Matkaraportti 13.6. - yhteenveto

Aamulla tulimme Suomen puolelle. Tässä Vaasaan junassa istuskellessa on aikaa tehdä yhteenvetoa. Melkein kolme viikkoa olemme olleet matkalla ja monenlaista on tapahtunut, paljon on nähty maisemia ja uusia ihmisiä. Tässä yhteenvedossa on ensin pari yleistystä ja sitten muutama meidän matkan tavoitteisiin konkreettisemmin liittyvä maininta.

1. Keski-Aasiassa kohtaavat aasialainen ja länsimainen kulttuuri sekä kristillinen ja islamilainen perintö

Kazakstanissa paikallisia (lihaisia ja rasvaisia) perinneruokia syödessä kuulimme paikallisesta perinteestä, joka liittyy lampaanpään syömiseen. Siellä keitetyn lampaanpään ohimoon piirretään ristinmerkki. Se on kuuleman mukaan islamia vanhempi perinne ja tulee siitä, että Jeesus, Jumalan karitsa, naulittiin ristille pääkallopaikalla. Tuo ”pääkallo” tarkoittaa kuuleman mukaan juuri ohimoa.

Keski-Aasiassa kristillisyys hävisi islamille, kun islam tuli sinne pakolla. Ne kansan vanhimmat, jotka eivät hyväksyneet islamia, tapettiin kiduttaen ja häväisten. Nyt islam on hallitseva uskonto, vaikkakin kansan enemmistö ei ole kovin sitoutunut sen sääntöihin ja suosituksiin.

Kristinuskon jälleentulemisessa Keski-Aasiaan on valitettavasti sekoittunut länsimainen kulttuuri ja kristinusko. Eikä kristinuskoa tunnustavien maiden aseman korostaminen sota-asein ole auttanut asiaa, päinvastoin. Siksi kristinuskoa pidetään venäläisten ja länsimaisten uskontona. Meillä kristityillä on siis tässä petraamisen paikka.

2. Islamin strategia on toimiva ja sille ei seurakuntien perinteinen strategia pärjää

Keski-Aasiassa rakennetaan hulvattomia moskeijoita, joihin mahtuu jopa satoja tuhansia rukoilijoita yhtä aikaa. Se nostaa islamin profiilia uskontona. Islamin olemukseen kuuluu ulkonaiset menot ja samojen rukousten toisto. Moskeijassa rukoileminen yhdessä tuhansien muiden kanssa luo tietysti yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Samaan aikaan kristityissä maissa kuten Venäjällä tadzikkeja ja uzbekkeja kohdellaan alentavasti valtaväestön taholta. Sellainen toimintatapa synnyttää hyvää maaperää radikaalin islamin ajatuksille.

Kristinuskon strategiaan on perinteisesti kuulunut sunnuntaijumalanpalvelukset, joihin keskeisesti kuuluu musiikki, rukous ja saarna. Viime vuosina musiikin suhteen länsimainen tyyli on ollut vallitseva. Saarnat ovat usein länsimaiseen kristilliseen perinteeseen tottuneille ihmisille suunnattuja. Eli strategia ei ole juurikaan edes pyrkinyt muslimitaustaisten tavoittamiseen.

3. Käytännöllinen opetuslapseuttaminen on ajankohtainen ja akuutti tarve juuri nyt

Tällä matkalla tuli selväksi muslimimaitten kristittyjen suurin tarve: vastaus siihen, miten elää kristittynä muslimimaassa Jeesusta seuraten. Tuohon kysymykseen liittyy toimeentulon hankkiminen sekä oman uskon esilläpitäminen. Samaan aikaan jonkinlaisena osana ympäröivää yhteisöä.

Jotkut kristityt ovat niin vahvoja, että eivät välitä yleisestä mielipiteestä. He pitävät evankeliumia esillä rohkeasti. Kaikki eivät kuitenkaan kestä sellaista ja tarvitsevat tukea seurakunnan taholta. Raamattukin tuntee esimerkiksi Nikodeemuksen, joka oli Jeesuksen seuraaja salaa. Erityisesti Afganistanin kristityt tarvitsevat apua, mutta myös tadzikki-kristityillä on kova kiusaus muuttaa toiseen maahan helpomman elämän toivossa.

Yksi matkalla syntynyt konkreettinen idea on järjestää opetusta esimerkiksi Pietarissa. Tadzikit pääsevät sinne suhteellisen helposti siirtotyöläisinä. Toinen konkreettinen kohderyhmä on Afganistanin kristityt, joista huolehtiminen on enemmän kieltä ja kulttuuria tuntevien harteilla. Kaiken kaikkiaan tarvitaan tehokkaita käytännön toimia paikallisten toimeentulon turvaamiseksi ja opetuslapseuttamiseksi.

4. Auto ja suomalaisten osuus

Me tosiaan lähdettiin matkaan autolla innokkain mielin. Ajatuksena oli, ja miksei edelleenkin, sen myyminen Tadzikistaniin jonkinlaisella voitolla. Nyt tiedämme, että tuo suunnitelma on realistinen ja taloudellisesti edelleen kannattava, vaikka remonttiin onkin kulunut rahaa.

Kazakstanissa tuli ilmi tarve vaateavulle Suomesta. Suomessa kirpputoreille kertyy paljon ylijäämävaatetta, jolle olisi kysyntää Kazakstanissa ja Venäjällä. Kuljetus vaan pitäisi järjestää. Nyt mieleen tullut idea onkin viedä Suomesta autoja Tadzikistaniin ja samalla reissulla myös vaatetta matkan varrelle.

Suomalaisina voimme myös olla jakamassa näkyä ja rohkaisemassa paikallisia toimijoita. Kristuksen ruumiissa jokaisella jäsenellä on joku tehtävä ja niin meillä suomalaisillakin. Ja onhan meilläkin oma merkittävä muslimivähemmistö.

Matkaraportti Dushanbe - Moskova 12.6.

Aamulla aikaisin koitti lähtö lentokentälle. Paikallinen ystävä nouti meidät klo 6 aamulla. Aamu ei auennut kovin pirteissä merkeissä, kun moni meistä ravasi vessa ripulin vuoksi. Samuel oksensikin. Silti pääsimme lähtemään suhteellisen mukavasti.

Samuel oksennuspussi kädessä :)

Lennolla oli kauniit maisemat lumipeitteisten vuorien johdosta. Sen sijaan palvelun taso ei muuten ollut korkea: vessoja käytössä vain yksi 200 matkustajalle ja 4,5 tunnin lennolla vain sämpylä eväänä. No, eipä vatsavaivaiset kaivanneetkaan syötävää.

Moskovassa Marko jatkoi matkaa lentäen ensin Pietariin ja sitten Helsinkiin. Me muut pääsimme ystävämme Aleksein kyydillä syömään ja lepäämään. Välillä pudotimme Dmitryn metroasemalle ja hän pääsi jatkamaan matkaansa kotiaan ja Ryazania kohti.

Syömässä ja kertomassa matkasta

 

Autossa matkalla keskustaan

Vilinää ja vilskettä

Punaisella torilla oli konsertti ja siksi emme päässeet sinne

Illalla Aleksei saattoi meidät asemalle ja kävimme yhdessä keskustassa. Venäjän päivänä porukkaa oli paljon emmekä päässeet punaiselle torille. Muuten kiertelimme ja katselimme väenpaljoutta. Ennen junalle menoa kävimme vielä syömässä yhdessä. Sitten klo 23 juna lähti Suomea ja kotia kohti.

Matkaraportti 10-11.6.

Dushanbe tuli nopeasti tutuksi. Mielenkiintoisia sattumuksia oli heti alussa useita. Ensinnäkin löysimme majapaikkamme "sattumalta", kun taksilla hotelliamme etsiessä näimme kalankuvalla varustetun auton ajavan samaan suuntaan. Toiseksi, lastenkotinuorten leirejä järjestäneenä oli mukana tavata majapaikkamme päivystäjä Ibrahim, joka oli lastenkodissa kasvanut, puoliksi tadzikki ja puoliksi uzbekki.

Ehdimme kiertää useamman hehtaarin laajuista basaaria parinkymmenen minuutin ajan.

Riisiä ja muita elintarvikkeita isommissa erissä

Tällaisia kojuja joka puolella. Idän basaarimeininki.

Tadzikistanin miespuolisesta väestöstä iso osa (ehkä noin miljoona miestä) on töissä Venäjällä. On kyliä, joista kaikki miehet ovat lähteneet Venäjällä siirtotyöläisiksi. Puolet Tadzikistanin kansantuotteesta tulee siirtotyöläisiltä.

Saimme kontakteiltamme kuulla, kuinka Tadzikistanissa asuvat tadzikit ovat hyvin maltillisia muslimeita. Venäjällä kuitenkin erityisesti tsetseenit ovat aktiivisia islamin levittäjiä ja monet tadzikit palaavatkin kotimaahansa radikaalisoituneina muslimeina. Radikaali islam muodostaa taas turvallisuusuhan tälle alueelle.

