Matkaraportti 2.6.

Heräsimme Sol-Iletskissa aamulla klo 8 jälkeen ja suuntasimme heti autolle. Veimme tavarat sinne ja menimme kahvilaan aamupalalle. Ja sitten kiireellä... odottamaan. No, nyt viimein pääsimme matkaan. Aleksei ja pari hänen tuttavaansa istuivat Matin ja poikien kanssa Gazel-hinausautossa, Marko ja Dmitry meidän autossa.
Olimme siis viemässä autoa korjattavaksi Kazakstanin puolelle, sillä Orenburgissa ei kuuleman mukaan osattaisi tehdä remonttia niin hyvin ja halvalla. Ennen matkaanlähtöä moottoriremontin tehneen Juhan mukaan vika voisi todennäköisesti olla kiinnileikanneissa kampiakselin runkolaakereissa, jotka ovat ylikuumenneet. Vanhat laakerit eivät siedä tuollaisia autiomaan lämpötiloja, joissa ajoimme.

Yöpaikka Sol-Iletskissa, majatalo.

Parin tunnin matka rajalle meni nopeasti. Saavuimme jonoon, jossa oli Venäjältä Kazakstaniin menossa kazakkeja, uzbekkeja, kirgiisejä, venäläisiä, tadzikkeja ja ties ketä. Tuli paljon hyviä keskusteluja, monet kyselivät, mitä oli tapahtunut, kun suomalaisten autoa hinataan Kazakstanin puolelle.

Bahtior oli tulossa kotiin työreissulta.

Jossain vaiheessa kyllästyimme istuskelemaan ja kävelemään, joten menimme pallon kanssa viereiselle parkkipaikalle mukaan pelaamaan. Siellä oli jo joitakin tadzikkeja ja uzbekkeja potkimassa koripalloa. Saimme nopeasti pystyyn Suomi-Uzbekistan -maaottelun.

Suomi-Uzbekistan, sandaalit jalassa parkkipaikalla.

Joukkueet yhteiskuvassa varjossa (oli yli 30 astetta lämmintä)

Samuel tutustui tähän uzbekkipoikaan.

Täytyy sanoa, että ihmiset olivat avoimia ja juttelivat mielellään kaikesta. Siihen kun voisi perustaa kristillisen kahvilan, niin voisi tarjota sekä ruumiin ravintoa että elämän leipää.

Näillekin uzbekeille lahjoitimme pallon, saimme takaisin koripallon.

Väsyneitä ilmeitä.

Rajan jälkeen söimme perinteistä keskiaasialaista ruokaa, nimeltään plov. Hyvin maittoi, kun olimme olleet päivän syömättä. Kuusi tuntia tullissa oli tehnyt tehtävänsä, olimme aika väsyneitä. Saavuimme ystävien rakennuksen portin edustalle Aktobeen illan hämärtäessä. 12 tuntia matkantekoa. Markon kanssa päätimme ihan pokerinaamalla kysyä Alekseilta, hinaisiko hän meitä Tadzikistaniin saakka, hajonneen auton tullimaksu voisi olla merkittävästi alhaisempi. No, Alekseihan alkoi heti laskeskella, miten se onnistuisi. Kerroimme, että se on pelkkä vitsi. Saimme kuitenkin erota ystävinä ja Aleksei ystävineen näki meidän vitsailevan ja pelailevan hymyilevinä, vaikka auto oli hajonnut ja inhimillisesti oli syytä murheeseen.

Väsynyttä porukkaa.

Ystävämme Aktobessa ovat kristittyjä. Oli mukava heti ensimmäisenä iltana kokea, miten uskonveljiä ja -siskoja on joka puolella.