Yhteenveto pääsiäisleiristä

Pääsiäisleiri oli ja meni. Oli näin jälkeenpäin katsottuna oikein rento ja leppoisa. Kaikki leirit noudattavat samaa kaavaa: ensin pari ensimmäistä päivää kestää, kunnes leiriläiset lämpenevät (lastenkodin kylmästä ilmapiiristä), sitten vauhtia saattaa olla liikaakin ja viiden-kuuden päivän kuluttua meno tasaantuu, kunnes on aika lähteä takaisin.

Tämän leirin päätavoite oli suunnitella kesän tulevia leirejä. Se jäi pääosin tekemättä, sillä odotetut vastuunkantajat Sasha Pietarista ja Pasha Kostamuksesta eivät päässeet tulemaan. Onneksi lauantaina leiriläisten jo lähdettyä saimme ylläkuvatun palaverin pidettyä asian tiimoilta. Pääosin kaikki jäi kuitenkin sopimatta ja tekemättä. Sopii muistaa rukouksin.

Leirillä tapahtui paljon positiivisia asioita. Kävimme uimassa Jyväskylässä, mistä kaikki tykkäsivät, mukaanlukien Alena.

Samoin luistelu ja jääkiekko Toivakan koulun kaukalossa maistui, rajoitteena oli luistimien, mailojen ja kuljetuskapasiteetin vähyys. Mutta kymmenelle saatiin luistimet ja mailat!

 Ja Dimahan kanttaili poikien kanssa oikein urakalla, taisi leirin loppupuolella jo jalkoja kolottaa.

Pulkkamäki oli myös todella suosittu. Onneksi pulkat kestivät tuota menoa. Hauskaa oli.

Kuten edellisessä blogitekstissä mainittiin, tarve on suuri. Lastenkodeissa on pelkästään luoteis-Venäjällä tuhansia moniongelmaisia lapsia ja nuoria, jotka leikkivät aivan kuten nämä pojat tässä. Jokainen heistä on ainutlaatuinen ja lahjakas omalla tavallaan. Meillä on halu ottaa heitä enemmän leirillemme, mutta resurssit pitää laskea tarkasti: ihmisiä ja varoja on vähän. Tämänkin leirin laskujen maksu on tiukilla, onneksi yli puolet varoista tuli Venäjän puolelta.

Nyt ainakin tällä leirillä olleet saivat levähtää leirin rennossa ilmapiirissä. Luoja siunasi antamalla hyvän sään. Ruokaa saimme Lahdesta Utriaisen Eskon ja Nikkilän Tapsan tuomana. Maksoivat itse polttoaineensa, kiitos siitä! Samoin moni muu osallistui. Suuret kiitokset!

Haasteita on edelleen. Se ei unohtunut lauantaina, kun värkkäsimme Diman auton laturia kuntoon. Ei onnistunut, mutta Dima perheineen pääsi kuitenkin kotiin. Tuo laturi olisi maksanut alle kaksisataa, mutta sitäkään kun ei ollut ylimääräisenä. Jääköön tämä kuva muistutukseksi meidän organisaattoreiden tarpeista.