Petroskoissa

 Ulitsa Chapaeva oli remontissa. Hiljaa hyvä tulee. Ajeltiin Nuosjärveltä Petroskoihin sunnuntaina 28.4. illansuussa.

Uusi Elämä -seurakunnassa oli kokous siirretty illaksi. Ilmeisesti ajattelivat meitä, että ehditään mukaan. Ja mehän mentiin.

Tuttuja oli paljon. Tässä Tapio poseeraa Natalian ja Nadezhdan kanssa. Tämän jälkeen menimme keskustaan teelle Terentin ja Olgan kanssa, he ovat Vieljärveltä ja opiskelevat nyt Petroskoissa. Monena kesänä ovat olleet mukana toteuttamassa Arkki -leiriä.

Pietarin kalansaalis

Pietari - Imatra - Nuosjärvi - Petroskoi - Nadvoitsa - Kostamus

Pietarista matka jatkui lauantaiaamuna kohti Suomea ja Imatraa. Tullissa meni tällä kertaa aika paljon aikaa vaikka autoja oli vähän. Sitä ennen kerettiin pestä pyykkiä hotellissamme, sosiaalisessa turvakoti Elämässä.

Kävimme viemässä internaattiin pussillisen lahjoja, jotka unohtui toimittaa aiemmin.

Imatralla vierailimme helluntaiseurakuntien Venäjä-Suomi yhteyspäivillä ja tapasimme monta tuttua ja saimme kuulla hyvin mielenkiintoisia kertomuksia Venäjältä ja vähän kertoa leirityöstäkin. Muutama henkilö otti yhteystietomme.

Nopea hampaiden pesu, postissa käynti ja sitten pitikin taas lähteä takaisin kohti Venäjää.

Matkalla kohti Värtsilän raja-asemaa muistimme, että Pohjoismaiden ministerineuvoston hanketuen deadline olisi tänään. (Kello oli siinä vaiheessa n. 19:00). No, hanketukihakemusta piti sitten alkaa viimeistelemään Särkisalmen ABC:llä, josta lähdimme kumit ulvoen kohti raja-asemaa, koska muistelimme että se menee kiinni klo 21. No eihän se mene, mutta hanketukihakemus tuli viimeisteltyä ennen puolta yötä (Venäjän aikaa). Saapa nähdä onnistuisiko tällä kertaa. Hankkeemme liittyy johtajuuden ja vapaaehtoistyön kehittämiseen, mikä on yhteinen haaste kaikille yhteistyöjärjestöillemme. Nuosjärvelle saavuimme sitten kahden aikaan yöllä.


Sanonta "Pietarin kalansaalis" saikin ihan uuden merkityksen: kun on käynyt Pietarissa ja nukkunut monta yötä liian vähän, sujuu eri tilanteissa "pilkkiminen" niin hyvin, että saalistakin tulee.;)

Nuosjärvellä tapasimme Bojarinovin Vovan ja Marinan jotka ovat olleet lapsineen mukana vapaaehtoisina joka kesäleirillä, sekä monia muita leireillä olleita vapaaehtoisia. Bojarinoveilla on iso sijaisperhe ja he ovat tehneet hyvää työtä lasten kanssa monta vuotta. Ehdimme vähän hengähtää ennen kuin matka jatkui kohti Petroskoita. Petroskoissa ehdimme vielä vierailla paikallisessa seurakunnassa, josta haastoimme mukaan leirille muutamia entuudestaan tuttuja vapaaehtoisia.

Käväisemme vielä parissa lastenkodissa Petroskoissa tänä aamuna ja sitten ollaan jo matkalla Nadvoitsan kautta Kostamukseen.

Pietarista 26.4.2013

Matka on nyt jatkunut neljättä päivää. Eilen torstaina meni paljon aikaa erilaisen byrokratian kourissa ympäri Pietaria viiletellen. Tunnelmat olivat välillä vähän raskaat kun moni asia tuntui etenevän etanan lailla. Illalla ehdimme kuitenkin Internaatti 24:een tapaamaan leireillä aiemmin olleita nuoria ja haastamaan muutamia mukaan vapaaehtoisiksi kesän leireille. Oli ilahduttavaa kuulla muutaman nuoren sanovan, että he ilman muuta haluavat tulla auttamaan leirille, vaikka koko elokuuksi. Toisten elämä tosin menee eteenpäin omaan suuntaansa, lapset lentävät pois pesästä ja niin sen kuuluukin mennä. Kesäksi on etsittävä kesätöitä tai harjoittelupaikkaa, ja moni on jo ollut tarpeeksi monella Arkki-leirillä. Wau!

Tänään tunnelmat olivat taas paremmat. Hyvinkin pitkästä aikaa teimme myös pari ”kylmää visiittiä” lastenkoteihin, eli vierailimme paikan päällä kahdessa meille uudessa lastenkodissa kutsumassa lapsia leirille. Mukanamme aamupäivällä oli Sasha, joka johtaa pientä yhteistyöjärjestöämme Pietarissa. Hyvä maine Arkki-leiristä on kuitenkin jo kiirinyt eri reittejä aika moneen paikkaan ja tänään eräässä Nevskin piirin lastenkodissa meillä oli hyvin helppo päästä samalle aaltopituudelle varajohtajan kanssa, koska hän oli jo kuullut leiristämme. Se oli ilahduttavaa. Tarkoituksemme oli myös vierailla lastenkodissa no 9, mutta eksyimmekin numeroon 11. Postiosoite piti olla kuitenkin oikea... No, sinne jätimme vain mainoksen leiristämme. Saapa nähdä nappaako joskus... :)

Sashan kanssa olemme paljon aikaa viettäneet ja se on tuntunut tärkeältä. Tärkeää on että yhä useampi tasapainoinen aikuinen innostuu näkemään lastenkotilasten tarpeet ja työn mahdollisuudet. He saavat kasvaa ja me vähetä.

Tuolta suunnistimme keskustaan tarkoituksena hakea Toivakan leirikeskuksen terveystarkastuksen tarkastuspöytäkirjan virallinen venäjänkielinen käännös notaarilta. Matti nappasi Sashan notaarilta hakeman asiakirjakirjekuoren mukaan ja suunnistimme seuraavaan tapaamispaikkaan aivan toiselle puolelle Pietaria. Matkalla puhelin soi... Notaari oli vahingossa laittanut samaan kirjekuoreen jonkun toisenkin asiakkaan virallisia dokumentteja ja häntä piti sitten lähteä kiireen vilkkaa tapaamaan metroasemalle. Huohhh.. Ehdimme kuitenkin pikaisesti vierailla Raoul Wallenbergin säätiön toimipisteessä ammattikoulun no116 asuntolassa, josta myös pieni ryhmä osallistui viime kesän leirille.Ko. säätiö vuokraa tiloja asuntolasta toimiakseen asuntolassa asuvien, lastenkodeista tulleiden opiskelijoiden parissa. Keskeinen sijainti toimitiloilla, kirjaimellisesti nuorten keskellä.

Tämän jälkeen suuntasimme vielä Shusharin alueelle, mistä nappasimme Chevroletin autotehtaan portilta vanhan tutun Ivanovin Diman mukaan ja lähdimme hänen kanssaan Lopuhinkan lastenkotiin tapaamaan tuttuja ja viemään edellämainitun leirikeskuksen terveystarkastuksen tarkastuspöytäkirjan virallisen notaarin vahvistaman venäjänkielisen käännöksen heille. Reissussa meni arvatenkin myöhään.

Niin, lastenkoteja olisi vielä aika monta, kuten voi nähdä vaikka viralliselta tietosivulta. Aika monta sellaista lastenkotia varsinkin täällä Pietarissa ja Leningradin läänissä, joiden työtä ei ehkä mikään vapaaehtoistaho (seurakunta tms) tue millään pitkäjänteisellä ja vaikuttavalla tavalla. Siinä työssä tarvitaan ihmisiä!!

Töitä olisi. Nyt pitää välillä nukkuakin. Aamulla pitäisi palata Suomeen noin vuorokaudeksi. Kello soi vajaan 6 h päästä, saapa nähdä mikä on reaktio siihen pilpatukseen... ;) (Lisäys lauantaina klo 11.36 Viipurin kupeesta: lähtö tapahtui nätisti. Tapio heräsi vähän ylösnousun jälkeen, Matti vähän ennen.)



Tärkeät asiakirjat siirtyvät guvernementistä toiseen välillä
myös perinteisellä salakuljetustyylillä. Virallisuus on ilomme!

Eestin kautta Pietariin

Missä nyt mennään...?

Menemme Pietarissa. Olemme (Matti ja Tapio) matkalla nyt kolmatta päivää ja tähän mennessä olemme ehtineet vierailla Sillamäessä Eestissä, Kingiseppin lastenkodissa, Kotlin narkomaanien kuntoutuskeskuksessa, Turvakoti Elämässä Pietarissa, Internaatti 24:ssa jne. Tärkeintä on kuitenkin ollut keskustelut vanhojen ja mahdollisten tulevien vastuunkantajien kanssa. Uusien johtajien löytäminen, nostaminen, rohkaiseminen on kenties kaikkein kriittisin resurssi Arkki-leirityössä, kuten niin monessa muussakin työssä, joita olemme eri maissa nähneet ja vähän sivusta seuranneet.

Matkamme päätarkoituksena on siis tavata vanhoja ja uusia vapaaehtoisia ja haastaa heitä ottamaan vastuuta yhteydenpidosta lastenkotien, lastenkotilasten ja myös uusien vapaaehtoisten kanssa. Ja koko tämän leirityön tarkoitus on näiden vapaaehtoisten haastaminen ja heidän innostamisensa lastenkotityöhön. Toistamme tätä asiaa, koska tarvitsemme siitä itsekin jatkuvaa muistutusta, ettemme ala itse taas ottaa liikaa työtä ja vastuuta itsellemme, vaan perspektiivi säilyy oikeana. Alla kuvassa puolenkymmentä uutta vapaaehtoista, jotka ovat juuri saapuneet leirille. Ihmettelyä ja uutta riittää, ennen kuin päästään vauhtiin.

Ensikertalaisia vapaaehtoisia leirillä 2012

Miten me osaisimme jakaa tätä näkyä ja innostaa venäläisiä ystäviä ja seurakuntia ottamaan lastenkotityön omakseen? Ovet ovat vielä periaatteessa auki meille suomalaisillekin, mutta leirityö nykymuodossa on yhä haasteellisempaa mm. byrokratian osalta. Ja joka tapauksessa on jatkuvuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että koettu omistajuus ja johtajuus siirtyy venäläisille ystävillemme. He tietysti jatkaisivat omalla tavallaan. Yhteistyön täytyy olla aitoa. Kansainvälistä leiriyhteistyötä.

Ja siinä yhteistyössä tarvitaan myös suomalaista osapuolta! Tulisitko sinä mukaan tavalla tai toisella? Se lähtee liikkeelle pienistä asioista. Yhteyden löytämiseksi täytyy viettää aikaa yhdessä, pelata vaikka vähän Carcassonnea tai jalkapalloa, juoda teetä. Seuraavassa yksi vapaaehtoinen toimii mustikansiivouksen laaduntarkkailijana, kun jokaisen ryhmän oli kerättävä tietty määrä mustikoita päästäkseen uimahalliin.

Niin, matka on mennyt hyvin muutamia Pietarin liikenteen "läheltä piti" -tilanteita lukuunottamatta. Olemme tavanneet myös muutamia tuttuja yli kymmenen vuoden takaa. Netti on pätkinyt täällä ihan toivottomasti. Nyt vihdoin ehdimme lyhyelle poikkemalle johonkin nettikahvilaan.

