Matkaraportti 10-11.6.

Dushanbe tuli nopeasti tutuksi. Mielenkiintoisia sattumuksia oli heti alussa useita. Ensinnäkin löysimme majapaikkamme "sattumalta", kun taksilla hotelliamme etsiessä näimme kalankuvalla varustetun auton ajavan samaan suuntaan. Toiseksi, lastenkotinuorten leirejä järjestäneenä oli mukana tavata majapaikkamme päivystäjä Ibrahim, joka oli lastenkodissa kasvanut, puoliksi tadzikki ja puoliksi uzbekki.

Ehdimme kiertää useamman hehtaarin laajuista basaaria parinkymmenen minuutin ajan.

Riisiä ja muita elintarvikkeita isommissa erissä

Tällaisia kojuja joka puolella. Idän basaarimeininki.

Tadzikistanin miespuolisesta väestöstä iso osa (ehkä noin miljoona miestä) on töissä Venäjällä. On kyliä, joista kaikki miehet ovat lähteneet Venäjällä siirtotyöläisiksi. Puolet Tadzikistanin kansantuotteesta tulee siirtotyöläisiltä.

Saimme kontakteiltamme kuulla, kuinka Tadzikistanissa asuvat tadzikit ovat hyvin maltillisia muslimeita. Venäjällä kuitenkin erityisesti tsetseenit ovat aktiivisia islamin levittäjiä ja monet tadzikit palaavatkin kotimaahansa radikaalisoituneina muslimeina. Radikaali islam muodostaa taas turvallisuusuhan tälle alueelle.

Oli mukana kuulla, että Tadzikistanin seurakunnat ovat heränneet tilanteeseen ja ovat nyt muuttaneet tai muuttamassa strategiaansa tadzikkien tavoittamiseksi. Enää seurakunnat eivät yritä kutsua muslimitaustaisia henkilöitä seurakunnan tilaisuuteen, vaan pyrkivät ystävystymään ja luomaan kontakteja heihin.

Koululaisia univormuissaan. Loma alkaa vasta 14.6.

Paavo ja Samuel saivat kavereita.

Takana moskeija radikaalin islamin alueella Dushanbessa.

Viinirypäleet kasvavat näinkin.

Ruokaileminen yhdessä on stressitöntä.

Samoin eräällä seurakunnan pastorilla on näky kiertää Venäjän seurakunnissa ja opettaa heitä tavoittamaan muslimeita. He ovat ajatelleet viipyä seurakunnissa esimerkiksi kuukauden verran. Tämä suunnitelma kuulosti erittäin hyvältä ja mainitsimme halukkuutemme tukea tuota projektia taloudellisesti.

Afganistanin kristittyjen tilanne tuli puheeksi useitten matkan aikana tapaamiemme ihmisten kanssa. Kristittyjen kohdalla tarve on kahdesta asiasta yhtä aikaa: opetuslapseuttamisesta sekä toimeentulon järjestämisestä. Joitakin argaanikristittyjä oli autettu matontekolaitteiston hankkisessa ja asentamisessa. Tämä ajatus yhtäaikaisesta "ammattikoulutuksesta" ja opetuslapseuttamisesta on käytännössä sama kuin meidän näkymme. Mielenkiintoista.

Yksi asia nousi esiin negatiivisella tavalla, kun ajatellaan länsimaisten kristittyjen toimintaa Tadzikistanissa: monet seurakunnat ja kristityt haluavat toimia Tadzikistanissa, mutta paikalliset johtajat kokevat heidän toimintansa enemmän auttajien kuin autettavien tarpeista nousevaksi.

Nämä ajatukset ovat tällaista ylimalkaista yhteenvetoa. Emme voi julkaista kontaktiemme kuvia tai nimiä, siksi nyt näin. Kevennyksenä kuitenkin kerron maanantain jalkapallopelistä, jossa menimme spontaanisti mukaan paikallisten nuorten peleihin omalla joukkueellamme. Jalkapallo yhdistää miespuolista väestöä kautta maailman, täälläkin.

Pojat ovat taitavia jalkapallossa kaikkialla.

Pallonlahjoitusseremonia oopperan viereisellä kentällä.