Oli mukana kuulla, että Tadzikistanin seurakunnat ovat heränneet tilanteeseen ja ovat nyt muuttaneet tai muuttamassa strategiaansa tadzikkien tavoittamiseksi. Enää seurakunnat eivät yritä kutsua muslimitaustaisia henkilöitä seurakunnan tilaisuuteen, vaan pyrkivät ystävystymään ja luomaan kontakteja heihin.

Koululaisia univormuissaan. Loma alkaa vasta 14.6.

Paavo ja Samuel saivat kavereita.

Takana moskeija radikaalin islamin alueella Dushanbessa.

Viinirypäleet kasvavat näinkin.

Ruokaileminen yhdessä on stressitöntä.

Samoin eräällä seurakunnan pastorilla on näky kiertää Venäjän seurakunnissa ja opettaa heitä tavoittamaan muslimeita. He ovat ajatelleet viipyä seurakunnissa esimerkiksi kuukauden verran. Tämä suunnitelma kuulosti erittäin hyvältä ja mainitsimme halukkuutemme tukea tuota projektia taloudellisesti.

Afganistanin kristittyjen tilanne tuli puheeksi useitten matkan aikana tapaamiemme ihmisten kanssa. Kristittyjen kohdalla tarve on kahdesta asiasta yhtä aikaa: opetuslapseuttamisesta sekä toimeentulon järjestämisestä. Joitakin argaanikristittyjä oli autettu matontekolaitteiston hankkisessa ja asentamisessa. Tämä ajatus yhtäaikaisesta "ammattikoulutuksesta" ja opetuslapseuttamisesta on käytännössä sama kuin meidän näkymme. Mielenkiintoista.

Yksi asia nousi esiin negatiivisella tavalla, kun ajatellaan länsimaisten kristittyjen toimintaa Tadzikistanissa: monet seurakunnat ja kristityt haluavat toimia Tadzikistanissa, mutta paikalliset johtajat kokevat heidän toimintansa enemmän auttajien kuin autettavien tarpeista nousevaksi.

Nämä ajatukset ovat tällaista ylimalkaista yhteenvetoa. Emme voi julkaista kontaktiemme kuvia tai nimiä, siksi nyt näin. Kevennyksenä kuitenkin kerron maanantain jalkapallopelistä, jossa menimme spontaanisti mukaan paikallisten nuorten peleihin omalla joukkueellamme. Jalkapallo yhdistää miespuolista väestöä kautta maailman, täälläkin.

Pojat ovat taitavia jalkapallossa kaikkialla.

Pallonlahjoitusseremonia oopperan viereisellä kentällä.

Matkaraportti Aktobe - Alma-ata - Dushanbe 8-9.6.

Viimein pääsimme matkaan Aktobesta. Johan ehdimme 6 päivää olla paikallamme auton remontoimista odotellessa. Lauantaiaamu meni pakatessa ja lähtöön valmistautuessa.

Odottamassa taksia lentokentälle

Paavoa jännitti lentäminen

Jos oli pohjoisosa Kazakstania tasaista, niin Alma-atassa meitä ympäröivät vuoret. Ehdimme jättää tavarat hotelliin lentokentän vieressä, mennä keskustaan syömään ja kävelemään ja tulla takaisin nukkumaan. Tuli samalla nähtyä osa Suomen ja Bosnia-Hertsegovinan välisestä jalkapallo-ottelusta. Tämä hotellimme oli parhaat päivänsä nähnyt eikä ruuhkaa ollut. Hyvä puoli oli se, että lentokenttä oli parinsadan metrin päässä.

Saimme kyydin hienossa autossa sateisessa Alma-atassa

Metrossa

Syömässä paikallisessa ruokalassa

Keskustassa Alma-atassa. Nuoria liikkeellä

Lentokoneesta saimme ihastella jylhiä vuoria alapuolella. Lopulta laskeuduimme vuorien keskelle. Lentokentällä täytimme maahantulokortit ja tulimme aulaan. Emme saaneet ketään kontakteistamme kiinni puhelimella, joten otimme taksin siihen hotelliin, jonka osoitteen olimme ottaneet ylös lähtiessä.

Alma-atan vuoria

Tässä vaiheessa oli kuuma ja meillä oli nälkä, joten kuvia ei tullut otettua. Taksikuski selvästikään ei tiennyt, missä hotellimme sijaitsee. Tässä kulttuurissa sellaista asiaa ei voi paljastaa, joten kiertelimme kaupungilla muita hotelleja katsellen, kunnes Dmitry bongasi samaan suuntaan liikkuneesta autosta kalan kuvan. Hän käski heti kuljettajaa pysäyttämään tuon auton. Taksikuskin auto ei ollut enää kovin uusi, joten hän sanoi kiilaavansa tuon auton ja että se maksaa 4000 euroa. Dmitry rauhoitteli, että tarvitsee vain pysäyttää, ei kolaroida.
Loppujen lopuksi: kyseiset kristityt miehet olivat tulossa seurakuntansa kokouksesta ja järjestivät meille yösijan seurakuntansa tiloissa. Nuo tilat olivat miljööltään ja sijainniltaan aivan loistavat.

Kadulla

Majoitushuoneemme

Samuel tutkii viinirypäleterttuja talomme pihassa

Paikalliseen tyyliin

Ulkoilmaravintola

Dushanben puistoja kierrellessä olisi mennyt enemmänkin aikaa.

Samana iltana tapasimme iltaruokailun jälkeen vielä pari muslimitaustaista nuorta, jotka olivat innokkaita evankeliumin asiamiehiä.

Matkaraportti 5-7.6.

Tässä tulee jälkijunassa raporttia kolmesta viimeisestä päivästä Aktobessa, tai Aktiubinskista kuten venäjän kielellä tätä kaupunkia kutsutaan.
Tosiaan saimme moottorin toimitettua moottorispesialisti Anatolille tiistaina 4.6. Sitten keskiviikkona 5.6. korjaamolla Anatoli sai edellisen projektin päätökseen ja meidän moottorin kimppuun. Tämä moottorimalli on paikallisten kielenkäytössä "kertakäyttöinen" eli huonolaatuisia osia sisältävä versio.
Autohan pysähtyi 65 kilometriä Kazakstanin rajalta Venäjän puolella lauantaina aamupäivällä 1.6. eli nyt olimme odottaneet jo yli kolme vuorokautta, että saisimme moottorin työn alle. Meille oli kerrottu Venäjän puolella, että Kazakstanin puolella Aktobessa on paljon näitä moottoreita. Nyt oli totuus paljastunut: Kazakstanin puolella ei juuri diesel-moottoreita suosita, koska siellä diesel on heikkolaatuista. Siksi tätä moottorityyppiä ei sieltä löydy.
Nyt edelleen odottelimme, että tilanne auton korjauksen suhteen ratkeaisi. Ystävämme Kalau, joka hoiti asioitamme auton suhteen Aktobessa, epäili moottorissa olevan jonkun vakavan vian. Matti uskoi kampiakseli laakeroinnin lämmenneen ja moottorin pysähtyneen sen vuoksi. Tämän selviämistä nyt odottelimme. Sitä odotellessa tapasimme paikallisia ja pelasimme jalkapalloa. Kuvia ei niin paljon tullut otettua.

Huvituksia pojille

Trampoliinikeskus

 

Moskeija on hienon näköinen ja keskeisellä paikalla.

Tällä viikolla loppui myös muslimien paastokuukausi Ramadan. Sitä ei juuri huomannut, sillä kukaan tapaamistamme taksikuskeista tai muista paikallisista muslimeista ei paastonnut. Yksi taksikuskeita päinvastoin sanoi, että hän on niin nuori, että ehtii sitten vanhempana paastoamaan ja rukoilemaan. Sitten kysyimme, että miten Allah tuohon asenteeseen suhtautuu, hyväksyykö tuollaisen? Kuski vastasi, ettei tiedä eikä häntä tuntunut asia kovin edes kiinnostavan.
Keskiviikkona kävimme myös syömässä ystäviemme kanssa kazakkiruokaa Taikazan-ravintolassa. Paljon lihaa tarjolla. Aktobe on edullinen kaupunki: vaikka kävimme syömässä prameasti hienossa paikassa, seitsemän hengen ruoat maksoivat vain muutama kymmenen euroa. Bussimatka maksaa alle 20 senttiä, taksimatka 1,2 euroa.

