Eestin kautta Pietariin

Missä nyt mennään...?

Menemme Pietarissa. Olemme (Matti ja Tapio) matkalla nyt kolmatta päivää ja tähän mennessä olemme ehtineet vierailla Sillamäessä Eestissä, Kingiseppin lastenkodissa, Kotlin narkomaanien kuntoutuskeskuksessa, Turvakoti Elämässä Pietarissa, Internaatti 24:ssa jne. Tärkeintä on kuitenkin ollut keskustelut vanhojen ja mahdollisten tulevien vastuunkantajien kanssa. Uusien johtajien löytäminen, nostaminen, rohkaiseminen on kenties kaikkein kriittisin resurssi Arkki-leirityössä, kuten niin monessa muussakin työssä, joita olemme eri maissa nähneet ja vähän sivusta seuranneet.

Matkamme päätarkoituksena on siis tavata vanhoja ja uusia vapaaehtoisia ja haastaa heitä ottamaan vastuuta yhteydenpidosta lastenkotien, lastenkotilasten ja myös uusien vapaaehtoisten kanssa. Ja koko tämän leirityön tarkoitus on näiden vapaaehtoisten haastaminen ja heidän innostamisensa lastenkotityöhön. Toistamme tätä asiaa, koska tarvitsemme siitä itsekin jatkuvaa muistutusta, ettemme ala itse taas ottaa liikaa työtä ja vastuuta itsellemme, vaan perspektiivi säilyy oikeana. Alla kuvassa puolenkymmentä uutta vapaaehtoista, jotka ovat juuri saapuneet leirille. Ihmettelyä ja uutta riittää, ennen kuin päästään vauhtiin.

Ensikertalaisia vapaaehtoisia leirillä 2012

Miten me osaisimme jakaa tätä näkyä ja innostaa venäläisiä ystäviä ja seurakuntia ottamaan lastenkotityön omakseen? Ovet ovat vielä periaatteessa auki meille suomalaisillekin, mutta leirityö nykymuodossa on yhä haasteellisempaa mm. byrokratian osalta. Ja joka tapauksessa on jatkuvuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että koettu omistajuus ja johtajuus siirtyy venäläisille ystävillemme. He tietysti jatkaisivat omalla tavallaan. Yhteistyön täytyy olla aitoa. Kansainvälistä leiriyhteistyötä.

Ja siinä yhteistyössä tarvitaan myös suomalaista osapuolta! Tulisitko sinä mukaan tavalla tai toisella? Se lähtee liikkeelle pienistä asioista. Yhteyden löytämiseksi täytyy viettää aikaa yhdessä, pelata vaikka vähän Carcassonnea tai jalkapalloa, juoda teetä. Seuraavassa yksi vapaaehtoinen toimii mustikansiivouksen laaduntarkkailijana, kun jokaisen ryhmän oli kerättävä tietty määrä mustikoita päästäkseen uimahalliin.

Niin, matka on mennyt hyvin muutamia Pietarin liikenteen "läheltä piti" -tilanteita lukuunottamatta. Olemme tavanneet myös muutamia tuttuja yli kymmenen vuoden takaa. Netti on pätkinyt täällä ihan toivottomasti. Nyt vihdoin ehdimme lyhyelle poikkemalle johonkin nettikahvilaan.

Pietarista matka jatkuu Lopuhinkaan ja lauantaina Imatralla tarkoitus on vierailla idäntyönpäivillä ja Oronmyllyllä. Sitten sunnuntaina alkaa matkan Karjala-osuus (Nuosjärvi, Aunus, Petroskoi, Belomorsk, Kostamus, Nilsiä). Pietarin ruuhkiin ei olisi aikaa jumittua pitkäksi aikaa, ellei sitten kyydissä ole ihmisiä, joiden kanssa jutella.