Tässä tulee jälkijunassa raporttia kolmesta viimeisestä päivästä Aktobessa, tai Aktiubinskista kuten venäjän kielellä tätä kaupunkia kutsutaan.
Tosiaan saimme moottorin toimitettua moottorispesialisti Anatolille tiistaina 4.6. Sitten keskiviikkona 5.6. korjaamolla Anatoli sai edellisen projektin päätökseen ja meidän moottorin kimppuun. Tämä moottorimalli on paikallisten kielenkäytössä "kertakäyttöinen" eli huonolaatuisia osia sisältävä versio.
Autohan pysähtyi 65 kilometriä Kazakstanin rajalta Venäjän puolella lauantaina aamupäivällä 1.6. eli nyt olimme odottaneet jo yli kolme vuorokautta, että saisimme moottorin työn alle. Meille oli kerrottu Venäjän puolella, että Kazakstanin puolella Aktobessa on paljon näitä moottoreita. Nyt oli totuus paljastunut: Kazakstanin puolella ei juuri diesel-moottoreita suosita, koska siellä diesel on heikkolaatuista. Siksi tätä moottorityyppiä ei sieltä löydy.
Nyt edelleen odottelimme, että tilanne auton korjauksen suhteen ratkeaisi. Ystävämme Kalau, joka hoiti asioitamme auton suhteen Aktobessa, epäili moottorissa olevan jonkun vakavan vian. Matti uskoi kampiakseli laakeroinnin lämmenneen ja moottorin pysähtyneen sen vuoksi. Tämän selviämistä nyt odottelimme. Sitä odotellessa tapasimme paikallisia ja pelasimme jalkapalloa. Kuvia ei niin paljon tullut otettua.
Tällä viikolla loppui myös muslimien paastokuukausi Ramadan. Sitä ei juuri huomannut, sillä kukaan tapaamistamme taksikuskeista tai muista paikallisista muslimeista ei paastonnut. Yksi taksikuskeita päinvastoin sanoi, että hän on niin nuori, että ehtii sitten vanhempana paastoamaan ja rukoilemaan. Sitten kysyimme, että miten Allah tuohon asenteeseen suhtautuu, hyväksyykö tuollaisen? Kuski vastasi, ettei tiedä eikä häntä tuntunut asia kovin edes kiinnostavan.
Keskiviikkona kävimme myös syömässä ystäviemme kanssa kazakkiruokaa Taikazan-ravintolassa. Paljon lihaa tarjolla. Aktobe on edullinen kaupunki: vaikka kävimme syömässä prameasti hienossa paikassa, seitsemän hengen ruoat maksoivat vain muutama kymmenen euroa. Bussimatka maksaa alle 20 senttiä, taksimatka 1,2 euroa.
Torstai-iltana kävimme pelaamassa jalkapalloa paikallisen urheilukoulun stadionilla. Mukaan lähti kolme nuorta, joitten kanssa olimme pelanneet aiemminkin. Svetlana -ystävämme tuli mukaan katsomaan, miltä meidän jalkapallon kautta tapahtuva kansainvälinen yhteistyö näyttää. Tällä kertaa vastustajiksi osui 4-5 nuoren miehen porukka, joitten kanssa pelailimme ja juttelimme. Yksi pojista, Sasha, tuli juttelemaan ja kertoi avoimesti, ettei hänellä ole isää. Lahjoitimme myös tälle porukalle pallon.
Kotimatkalla pelistä näytimme meitä majoittavalle Svetlanalle, kuinka paljon hänenkin lähiympäristössään on jalkapalloa pelaavia alakouluikäisiä poikia. Kerroimme myös ideasta kunnostaa läheinen koulun kenttä, jotta Svetlana voisi saada kontaktia noihin poikiin. Hän oli aiemmin itse ottanut puheeksi lähialueensa lapset, joita hän haluaa auttaa.
Torstaina saimme myös uutisia moottorista. Kiertokanki oli irronnut kampiakselista ja irronneet osat olivat vaurioittaneet myös kampiakselia. Noita osia oli huonosti saatavilla hyvälaatuisina alkuperäisosina, joten siksi meidän piti vähän miettiä. Samalla tuli myös hyvä keskustelu ystävämme Kalaun kanssa Afganistanin kristittyjen tilanteesta. Kalau oli jossakin vaiheessa ollut jo kovasti lähdössä töihin Afganistaniin ja auttamaan paikallisia kristittyjä, mutta viime hetkellä lähtö oli peruuntunut. Joka tapauksessa, meille syntyi hyvä keskustelu matkamme tarkoituksesta.
Mikä tässä moottorin hajoamisessa on mielenkiintoista on se, että miljoonan ajokilometrin jälkeen kiertokangen kiinnityspultti irtoaa itsestään. Näin tässä oli käynyt. Todennäköisyys tälle tapahtumalle on jotain samaa luokkaa lottovoiton kanssa. Jumala pysäytti meidät tänne Venäjän ja Kazakstanin rajan läheisyyteen.
Lopulta löysimme edullisia osia Permistä, Venäjältä. Kalau lupasi hoidella autoasiaa ja samalla saimme selville, että voimme jättää auton korjaukseen ja poistua itse maasta. Siispä ostimme saman tien liput Dushanbeen, Tadzikistanin pääkaupunkiin. Lähtö olisi heti seuraavana päivänä. Perjantaina 7.6. kävimme vielä varmistelemassa näitä auto- ja rekisteritapaamisia sekä tapasimme paikallisia kristittyjä. Meitä majoittaneelle Svetlanalle ostimme imurin lahjaksi, jotta asunnon iso kokolattiamatto olisi vähemmän pölyinen jatkossa.