Pietarista matka jatkuu Lopuhinkaan ja lauantaina Imatralla tarkoitus on vierailla idäntyönpäivillä ja Oronmyllyllä. Sitten sunnuntaina alkaa matkan Karjala-osuus (Nuosjärvi, Aunus, Petroskoi, Belomorsk, Kostamus, Nilsiä). Pietarin ruuhkiin ei olisi aikaa jumittua pitkäksi aikaa, ellei sitten kyydissä ole ihmisiä, joiden kanssa jutella.

Сезон 2013 открыт! Kausi 2013 avattu! 2013 season opened!

Лето. Лагерь. Купание. Встретимся. Обязательно. До встречи с Андреем.

Kesä on jo niin lähellä, että Arkki -leirin leirikausi avattiin Toivakassa maaliskuun lopulla. Tule mukaan!

Season 2013 is opened! Welcome to join us!

Katsaus kesään

Tässä vaiheessa kevättä voi jo vilkaista kesän aikataulua. Huhtikuun aikana pitäisi ilmoittaa lastenkodeille leirin ajankohta ja taloudelliset reunaehdot. Leirikeskus on vapautumassa käyttöömme 29.7. mikäli vain saamme vuokran maksettua ennen sitä. Pitäisi siis kerätä 20 000 euroa siihen mennessä, kun mukaan lasketaan edellisen vuoden rästit.

Paljonko kutsutaan leiriläisiä?

Mikäli saamme tärkeimmille osa-alueille vastuunkantajat koko kuukaudeksi ja tarpeeksi vapaaehtoisia ohjaajia, voisimme ajatella jopa kolmen leirivuoron järjestämistä. Siis kolme leiriä, leirin pituus 8-9 täyttä päivää ja 80 leiriläistä per leiri. Kuukauden aja vahvuus olisi yli 150 henkeä melkein ilman taukoja. Vapaaehtoisorganisaatiolle siinä on tekemistä, kun pitäisi järjestää jokaiselle vapaapäiviäkin.

 

Vastuuta riittää jaettavaksi

Keittiölle pitäisi saada kolme vuoroa, jotta yksi vuoro saisi levätä joka kolmannen päivän. Ruokalaan tarvitaan päällikkö, joka pitää järjestystä yllä. Administraatiotiimin pitäisi pysyä kärryillä, kuka on tulossa tai menossa. Kuljetustarpeisiin tarvitaan pari monitaitoista kuskia, viime vuonna meillä oli eräs kirkkoherra, joka kyllä hoiti homman oikein mallikkaasti. Saunalle sekä ranta- ja venevahdiksi tarvitaan samoin pätevä henkilö. Ilmoittautumisia otetaan vastaan!

 

Tiukka huhtikuu - ja kesä

- 15.4. pitäisi olla leirien päivämäärät selvillä. Samoin suuntaviivat siitä, mitä lastenkoteja kutsutaan mihinkin ajankohtaan. Toivottavasti Pasha pääsee tulemaan palaveriin ensi viikolla.

- 22.4. on suunniteltu alkavan reilun viikon ja noin 3000 km:n mittainen reissu, jonka reitti kiertää Viron rajalta Kostamuksen tienoille. Aiheena leirin organisointi. Tarkoituksena tavata tulevia vapaaehtoisia

- kesäkuun alussa parin päivän suunnitteluleiri Tikshassa, Karjalassa

- heinäkuun lopulla kokoontuminen 26.7. lähellä leiripaikkaa. Siihen mennessä tehty dokumentteja yli 1000 sivua (arvio 4-5 sivua per leiriläinen) eli 2 mappia. Eli printteri ja leimasin kuntoon. Konsulaattiin linjat kuumana, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää.

- elokuussa voisi jo levätäkin, mutta taitaa riittää tekemistä...

Saattaa kuulostaa vaikealta, mutta on tästä ennenkin selvitty. Apua kyllä tarvittaisiin esimerkiksi tiedotukseen ja dokumenttien kuskaukseen välillä Suomi - lastenkoti. Ja rahalahjoitus helpottaisi ja nopeuttaisi asioiden etenemistä.

 

Uusi järjestö sai lainvoiman Pietarissa!