Torstai-iltana kävimme pelaamassa jalkapalloa paikallisen urheilukoulun stadionilla. Mukaan lähti kolme nuorta, joitten kanssa olimme pelanneet aiemminkin. Svetlana -ystävämme tuli mukaan katsomaan, miltä meidän jalkapallon kautta tapahtuva kansainvälinen yhteistyö näyttää. Tällä kertaa vastustajiksi osui 4-5 nuoren miehen porukka, joitten kanssa pelailimme ja juttelimme. Yksi pojista, Sasha, tuli juttelemaan ja kertoi avoimesti, ettei hänellä ole isää. Lahjoitimme myös tälle porukalle pallon.

Lahjoitimme pojille myös pallon pelin päätteeksi.

Kotimatkalla pelistä näytimme meitä majoittavalle Svetlanalle, kuinka paljon hänenkin lähiympäristössään on jalkapalloa pelaavia alakouluikäisiä poikia. Kerroimme myös ideasta kunnostaa läheinen koulun kenttä, jotta Svetlana voisi saada kontaktia noihin poikiin. Hän oli aiemmin itse ottanut puheeksi lähialueensa lapset, joita hän haluaa auttaa.

Torstaina saimme myös uutisia moottorista. Kiertokanki oli irronnut kampiakselista ja irronneet osat olivat vaurioittaneet myös kampiakselia. Noita osia oli huonosti saatavilla hyvälaatuisina alkuperäisosina, joten siksi meidän piti vähän miettiä. Samalla tuli myös hyvä keskustelu ystävämme Kalaun kanssa Afganistanin kristittyjen tilanteesta. Kalau oli jossakin vaiheessa ollut jo kovasti lähdössä töihin Afganistaniin ja auttamaan paikallisia kristittyjä, mutta viime hetkellä lähtö oli peruuntunut. Joka tapauksessa, meille syntyi hyvä keskustelu matkamme tarkoituksesta.
Mikä tässä moottorin hajoamisessa on mielenkiintoista on se, että miljoonan ajokilometrin jälkeen kiertokangen kiinnityspultti irtoaa itsestään. Näin tässä oli käynyt. Todennäköisyys tälle tapahtumalle on jotain samaa luokkaa lottovoiton kanssa. Jumala pysäytti meidät tänne Venäjän ja Kazakstanin rajan läheisyyteen.
Lopulta löysimme edullisia osia Permistä, Venäjältä. Kalau lupasi hoidella autoasiaa ja samalla saimme selville, että voimme jättää auton korjaukseen ja poistua itse maasta. Siispä ostimme saman tien liput Dushanbeen, Tadzikistanin pääkaupunkiin. Lähtö olisi heti seuraavana päivänä. Perjantaina 7.6. kävimme vielä varmistelemassa näitä auto- ja rekisteritapaamisia sekä tapasimme paikallisia kristittyjä. Meitä majoittaneelle Svetlanalle ostimme imurin lahjaksi, jotta asunnon iso kokolattiamatto olisi vähemmän pölyinen jatkossa.

Imuria testaamassa ja asentamassa

Matkaraportti 4.6.

Aamusta alkoi moottorin irrotus tässä talon pihassa. Jälkeä alkoi syntyä vauhdilla. Paikallinen hinta moottorin irrotukselle on varsin edullinen Suomen hintoihin verrattuna: 60 euroa.

Aslan (oikealla) paastosi työn aikana (ramadan).

Moottori lavalle ja pajalle.

Ja ei kun mennään Tadzikistaniin. Mitään puutu mitään?

Käveleskelimme kaupungilla yhdessä ja erikseen. Paljon, tuntikaupalla, myös keskustelimme Halayn kanssa, mutta siitä ei näpsitty kuvia niin paljon.

Oli lämmintä. Täällä keskustassa on panostettu tällaiseen.

Presidentti on läsnä.

Päästadion. Tänne sitten ensi kerralla?

Torilla ostamassa kenkiä tulevien lähettien jaloille?

Leikkipuistot ovat samanalaisia kuin Venäjällä.

Illalla pelasimme jalkapalloa lasten ja nuorten treenistadionilla. Kyseessä oli kuuromykkien treenivuoro, pelasimme heitä vastaan. Isokokoisia nuoria miehiä vastaan sekalainen porukka, silti ensimmäisen puoliajan jälkeen taululla oli 0-0. Loppujen lopuksi takkiin tuli 3-0, mutta tärkeintä oli hyvä kansainvälinen yhteistyö. Jumala kääntäköön sen itse mielensä mukaiseksi lopputulokseksi, me on nyt aukaistu tie jalkapallotoiminnalle Aktoben seurakunnissa.

Raamikkaita nuoria vastassa pelaamassa.

Puoliajan huili.

Illalla kokosimme sängyn talon asukkaille. Muutaman päivän ikäiset kissanpennut mönkivät vieressä.

Matka on tähän moottoriremonttiin saakka edennyt vauhdilla eikä tässä ole ehtinyt tehdä syvällistä analyysia. Nyt kuitenkin raapaisen pintaan syvemmältä.
Autohan hajosi Venäjän ja Kazakstanin rajalle. Orenburgista lähtiessä ohitettiin Euroopan ja Aasian rajamonumentti. Aasian puolelle siirtyminen tarkoittaa myös toisenlaiseen toimintaympäristöön siirtymistä. Ei sillä, että Mersun moottorit ei tykkää Aasiasta. :)
Venäjä on toiminta-alueena meille (Matti, Samuel, Paavo, Dmitry) tuttua, Aasiassa kulttuuri ja mentaliteetti on toisenlaista. Tässä matkan aikana tätä siirtymää on tapahtunut pikkuhiljaa Euroopasta Aasiaan: Tatarstanissa ja Ufassa muslimeita on jo merkittävässä määrin, täällä Aktobessa varmaan jo enemmistönä. Aasialainen kulttuuri vaatii myös toisenlaista lähestymistapaa: yhteisö, suku ja ystävät on kaikki kaikessa. Ne, jotka jättävät islamin ja lähtevät seuraamaan Jeesusta, joutuvat kohtaamaan paljon hylkäämistä tai ainakin sen pelkoa. Siksi evankeliumikin on esitettävä eri tavalla ja uuden uskonyhteisön on toimittava korvaavana perheenä.

Matkaraportti 3.6.

Heti aamusta paikalle tuli paikallinen pastori Hayal katsomaan autoamme. Hän korjaa työkseen vähän kaikenlaisia vempaimia. Nytkin hän suhtautui tilanteeseen erittäin positiivisesti: Jumala on lähettänyt meidät Aktobeen. Se on totta: muuten olisimme ajaneet surutta ohi.

Tähän työnsimme auton hinauksen jälkeen

Iloisena toteamme, että auton hajoamisen ansiosta tapasimme

Auton katsomisen jälkeen lähdimme vaihtamaan paikallista valuuttaa. Kauppapaikat ovat moderneja viimeisen päälle täällä Aktoben keskustassa. Lähellä on iso moskeija ja ortodoksikirkko. Lisäksi keskustassa on vesipuisto ja huvipuisto. Rahaa tuntuu löytyvän sellaisiin rakennushankkeisiin, vaikka muuten hintataso on alhainen: taksi maksaa 1,2 euroa ja bussilippu vajaa kymmenen senttiä.

Valuutanvaihdossa

Aktobe on likainen kaupunki ilmanpuhtauden kannalta: monet käyttävät hengityssuojaimia. Tällä alueella on sekä öljyä että kaasua. Muuten kaikki näyttää kyllä suhteellisen puhtaalta.

Mega -kauppakeskus

Kaukalo sisällä kauppakeskuksessa

Illalla paikallisia nuoria tuli käymään taloon, jossa asuimme. Näytimme videoita Suomesta ja juttelimme niitä näitä. Illalla Hayal tuli käymään ja kertoi uutiset: otamme aamupäivällä moottorin irti tämän talon pihassa ja viemme korjaamolle. Siellä Anatoli yrittää korjata sen, mikäli se on vain mahdollista. Kuten edellisen päivän raportissa kirjoitin, vika on todennäköisesti kampiakselin runkolaakereissa, jotka ovat leikanneet kiinni. Nyt vaan pitää saada tänne uudet laakerit.

Diagnoosi korjauksesta

Yksi korjaaja oli ehdottanut, että voisi nopeasti laittaa autoon 4-litraisen bensamoottorin ja muuttaa sen kaasukäyttöiseksi. Me emme mielellään hyväksy sitä, sillä se vaatisi muutokset rekisteriotteeseen. Siirsimme yhdessä nuorten kanssa auton pihalle, missä moottori irrotetaan.

Työntäjät valmiina

Pakilla pihaan

Tässä moottori irrotetaan.

Illan päätteeksi pelasimme jalkapalloa läheisellä kentällä. Tai voiko sitä kentäksi kutsua. Mutta hauskaa oli.

Jos joku miettii, että miltä tuntuu, niin vaikea on sanoa. Tämä auto on korjattava, sillä ei tätä voi jättää Kazakstaniinkaan. Jumalalla on joku suunnitelma. Jatketaan.