Jaahas. Toinen päivä Aktobessa. Aamulla laitettiin lämmitin auton alle ja peiteltiin hyvin, että käynnistyisi. Auton lämmetessä osallistuimme talossa kokoontuvan uskovien ryhmän sunnuntaikokoontumiseen.
Kerroimme meidän leirityön historiaa, joka on lopulta tuonut meidät tänne Aktobeen. Monet osallistujat olivat vilpittömän onnellisia, että automme kesällä hajosi tänne. Muutenhan me olisimme jatkaneet matkaa viipymättä täällä pidempään. Minä kerroin meidän kannan, että meistä on kivaa olla Aktobessa, mutta toivomme vilpittömästi, ettemme enää aamulla tapaisi toisiamme. Olisimme siis päässeet matkaan.
Jaoimme samalla Markon kanssa ajatuksia Raamatusta ja kokemuksia elämästä. Mielenkiintoista oli, että vaikka emme puheessa maininneet siitä mitään, niin paikalliset kokivat piston sisällään kodittomien ihmisten kohtalosta. Moni oli huonolla omallatunnolla, koska eivät olleet auttaneet laitapuolen kulkijoita. Tämä oli mielenkiintoista: me kerroimme vaan siitä, kuinka tärkeää on jokaisen löytää oma kutsumus.
Auton tilannekin eteni. Selvisi, että tankissa on diesel ei-nestemäisessä muodossa: kesädieselin parafiini on niin kiinteää, että auto ei käynnisty. Meidän remontista vastannut ystävämme Kalau taipui viimein vähän ennen pimeän tuloa siihen, että siirrämme auton yöksi lämpimään halliin. Halli löytyi puolen kilometrin päästä ja siirtokin onnistui yllättävän helposti. Niinpä nyt kello on täällä 23:30, kun pääsemme viimein nukkumaan. Peseytyminen tuli hoidettua saunassa jo aiemmin.
Tuossa Markon kanssa puhuttiin jo, että jos auto käynnistyy aamulla ja kaikki näyttää hyvältä, ehkä jo iltapäivällä lähdemme baanalle kohti etelää. Huomiseen.
Kerroimme meidän leirityön historiaa, joka on lopulta tuonut meidät tänne Aktobeen. Monet osallistujat olivat vilpittömän onnellisia, että automme kesällä hajosi tänne. Muutenhan me olisimme jatkaneet matkaa viipymättä täällä pidempään. Minä kerroin meidän kannan, että meistä on kivaa olla Aktobessa, mutta toivomme vilpittömästi, ettemme enää aamulla tapaisi toisiamme. Olisimme siis päässeet matkaan.
Jaoimme samalla Markon kanssa ajatuksia Raamatusta ja kokemuksia elämästä. Mielenkiintoista oli, että vaikka emme puheessa maininneet siitä mitään, niin paikalliset kokivat piston sisällään kodittomien ihmisten kohtalosta. Moni oli huonolla omallatunnolla, koska eivät olleet auttaneet laitapuolen kulkijoita. Tämä oli mielenkiintoista: me kerroimme vaan siitä, kuinka tärkeää on jokaisen löytää oma kutsumus.
 |
| Paikallisten kanssa pöydän ääressä |
Auton tilannekin eteni. Selvisi, että tankissa on diesel ei-nestemäisessä muodossa: kesädieselin parafiini on niin kiinteää, että auto ei käynnisty. Meidän remontista vastannut ystävämme Kalau taipui viimein vähän ennen pimeän tuloa siihen, että siirrämme auton yöksi lämpimään halliin. Halli löytyi puolen kilometrin päästä ja siirtokin onnistui yllättävän helposti. Niinpä nyt kello on täällä 23:30, kun pääsemme viimein nukkumaan. Peseytyminen tuli hoidettua saunassa jo aiemmin.
Tuossa Markon kanssa puhuttiin jo, että jos auto käynnistyy aamulla ja kaikki näyttää hyvältä, ehkä jo iltapäivällä lähdemme baanalle kohti etelää. Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti