Petroskoista Kostamukseen ja kotiin Vaasaan

Joo, tässä vaiheessa matka on tehty. Nyt voi jo katsoa vähän taaksepäin ja kääntää katseen

kauemmas eteenpäin. Tässä vaiheessa leirivalmisteluja voi nähdä jonkun verran konkretiaa, mutta enemmän on avoimia kysymyksiä. Aloitetaan matkan kelaamisesta loppuun.

Petroskoista ajelin toissapäivänä Kostamukseen. Tie Muurmanskin on loistavassa kunnossa eikä kuoppia tarvitse väistellä. Kostamuksentie onkin mielenkiintoisempi, ensimmäinen 30 km on paikoin kuin sodan jäljiltä, keskinopeus jää n. 40 km/h. Sitten on hyvää tietä Tikshaan asti ja loppumatka on 35 vuotta vanhaa tietä, korjauksen tarpeessa. Siis yllätyksiä löytyy. Muuten matkan tieolosuhteet olivat hyvät: Vaalimaa – Pietari – Aunus – Petroskoi – Kostamuksentien risteys. Ainoastaan taajamissa oli kuoppia. Suomen puolella tien kunto oli paikoin heikko, väisteltäviä kuoppia oli esimerkiksi Kajaani – Kärsämäki -osuudella.

Tämä parantunut teitten kunto on yksi tekijä, joka on mahdollistanut Arkki -leiritoiminnan. Toinen merkittävä syy on teknologian kehittyminen, kännykät, kannettavat tietokoneet ja internet ovat arkipäivää joka paikassa. Kolmas tekijä on Suomen ja Venäjän välillä oleva perusluottamus: median esiinnostamat riidanaiheet eivät ole totuus, vaan suomalaisiin luotetaan. Neljänneksi, kiitos teille tukijoille. Ilman teitä leiri olisi jäänyt järjestämättä.

Luotamme tottakai Jumalan apuun tässä Arkki -leiritoiminnassa, mutta näemme myös tämän käytännöllisen puolen. Viime vuosina leirin tilille tuli tukea 50 – 70 lahjoittajalta, joitten lisäksi leirin aikana tuli käteislahjoituksia ehkä 20 lahjoittajalta.

Jo vuosi sitten kuulin profetioita, joitten mukaan Venäjällä tapahtuu suuri hengellinen herääminen ja että se leviää sieltä myös länteen. Tällä matkalla pystyin vertaamaan Suomen ja Venäjän tilannetta juteltuani usemman kymmenen eri ihmisen kanssa. Täytyy sanoa, että Suomessa kehitys on päinvastainen Venäjään verrattuna; Venäjällä seurakuntien tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin Suomen.

Kostamuksessa juttelin lähinnä ystäväni Pavelin kanssa leirin tilanteesta. Lähetimme vielä muutamalle lastenkodille kutsun elokuun leirille ja mietimme kesäkuussa toteutuvaa Irkutskin leiriä. Arkki -leirin näkymä on hyvä siinä mielessä, että lastenkoteja on tulossa sopivasti ja uusia vapaaehtoisiakin on ilmoittautunut. Haasteet ovat aika lailla samoja kuin aiemminkin: leirin kassa on käytännössä tyhjä ja toiminnan organisointivastuu on edelleen pitkälti parin suomalaisen vastuulla. Toivottavasti tänne blogiin ilmaantuu seuraavien viikkojen aikana tietoa Etelä-Suomessa ja Jyväskylän seudulla järjestettävistä leiripalavereista, se olisi hyvä alku. TERVETULOA MUKAAN SINNE!!!

Jalkapalloterveiset Petroskoista

Saimme pelata jalkapalloa reilut kaksi tuntia hyvässä säässä, aurinko paistoi eikä tuuli haitannut peliä. Edellisenä päivänä Petroskoissa tuuli niin kovaa, että pelaaminen ei olisi onnistunut. Pelaamassa oli 10 lastenkodista jo pois päässyttä nuorta miestä, lisäksi yksi oli kentän laidalla katselemassa ja hengessä mukana.

Kentän tekonurmi oli hyvässä kunnossa ja sää suosi.

Andreit olivat toisen joukkueen puolustuksen lukkoja.

 Paikallaolleista neljä nuorta ovat halukkaita lähtemään Irkutskiin jalkapallojoukkueena. Kolme Andreita ja Ilja.

Tässä kuva osasta pelaajia Andrein ottamana.

Tässä Andrei itse kuvassa.

Petroskoissa lastenkoti No4 suljettiin pari vuotta sitten. Nyt monilla näillä nuorilla ei ole mitään paikkaa, jossa voisi käydä tapaamassa lapsuuden ajalta tuttuja ihmisiä. Lastenkodin henkilökunnalla oli jonkinlainen auktoriteetin tai äidin rooli, siksi nuoret tulevat näyttämään omia lapsiaan heille. Nämä nuoret jäävät vaille sukupolvien perintöä, koska heillä ei ole juurikaan vanhemman tai isovanhemman roolin ottavia ihmisiä.

Pietarin internaatti No24 ollaan samoin sulkemassa kokonaan. Lastenkodin olemassaolo instituutiona olisi hyödyllistä näille nuorille, jotka ovat kasvaneet lastenkodissa ja joilla ei ole muita siteitä vanhempaan ikäpolveen. Aunuksessa tilanne on parempi, siellä helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä Sergei ottaa halukkaita nuoria luokseen asumaan. Tällä hetkellä siellä asuu kolme nuorta miestä, jotka huolehtivat jokailtaisesta raamatunlukuhetkestä.