Tosiaan saimme moottorin toimitettua moottorispesialisti Anatolille tiistaina 4.6. Sitten keskiviikkona 5.6. korjaamolla Anatoli sai edellisen projektin päätökseen ja meidän moottorin kimppuun. Tämä moottorimalli on paikallisten kielenkäytössä "kertakäyttöinen" eli huonolaatuisia osia sisältävä versio.
Autohan pysähtyi 65 kilometriä Kazakstanin rajalta Venäjän puolella lauantaina aamupäivällä 1.6. eli nyt olimme odottaneet jo yli kolme vuorokautta, että saisimme moottorin työn alle. Meille oli kerrottu Venäjän puolella, että Kazakstanin puolella Aktobessa on paljon näitä moottoreita. Nyt oli totuus paljastunut: Kazakstanin puolella ei juuri diesel-moottoreita suosita, koska siellä diesel on heikkolaatuista. Siksi tätä moottorityyppiä ei sieltä löydy.
Nyt edelleen odottelimme, että tilanne auton korjauksen suhteen ratkeaisi. Ystävämme Kalau, joka hoiti asioitamme auton suhteen Aktobessa, epäili moottorissa olevan jonkun vakavan vian. Matti uskoi kampiakseli laakeroinnin lämmenneen ja moottorin pysähtyneen sen vuoksi. Tämän selviämistä nyt odottelimme. Sitä odotellessa tapasimme paikallisia ja pelasimme jalkapalloa. Kuvia ei niin paljon tullut otettua.
 |
| Huvituksia pojille |
 | |
| Trampoliinikeskus |
 |
| Moskeija on hienon näköinen ja keskeisellä paikalla. |
Tällä viikolla loppui myös muslimien paastokuukausi Ramadan. Sitä ei juuri huomannut, sillä kukaan tapaamistamme taksikuskeista tai muista paikallisista muslimeista ei paastonnut. Yksi taksikuskeita päinvastoin sanoi, että hän on niin nuori, että ehtii sitten vanhempana paastoamaan ja rukoilemaan. Sitten kysyimme, että miten Allah tuohon asenteeseen suhtautuu, hyväksyykö tuollaisen? Kuski vastasi, ettei tiedä eikä häntä tuntunut asia kovin edes kiinnostavan.
Keskiviikkona kävimme myös syömässä ystäviemme kanssa kazakkiruokaa Taikazan-ravintolassa. Paljon lihaa tarjolla. Aktobe on edullinen kaupunki: vaikka kävimme syömässä prameasti hienossa paikassa, seitsemän hengen ruoat maksoivat vain muutama kymmenen euroa. Bussimatka maksaa alle 20 senttiä, taksimatka 1,2 euroa.
Torstai-iltana kävimme pelaamassa jalkapalloa paikallisen urheilukoulun stadionilla. Mukaan lähti kolme nuorta, joitten kanssa olimme pelanneet aiemminkin. Svetlana -ystävämme tuli mukaan katsomaan, miltä meidän jalkapallon kautta tapahtuva kansainvälinen yhteistyö näyttää. Tällä kertaa vastustajiksi osui 4-5 nuoren miehen porukka, joitten kanssa pelailimme ja juttelimme. Yksi pojista, Sasha, tuli juttelemaan ja kertoi avoimesti, ettei hänellä ole isää. Lahjoitimme myös tälle porukalle pallon.
 |
| Lahjoitimme pojille myös pallon pelin päätteeksi. |
Kotimatkalla pelistä näytimme meitä majoittavalle Svetlanalle, kuinka paljon hänenkin lähiympäristössään on jalkapalloa pelaavia alakouluikäisiä poikia. Kerroimme myös ideasta kunnostaa läheinen koulun kenttä, jotta Svetlana voisi saada kontaktia noihin poikiin. Hän oli aiemmin itse ottanut puheeksi lähialueensa lapset, joita hän haluaa auttaa.
Torstaina saimme myös uutisia moottorista. Kiertokanki oli irronnut kampiakselista ja irronneet osat olivat vaurioittaneet myös kampiakselia. Noita osia oli huonosti saatavilla hyvälaatuisina alkuperäisosina, joten siksi meidän piti vähän miettiä. Samalla tuli myös hyvä keskustelu ystävämme Kalaun kanssa Afganistanin kristittyjen tilanteesta. Kalau oli jossakin vaiheessa ollut jo kovasti lähdössä töihin Afganistaniin ja auttamaan paikallisia kristittyjä, mutta viime hetkellä lähtö oli peruuntunut. Joka tapauksessa, meille syntyi hyvä keskustelu matkamme tarkoituksesta.
Mikä tässä moottorin hajoamisessa on mielenkiintoista on se, että miljoonan ajokilometrin jälkeen kiertokangen kiinnityspultti irtoaa itsestään. Näin tässä oli käynyt. Todennäköisyys tälle tapahtumalle on jotain samaa luokkaa lottovoiton kanssa. Jumala pysäytti meidät tänne Venäjän ja Kazakstanin rajan läheisyyteen.
Lopulta löysimme edullisia osia Permistä, Venäjältä. Kalau lupasi hoidella autoasiaa ja samalla saimme selville, että voimme jättää auton korjaukseen ja poistua itse maasta. Siispä ostimme saman tien liput Dushanbeen, Tadzikistanin pääkaupunkiin. Lähtö olisi heti seuraavana päivänä. Perjantaina 7.6. kävimme vielä varmistelemassa näitä auto- ja rekisteritapaamisia sekä tapasimme paikallisia kristittyjä. Meitä majoittaneelle Svetlanalle ostimme imurin lahjaksi, jotta asunnon iso kokolattiamatto olisi vähemmän pölyinen jatkossa.
 |
| Imuria testaamassa ja asentamassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti