Petroskoista Kostamukseen ja kotiin Vaasaan

Joo, tässä vaiheessa matka on tehty. Nyt voi jo katsoa vähän taaksepäin ja kääntää katseen

kauemmas eteenpäin. Tässä vaiheessa leirivalmisteluja voi nähdä jonkun verran konkretiaa, mutta enemmän on avoimia kysymyksiä. Aloitetaan matkan kelaamisesta loppuun.

Petroskoista ajelin toissapäivänä Kostamukseen. Tie Muurmanskin on loistavassa kunnossa eikä kuoppia tarvitse väistellä. Kostamuksentie onkin mielenkiintoisempi, ensimmäinen 30 km on paikoin kuin sodan jäljiltä, keskinopeus jää n. 40 km/h. Sitten on hyvää tietä Tikshaan asti ja loppumatka on 35 vuotta vanhaa tietä, korjauksen tarpeessa. Siis yllätyksiä löytyy. Muuten matkan tieolosuhteet olivat hyvät: Vaalimaa – Pietari – Aunus – Petroskoi – Kostamuksentien risteys. Ainoastaan taajamissa oli kuoppia. Suomen puolella tien kunto oli paikoin heikko, väisteltäviä kuoppia oli esimerkiksi Kajaani – Kärsämäki -osuudella.

Tämä parantunut teitten kunto on yksi tekijä, joka on mahdollistanut Arkki -leiritoiminnan. Toinen merkittävä syy on teknologian kehittyminen, kännykät, kannettavat tietokoneet ja internet ovat arkipäivää joka paikassa. Kolmas tekijä on Suomen ja Venäjän välillä oleva perusluottamus: median esiinnostamat riidanaiheet eivät ole totuus, vaan suomalaisiin luotetaan. Neljänneksi, kiitos teille tukijoille. Ilman teitä leiri olisi jäänyt järjestämättä.

Luotamme tottakai Jumalan apuun tässä Arkki -leiritoiminnassa, mutta näemme myös tämän käytännöllisen puolen. Viime vuosina leirin tilille tuli tukea 50 – 70 lahjoittajalta, joitten lisäksi leirin aikana tuli käteislahjoituksia ehkä 20 lahjoittajalta.

Jo vuosi sitten kuulin profetioita, joitten mukaan Venäjällä tapahtuu suuri hengellinen herääminen ja että se leviää sieltä myös länteen. Tällä matkalla pystyin vertaamaan Suomen ja Venäjän tilannetta juteltuani usemman kymmenen eri ihmisen kanssa. Täytyy sanoa, että Suomessa kehitys on päinvastainen Venäjään verrattuna; Venäjällä seurakuntien tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin Suomen.

Kostamuksessa juttelin lähinnä ystäväni Pavelin kanssa leirin tilanteesta. Lähetimme vielä muutamalle lastenkodille kutsun elokuun leirille ja mietimme kesäkuussa toteutuvaa Irkutskin leiriä. Arkki -leirin näkymä on hyvä siinä mielessä, että lastenkoteja on tulossa sopivasti ja uusia vapaaehtoisiakin on ilmoittautunut. Haasteet ovat aika lailla samoja kuin aiemminkin: leirin kassa on käytännössä tyhjä ja toiminnan organisointivastuu on edelleen pitkälti parin suomalaisen vastuulla. Toivottavasti tänne blogiin ilmaantuu seuraavien viikkojen aikana tietoa Etelä-Suomessa ja Jyväskylän seudulla järjestettävistä leiripalavereista, se olisi hyvä alku. TERVETULOA MUKAAN SINNE!!!