Andrei ja Sasha vapunvietossa Aunuksessa.

Kutsumme näitä nuoria mukaan Arkki -leirille. Leirille kuitenkin tulee eri ikäisiä ihmisiä, joitten kanssa nuoret voivat ystävystyä. Mekin leirin organisointivastuun kantavana tahona pyrimme edesauttamaan nuorten kasvua ja kehitystä tukevien ihmissuhteitten syntymistä sisällyttämällä leirin ohjelmaan sopivia elementtejä.

Lisää kuvia vkontaktessa: vk.com/club_kovcheg

Vappuruuhkassa

Pietari - Aunus - Petroskoi - Kostamus

Transporteri starttasi vappuaattona aamukuudelta Iitistä kohti Pietaria ja ensimmäinen palaveri pidettiin jo iltapäivällä meille hyvin tutussa Internaatti 24:ssa. Paikalle oli tullut tällä kertaa peräti 6 aivan uutta kiinnostunutta vapaaehtoista sekä saman verrran vanhoja tuttuja. Tämä oli rohkaisevaa.

Ystävät Pietarissa ovat miettineet syvällisesti sitä, mitä lastenkoteja tänä vuonna kutsutaan paikalle. Eräs tänä vuonna kutsun saava lastenkoti on Siverskyn lastenkoti, joka oli mukana edellisen kerran aivan ensimmäisellä Arkki-leirillä jo 2006. Siversky oli tuohon aikaan Leningradin läänin suurin lastenkoti (yli 200 lasta) ja jäi hyvin mieleemme.

Monen lastenkodin tulevaisuus on vaakalaudalla, laitoksia suljetaan ja yhdistellään myös Venäjällä. Olemme saaneet seurata muutamien Karjalan alueen lastenkotien elämää niiden viimeiset vuodet lakkauttamiseen asti. Inhimillisesti toki tuntuu hieman kaihoisalta - moni näistä paikoista on jo tullut tutuksi. Toivottavasti tämä kuitenkin kertoo tarpeen vähenemisestä sekä esim. sijaisperheiden määrän kasvusta, eikä jäljelle jäävien laitosten paikkaluvun kasvusta. Laitos ei ole oikea paikka kenellekään, tämä toki tiedostetaan naapurimaassakin.

Eväät jäivät tällä kertaa suosiolla Suomen puolelle, sillä tuontirajoitukset tiukkenivat jälleen 3 pvää sitten

Vaikeudet alkavat laitoslapsuuden jälkeen

Valitettavasti Pietarissa saimme taas kuulla muistutuksen siitä miten vaikea lastenkodeissa varttuneiden on löytää oma-aloitteista suhtautumista elämään ja esim. määrätietoista asennetta opiskeluun. Moni jättää opiskelut kesken ja aika moni meille tutuista lastenkotien tytöistä on saanut lapsen, miehen kanssa josta ei voi odottaa läsnäolevaa isää. Toki rohkaisevia esimerkkejäkin löytyy, joskus ihan odottamattomilta tahoilta. Joskus ne, joista vähiten odottaisi, pärjäävätkin parhaiten.

Lastenkodeista poispäässeiden ”vypustnikien” elämä muuttuu usein kertaheitolla ja ”vapautta” pitää toki saada kokeilla. Ongelmana onkin mm. se, ettei lastenkodeista poispäässeillä nuorilla usein ole oikein minkäänlaista luonnollista tukiverkkoa mihin nojata kun elämä menee vaikeaksi. Moni lastenkodista poispäässyt tukeutuu vielä luottamiinsa lastenkotien kasvattajiin - jos he vain ehtivät ja jaksavat vielä työajan ulkopuolella auttaa entisiä ”asiakkaita”. Tämähän on tietysti omalla tavallaan oikein ja luonnollista, mutta juuri tällaisia välittäviä ihmisiä pitäisi olla enemmän. Toki on yhteiskunnan turvaverkkoja, mutta ne eivät koskaan korvaa luontaisia sukulais- ja ystävyyssuhteita.

Juuri tästä taas Arkki-leirissä pitäisi olla kyse. Siitä että lastenkotilapsilla olisi enemmän aikuisia ystäviä ja terveen perhe-elämän malleja.

Poislähtiessä oli aikaa jutella Nikitan kanssa, joka oli ostanut uuden mopon.

Mutta leirin järjestäminen ei ole helppoa. Elämän ja yhteiskunnan todellisuus on hyvin samanlaista joka maassa maassa: paperit ja leimat ovat tärkeitä samoin kuin vastuukysymysten määrittely ja myös positiivinen julkisuus, eli kuka saa irtopisteet. Vaan ovatko nuoret ja heidän elämänsä? Kenellä on oikeasti aikaa heille? Onko minulla - entä onko sinulla? Vai etsimmekö kaikki vain omaamme, kuten Paavalikin jo aikoinaan valitteli (Filippiläiskirje 2:21).

Tänään on vapunpäivä ja Petroskoin paras jalkapallostadioni on varattu ystävyysotteluun klo 17. Tule mukaan pelaamaan jos ehdit! ;)