Viimeinkin olemme saaneet rekisteröityä uuden järjestön Pietariin. Siis leirin kolme vapaaehtoistyöntekijää perustivat sellaisen. Tavoitteena on kanavoida varoja Venäjältä leirin kulujen peittämiseksi sekä myös paperihommien siirtämiseksi (ainakin osittain) uudelle järjestölle. Arvion mukaan lastenkotien osallistumismaksu tullevat kattamaan 30-50 % leiri kuluista, mikäli on tietysti positiivista.

 

Kun ei vaan tärkein unohdu...

Helposti pääsee unohtumaan se tärkein. Eli teemme tätä siksi, että tiedämme lastenkotinuorten tarvitsevan Arkki -leiriä. Siellä jokainen hyväksytään ja otetaan vastaan sellaisena kuin on. Jotta siellä olisi hauskaa ja turvallista. Sen eteen on vaan tehtävä määrätietoisesti työtä. Ai niin, turvallisuussuunnitelman päivitys! Jumala auttakoon meitä kaikessa tässä.

Yhteenveto pääsiäisleiristä

Pääsiäisleiri oli ja meni. Oli näin jälkeenpäin katsottuna oikein rento ja leppoisa. Kaikki leirit noudattavat samaa kaavaa: ensin pari ensimmäistä päivää kestää, kunnes leiriläiset lämpenevät (lastenkodin kylmästä ilmapiiristä), sitten vauhtia saattaa olla liikaakin ja viiden-kuuden päivän kuluttua meno tasaantuu, kunnes on aika lähteä takaisin.

Tämän leirin päätavoite oli suunnitella kesän tulevia leirejä. Se jäi pääosin tekemättä, sillä odotetut vastuunkantajat Sasha Pietarista ja Pasha Kostamuksesta eivät päässeet tulemaan. Onneksi lauantaina leiriläisten jo lähdettyä saimme ylläkuvatun palaverin pidettyä asian tiimoilta. Pääosin kaikki jäi kuitenkin sopimatta ja tekemättä. Sopii muistaa rukouksin.

Leirillä tapahtui paljon positiivisia asioita. Kävimme uimassa Jyväskylässä, mistä kaikki tykkäsivät, mukaanlukien Alena.

Samoin luistelu ja jääkiekko Toivakan koulun kaukalossa maistui, rajoitteena oli luistimien, mailojen ja kuljetuskapasiteetin vähyys. Mutta kymmenelle saatiin luistimet ja mailat!

 Ja Dimahan kanttaili poikien kanssa oikein urakalla, taisi leirin loppupuolella jo jalkoja kolottaa.

Pulkkamäki oli myös todella suosittu. Onneksi pulkat kestivät tuota menoa. Hauskaa oli.

Kuten edellisessä blogitekstissä mainittiin, tarve on suuri. Lastenkodeissa on pelkästään luoteis-Venäjällä tuhansia moniongelmaisia lapsia ja nuoria, jotka leikkivät aivan kuten nämä pojat tässä. Jokainen heistä on ainutlaatuinen ja lahjakas omalla tavallaan. Meillä on halu ottaa heitä enemmän leirillemme, mutta resurssit pitää laskea tarkasti: ihmisiä ja varoja on vähän. Tämänkin leirin laskujen maksu on tiukilla, onneksi yli puolet varoista tuli Venäjän puolelta.

Nyt ainakin tällä leirillä olleet saivat levähtää leirin rennossa ilmapiirissä. Luoja siunasi antamalla hyvän sään. Ruokaa saimme Lahdesta Utriaisen Eskon ja Nikkilän Tapsan tuomana. Maksoivat itse polttoaineensa, kiitos siitä! Samoin moni muu osallistui. Suuret kiitokset!

Haasteita on edelleen. Se ei unohtunut lauantaina, kun värkkäsimme Diman auton laturia kuntoon. Ei onnistunut, mutta Dima perheineen pääsi kuitenkin kotiin. Tuo laturi olisi maksanut alle kaksisataa, mutta sitäkään kun ei ollut ylimääräisenä. Jääköön tämä kuva muistutukseksi meidän organisaattoreiden tarpeista.