Matka on nyt jatkunut neljättä päivää. Eilen torstaina meni paljon aikaa erilaisen byrokratian kourissa ympäri Pietaria viiletellen. Tunnelmat olivat välillä vähän raskaat kun moni asia tuntui etenevän etanan lailla. Illalla ehdimme kuitenkin Internaatti 24:een tapaamaan leireillä aiemmin olleita nuoria ja haastamaan muutamia mukaan vapaaehtoisiksi kesän leireille. Oli ilahduttavaa kuulla muutaman nuoren sanovan, että he ilman muuta haluavat tulla auttamaan leirille, vaikka koko elokuuksi. Toisten elämä tosin menee eteenpäin omaan suuntaansa, lapset lentävät pois pesästä ja niin sen kuuluukin mennä. Kesäksi on etsittävä kesätöitä tai harjoittelupaikkaa, ja moni on jo ollut tarpeeksi monella Arkki-leirillä. Wau!
Tänään tunnelmat olivat taas paremmat. Hyvinkin pitkästä aikaa teimme myös pari ”kylmää visiittiä” lastenkoteihin, eli vierailimme paikan päällä kahdessa meille uudessa lastenkodissa kutsumassa lapsia leirille. Mukanamme aamupäivällä oli Sasha, joka johtaa pientä yhteistyöjärjestöämme Pietarissa. Hyvä maine Arkki-leiristä on kuitenkin jo kiirinyt eri reittejä aika moneen paikkaan ja tänään eräässä Nevskin piirin lastenkodissa meillä oli hyvin helppo päästä samalle aaltopituudelle varajohtajan kanssa, koska hän oli jo kuullut leiristämme. Se oli ilahduttavaa. Tarkoituksemme oli myös vierailla lastenkodissa no 9, mutta eksyimmekin numeroon 11. Postiosoite piti olla kuitenkin oikea... No, sinne jätimme vain mainoksen leiristämme. Saapa nähdä nappaako joskus... :)Sashan kanssa olemme paljon aikaa viettäneet ja se on tuntunut tärkeältä. Tärkeää on että yhä useampi tasapainoinen aikuinen innostuu näkemään lastenkotilasten tarpeet ja työn mahdollisuudet. He saavat kasvaa ja me vähetä.
Tämän jälkeen suuntasimme vielä Shusharin alueelle, mistä nappasimme Chevroletin autotehtaan portilta vanhan tutun Ivanovin Diman mukaan ja lähdimme hänen kanssaan Lopuhinkan lastenkotiin tapaamaan tuttuja ja viemään edellämainitun leirikeskuksen terveystarkastuksen tarkastuspöytäkirjan virallisen notaarin vahvistaman venäjänkielisen käännöksen heille. Reissussa meni arvatenkin myöhään. Niin, lastenkoteja olisi vielä aika monta, kuten voi nähdä vaikka viralliselta tietosivulta. Aika monta sellaista lastenkotia varsinkin täällä Pietarissa ja Leningradin läänissä, joiden työtä ei ehkä mikään vapaaehtoistaho (seurakunta tms) tue millään pitkäjänteisellä ja vaikuttavalla tavalla. Siinä työssä tarvitaan ihmisiä!!
Töitä olisi. Nyt pitää välillä nukkuakin. Aamulla pitäisi palata Suomeen noin vuorokaudeksi. Kello soi vajaan 6 h päästä, saapa nähdä mikä on reaktio siihen pilpatukseen... ;) (Lisäys lauantaina klo 11.36 Viipurin kupeesta: lähtö tapahtui nätisti. Tapio heräsi vähän ylösnousun jälkeen, Matti vähän ennen.)
 |
| Tärkeät asiakirjat siirtyvät guvernementistä toiseen välillä myös perinteisellä salakuljetustyylillä. Virallisuus on ilomme! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti