Arkki-leirityön tiimiin tarvitaan uusia ihmisiä monella tasolla: johtajia, jotka ymmärtävät sekä Venäjän että Suomen kulttuureja ja osaavat toimia siinä rajapinnalla. Tukihenkilöitä, jotka ymmärtävät tällaisen pioneerityön luonteen ja osaavat antaa viisaita neuvoja ja avata kontakteja. Uusia, oma-aloitteisia ja luotettavia ryhmänohjaajia, jotka haluavat "uhrata" osan elämästään lastenkotilasten tähden. Venäjänkielen taitoista keittäjää, joka mielellään viettää aikaa enemmän tai vähemmän rikkinäisten lasten kanssa keittiössä, ohjaa ja "opetuslapseuttaa" heitä arkisen työn ohessa. Suurin osa leireistä onkin lopuksi hyvin tavallista arkista elämän jakamista. "Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen."
Talvileirillä pelasimme paljon jääkiekkoa, jalkapalloa ja lipunryöstöä sekä laskimme mäkeä. Lapset myös osallistuvat ruoanlaittoon ja siivoukseen. Iltaisin pelasimme mm. lautapelejä. Tavallista elämää.
P.S. Tässä on juuri nyt taas tyypillinen leirin loppupuolen tilanne päällä. Lastenkotien pitäisi lähteä huomenna aamulla ja yhdelle lastenkotiryhmälle (tai oikeastaan tavaroille) ei vielä ole kyytiä Viipuriin asti. Matti tuossa vieressä soittelee puheluita tutuille ja tuntemattomille, jos jostain vaikka joku auto ja kuski löytyisi. ;)
-> Lisäys 1.4. Ongelma ratkesi siten, että eräs lähiseudun taksinkuljettaja lähti 24h varoitusajalla viemään koko Inkerin alueelta tulleen lastenkodin porukan Viipuriin asti - eikä pyytänyt tästä edes rahaa! Vielä on olemassa tällaisia ihmisiä!! Wau!
Palautetta leiristä:
"Lastenkodissa eletään vähän 'toisenlaisessa ilmapiirissä'. Parasta leirillä oli yhteys ja ihmiset", kertoivat leirille osallistuneet pietarilaisen internaatin 15-16-vuotiaat tytöt. Erään lastenkodin työntekijä sanoi meille leirin lopussa: "Vain te välitätte näistä lapsista". Onko näin...? Haaste on suuri meille kaikille.
Näitä kirjoitteli talvileiriltä Tapio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti