Lehtileirin saldoa ja muita päivityksiä

 

Lehti-Arkki oli ja meni ja ihan hyvin menikin, sillä talkoolaisia tuli Pietarista asti pari autollista ja sillä porukalla ei kauaa nokka tuhissut muutaman lehden kanssa.

Talkooleirin jälkeen Kansainvälinen leiriyhteistyö ry ehti pitää jo syyskokoustakin Espoossa ja uusi hallitus aloittaa vuoden alusta. Mitään mullistavaa uutta ei nyt sillä saralla, mutta suuntaa täytyy toki vakavastikin joka vuosi miettiä ja laskea kustannuksia, että mikä elämässä oikeasti kannattaa... (Hagg. 1:4-9)

Minä kans!

Lisäksi syksyllä Matti kävi näyttämässä suomalaisia leirikeskuksia delegaatiolle ulkomaalaisille vieraille, joihin hän oli tutustunut Kansainväliset Kristilliset Leirit -järjestön (Christian Camps International) koulutuksissa Moskovassa ja Pietarissa. Suomessa on paljon mahdollisuuksia; leirikeskukset ja leirityö ovat tällä hetkellä kenties alihyödynnetty voimavara ja hienoa on jos ulkomailta löytyy kysyntää käyttökelpoisille leirikeskuksille. Todella monta kertaa olemme kuulleet todistuksia nyt jo aikuisista ihmisistä jotka ovat löytäneet Jumalan tai joiden elämä on muuttunut leirillä! Lasten ja nuorten leiritoiminnan kehittämisessä suurin rajoittava tekijä taitaa olla meidän mielikuvituksemme rajallisuus..?

Toissa viikonloppuna oltiin mukana myös Vaasassa "Yhteiskunnan muutos" -seminaarissa, jossa vieraana oli saksalainen teologi ja professori Johannes Reimer. Työkseen prof. Reimer mm. konsultoi seurakuntia ja kokonaisia kirkkokuntia seurakunnan uudistumisprosessissa. Reimer on ollut aikanaan myös tuomassa Kansainväliset Kristilliset Leirit  -järjestön toimintaa mm. Venäjälle ja niistä kuvioista tämä yhteys alunperin syntyi. Tästä Reimeristä varmaan vielä kuullaan Suomessakin, ja ehkä tässä blogissakin!

Näitä kirjoitteli Tapio (ensi vuoden puhis)

Toimistoaika kesken haravointileirin

Lehti -leiri lähestyy

Olemme kokoontumassa lehtien haravoimisen merkeissä Kallioniemessä viikolla 44. Siellä on paljon koivuja, joiden pudottamat lehdet on haravoitava. Onneksi paikalle on tulossa toistakymmentä talkoolaista. Samalla voimme käydä läpi kesän leirejä, mikä oli hyvää ja missä on parannettavaa.

 

Lisäksi haaveenamme on järjestää leiri Uudenvuoden jälkeen tai vähän myöhemmin keväällä, jotta voisimme kokeilla Venäjän viranomaisten suhtautumista uuteen venäläiseen sisarjärjestöön.

Näiden suunnitelmien toteutumiseksi tarvitaan varoja. Meillä on kesän leirin jäljiltä vielä yli 7000 euroa velkaa, joka olisi pikimmiten maksettava pois. Siksi tämän tekstin lopussa on tilitiedot.

Alla kuva eräästä lastenkodista, jossa leirin vapaaehtoiset vierailivat 29.9.

 

Tässä listaa ihmisistä, joita oli leirillämme 6.-31.8.2012

Vapaaehtoisina:

• 6 perhettä Karjalasta, Suomesta, Pietarista ja Baikalilta koko ajan
• yksi perhe Pietarista kaksi viikkoa
• yksi perhe Moskovan läheltä viikon ajan
• kaksi perhettä (Karjala, Latvia) 1,5 viikon ajan
• 10 hengen ryhmä Jekaterinburgista 1,5 viikkoa
• 10 hengen ryhmä Virosta 1,5 viikkoa
• yksittäisiä vapaaehtoisia n. 20-30 henkeä, iso osa oli leirillä koko ajan

Lastenkodeista nuoria

Karjalasta:

• Kostamus 10 nuorta
• Belomorsk 14 nuorta
• Segezha 5 nuorta
• Avdeevo 5 nuorta
• Petroskoi 6 nuorta
• Aunus 20 nuorta

Pietarin alueelta:

• Lopuhinkan lastenkoti 16 nuorta
• Pietarin internaatti n. 20 nuorta
• Raoul Wallenbergin säätiön kautta 5 nuorta

Lisäksi parikymmentä henkeä tuli lastenkodin henkilökuntaa ja heidän perheitään. Näiden lisäksi leirin järjestelyissä auttoivat monet muut, tässä mainitsemattomat henkilöt.

Tavoite

Lastenkotitoimintamme tavoite on aktivoida ja kouluttaa vapaaehtoisia toimimaan lastenkotinuorten parissa ja tukena. Tästä näkökulmasta saavutimme tänä vuonna paljon, sillä monet uusista vapaaehtoisista ovat aloittaneet yhteydenpidon lastenkotinuorten kanssa.

Monille meidän lähestymistapamme on uusi ja erilainen verrattuna yleiseen tapaan järjestää kertaluontoinen tapahtuma tai jakaa tavara-apua lastenkodissa. Tuollaisia tapahtumia on jo nyt aivan liikaa eivätkä lastenkotien vilkkaat pojat jaksa koulun jälkeen vielä istua paikallaan ennenkuin heidän on tehtävä kotitehtävät.

Matkaraportti Kostamus-Pietari -reissulta

Matkalaisina oli siis Anttosen perhe ja tavoitteena ensinnäkin jutella vastuunkantajien kanssa menneestä leiristä ja toiseksi miettiä yhdessä tulevia koitoksia. Matkalaisille kyseessä oli samalla tietyllä tavalla lomareissu, vaikka iso osa siitä oli autossa istumista.

Lähdimme liikkeelle kotoa torstaina ja tulimme Kostamukseen perjantai-iltana. Lauantaiaamuna aikaisin tankkasimme jo auton ja lähdimme Pashan ja Ilianan perheen kanssa Tikshaan, jossa osallistuimme seurakunnan kokoukseen teepöydän ääressä. Sitten seuloimme joitakin hehtolitroja hiekkaa muuraustarkoituksiin. Välillä söimme ja sitten lähdimme vierailukierrokselle.

Yllä kuva "kotikäynneiltä". Alenan talo takana on remontin tarpeessa, mutta asumiskelpoinen. Ikkunat tarvitsisi vaihtaa talveksi, piipunpää onkin jo menossa uusittavaksi. Hänkin lastenkotitaustainen, talo on hänen vanhempiensa.

Ehdimme Tikshassa jutella paljon. Kostamukselaiset ystävämme miettivät kokopäivätyön jättämistä, jotta jäisi enemmän aikaa perheelle ja leiritoimintaan. Vähän tarvitsisivat rahallista tukea siihen. Pitemmällä tähtäimellä se olisi ensiarvoisen tärkeää. Alla toinen kuva Tikshasta.

Sunnuntaina päivällä tapasimme lastenkotinuoria kaupungin pääaukiolla, jossa oli iso liikuntatapahtuma menossa. Oli tosi hieno sää tavata tuttuja. Sitten lähdimmekin siirtymään Suomen puolelle. Tällä kertaa ajoimme Pietariin Suomen kautta, lyhyempää ja teiden kunnon puolesta parempaa reittiä. Matkalla pysähdyimme Nurmeksessa tuttavien luona sekä Siikasalmen koululla, jonka katsastimme tulevia leirejä ajatellen.

Pietarissa kävimme neljässä eri paikassa: Internaatti No24:ssä, turvakoti Elämässä, Sasha Zaharovin ja Nastja Kiselevan luona.  Internaatissa tapasimme tuttuja ja ehdimme vähän vaihtaa kuulumisia. Monien silmistä näki halun ja tarpeen jutella enemmänkin, mutta aikaa ei ollut. Elämässä kävimme vain yöpymässä, auto parkkeerattiin tilanpuutteessa tavanmukaisesti jalkakäytävälle suojatien viereen. Tosin lähdimme aamulla jo kahdeksan maissa liikkeelle. Alla kuva internaatista.

Zaharoveilla oli vanhemman lapsen synttärit sopivasti samaan aikaan. Jutustelimme Sasha kanssa monista asioista. Toiminnallamme on selkeä tarve aloittaa jonkinlaiset kokoontumiset Pietarin alueella. Helpoimmalla se onnistuisi tapaamalla jossakin kahvilassa, neutraalissa paikassa. Täytyisi vain löytää sopiva kahvila, jolla olisi samanhenkinen omistaja.

Nastjan tunnemme 12 vuoden takaa. Hänellä on nyt oma perhe ja 1,5 vuotias Maria -tyttö. Istuimme hänen luonaan pari tuntia. Oli todella kiva huomata positiivinen muutos hänen elämässään. Aleksei, perheen isä, oli töissä käydessämme. Alla kuvia tapaamisesta.

Sellainen reissu. Monta positiivista uutista kuulimme näitten lisäksi, mm. sen, miten Sergei, yksi leirin vapaaehtoisista, on omatoimisesti vieraillut eri lastenkodeissa Karjalassa. Talvileirin tarvitsee vain rahoitusta eikä venäläiselle organisaatiolle ole vieläkään saatu rekisteröintiä. Siinä haastetta. Leirin tarpeellisuutta ei kukaan enää kyseenalaistanut, varoja vaan tarvitaan.

Tilannetiedotus

Raportti Arkki -leiriltä:

Nyt tilillemme on tullut sen verran, että tämän kesän leirin kuluja on maksamatta 7500 euroa. (Tilanne 17.9.) Kiitos kaikille uskollisille tukijoille!!!

Suunnittelemme nopeaa reissua (arviolta 20-27.9.) Kostamukseen ja Pietariin, tavoitteena ja tarkoituksena on edistää virallista järjestöyhteistyötä. Jos Jumala suo, jossakin vaiheessa leirin kuluja katetaan Venäjältä tulevilla lahjoituksilla.

Alustavasti loka-marraskuun vaihteessa sitten haravoimme yhdessä lehtiä, jotka vielä elokuussa olivat tukevasti paikallaan Kallioniemen koivuissa.

Mikäli rahoitus järjestyy, haaveissa ja suunnitelmissa on lastenkotikierros ja leiri Uudenvuoden aikoihin. Etsimme siis rahoitusta ja leiripaikkaa 50-60 hengen leirille noin viikoksi.

Roma ainakin tykkäsi leiristä :)

Seitsemäs Arkki -kesäleiri on ohi!

Keskiviikkona tosiaan lähtivät leiriläiset kotiin ja opintojen pariin. Siivoamista ja muuta leirin purkua riitti perjantai-iltaan asti, lauantaina illansuussa pääsivät organisaattoritkin kotiin lepäämään. Väsymystä oli ehtinyt kertyä, pari päivää meni ihan levätessä. Tässä alla Jouni ja allekirjoittanut vaimonsa Tuulian kanssa ovat vielä melko tuoreita 12.8. otetussa kuvassa.

Leiri meni hyvin kokonaisuutena. Koko kolmen ja puolen viikon jakso leirikeskuksessa meni tasapainoisesti ja ilman suurempia kommelluksia. Leiritoiminnan vastuunkantajia oli riittävästi ja yhteistyö sujui erinomaisesti. Kaikkivaltias piti huolen hyvistä sääolosuhteista ja muutenkin oli mukana. Useaan kertaan saimme kokea tilanteita, joissa Jumala auttoi vaikean tilanteen yli.

Reilun kuukauden aikana järjestettiin toistakymmentä opetushetkeä lastenkotien henkilökunnalle ja muille mukanaolleille aikuisille (yhteensä 20-30 henkeä). Moni noihin tilaisuuksiin osaa ottaneista taisi ensimmäistä kertaa saada läheisen kosketuksen käytännön kristillisyyteen. Alla osa heistä Laukaan Kristus -päivässä.

Lastenkotinuoret (yhteensä n. 100 nuorta) saivat ryhmissä pohtia elämän tärkeimpiä kysymyksiä ja uusia ystävyyssuhteita muodostui. Sekin on tärkeä asia, monilla lastenkodeissa kasvaneilla on liian vähän syviä ihmissuhteita. Yksi leiri päätavoitteista onkin tutustuttaa lastenkotinuoria leirin vapaaehtoisiin.

Nuotion ympärillä on hyvä rauhoittua saunan jälkeen. Alla kuvia eka leirin viimeisestä aamusta. Kuvassa havaittava riemu ei johdu siitä, että pääsemme toisistamme eroon. :) Meillä oli muuten vaan mukavaa yhdessä.

Monet vapaaehtoiset (yhteensä jopa 50 henkilöä) olivat ensimmäistä kertaa tekemisissä lastenkotinuorten kanssa. Toivon mukaan Arkki -leiri oli elämää muuttava kokemus monelle. Niin pienillä asioilla voi olla auttamassa muita ja ohjaamassa avuntarvitsijoita oikeaan suuntaan. Alla yksi ensi kertaa leirillä ollut vapaaehtoinen (Vova) minun ja Diman välissä.

Näin alusta lähtien mukanaolleen organisaattorin näkökulmasta monessa asiassa pääsimme eteenpäin tänä vuonna. Etenkin toisella leirillä muista tehtävistä vapaita koordinaattoreita oli useampia, jolloin pystyimme kiinnittämään huomiota niihin asioihin, joissa aiemmin oli pientä muutostarvetta. Esimerkiksi ohjelman rakentamisen ja keittiön toiminnan osalta saimme jo ajatuksia tulevasta. Alla kuva iltatilaisuudesta.

Nyky-yhteiskunnan ”iso” ongelma on itsekkyys, se että liian moni ajattelee vain itseään ja omia tarpeitaan. Jeesus näytti omalla esimerkillään, että epäitsekkäällä tavalla ja vastavuoroisuutta edellyttämättä palveleminen muuttaa maailmaa: ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” Isoonkin ongelmaan auttaa oikea vastalääke: epäitsekkyys. Fagerin pariskunta käytti aikansa epäitsekkäästi palvellakseen meitä (kuva alla).

Haluan kiittää jokaista mukanaolijaa ja tukijaa epäitsekkäästä toiminnasta! Ilman teitä tämä leiri ei olisi toteutunut. Varmasti jokainen osanottaja sai joitakin palikoita elämän rakennuspalikoiksi meidän epäitsekkään yhteistyömme tuloksena. KIITOS!!! Erityisen kiitollinen leiristä oli esimerkiksi kuuromykkä Dima Petroskoista. Hän piti leiristä todella kovasti!

Allaolevassa kuvassa Natalia Timofeevna kiittää Pietarin sisäoppilaitoksen puolesta :)

Olisi varmaan vielä paljon kerrottavaa, mutta kirjoitan vähän myöhemmin. Leirin rahoitus on toimintamme kannalta kriittinen seikka ja siksi kerron lisää taloustilanteesta. Heinäkuun lopussa meillä oli vielä velkoja edellisestä kesäleiristä ja ne saatiin maksettua. Tämän vuoden leirin kulut olivat arviolta 27 500 euroa, sisältäen leirikeskuksen vuokran 12 500 euroa, kuljetuskustannukset 10 000 euroa ja ruoka- ja muut ohjelmakulut 5000 euroa. Lisäksi saimme paljon mm. ruokalahjoituksia eli ihan kaikki ei näy tässä laskelmassa.

Venäjän puolelta tuli ainakin 5000 euroa leirimaksuina ja lahjoituksina sekä jonkin verran on tullut käteislahjoituksia. Loput, n. 25 000 euroa on tullut suomalaisten lahjoituksina tilille. Kiitos vielä kerran tukijoille! Tällä hetkellä välitön tarve parin viikon sisällä on arviolta 9000 euroa. 

Terveisin

Matti Anttonen

Leirin organisaattori

30.8.2012 Arkki-leirit 2012 ovat päättyneet

Eilen lähtivät bussit kohti Petroskoita ja Pietaria mukanaan leirillä olleet lastenkotilapset, lastenkotien henkilökunnan työntekijät sekä useimmat venäläisten seurakuntien vapaaehtoistyöntekijät. Koskettavaa oli katsella hyvästelyjä puolin ja toisin, niin lämpimästi lapset halasivat monia leirillä olleita keinoisiä ja -äitejä. Eilinen ja tämä päivä ovatkin sitten kuluneet varsin arkisissa loppujärjestelytehtävissä, joista suurinpana on tietenkin ollut kaikkien paikkojen siivoaminen. 

Omat tuntoni ovat helposti kiteytettävissä seuraaviin Matteuksen evankeliumin sanoihin: "Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden." Mt 17:4

Meidän on tässä hyvä olla, kirkastusvuorella. Kunpa tämä olotila voisi jatkua aina vain. Hyvän ja onnistuneen leirin lopussa tulee haikea olo. On ollut niin antoisaa, että on tuntunut samalta kuin Pietarista: meidän on tässä hyvä olla. Jatkuisi vain leiri vielä monta viikkoa eteenpäin. Ja kuitenkin on kirkastusvuoreltakin laskeuduttava alas laaksossa odottaviin arjen tehtäviin. 

"Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antaa kasvun." Niin on lähetettävä lapsetkin tältä keidasleiriltä oman elämänsä arkeen ja rukoiltava, että täällä istutetun siemenen saisi joku Apollos myöhemmin kastella. Suurta kiitollisuutta saa näin leirin päättyessä tuntea Jumalaa kohtaan, joka näin konkreettisella tavalla osoittaa rakkauttaan lapsia kohtaan, ja toisaalta myös jokaista rukoilijaa ja uhraajaa kohtaan, jotka ovat osallistuneet kylvösiemenen hankintaan.

Tätä kirjoittaessani eivät kuluneiden viikkojen ostoskuitit ole edessäni, mutta ruokakuljetuksista vastanneena on helppo sanoa, mihin annetut lahjat ovat menneet: bussikuljetuksiin, leirikeskuksen vuokraan ja sen jälkeen peruselintarvikkeiden ostamiseen. Maitoa on ostettu muutama sata litraa, kanan ja naudan lihaa kymmeniä kiloja, samoin makkaraa, juustoa jne. Lahjoituskananmuniakin haettiin leireille yhteensä noin 2200 kappaletta. Kiitos, että olet ollut mukana!

Pienenä yksityiskohtana haluan vielä jakaa kaikille tässä blogissa tämän torstaipäivän kohokohdan. Puolipäivän aikaan oli yksi tila-auto lähdössä kohti Pietaria täynnä matkalaisia, mutta startatessa ei kone käynnistynyt millään ilveellä. Missä vika? Miehissä tutkittiin, mikä voisi olla ongelman ytimenä. Miksi Jumala antoi tällaisen takaiskun juuri lähdön kynnyksellä? Asian puolesta rukoiltiin. Ja taas tutkittiin. Vähitellen rupesi lankakerä purkautumaan Kansainvälisen leiriyhteistyön tavoin, suomalais-venäläisin voimin. Vika tarkentui keskipenkin alla olleen bensapumpun sähköliittimeen, joka oli syöpynyt vihreäksi yhden nastan kohdalta. Tuntien työn jälkeen purkautui ilo ilmoille, kun liitin oli juotettu kuntoon ja moottori hyrähti pehmeästi käyntiin. Onnistumisen riemu lämmitti jokaisen mieltä pitkälle iltapäivään.

Vika oli niin hankalasti paikannettava, että jollain autokorjaamolla Suomessa tai Pietarissa olisi palanut kyllä paljon kallista työaikaa ja olisi vaadittu ehkä kallis varaosa epämääräisellä toimitusajalla, ennenkuin auto olisi saatu toimintavarmaksi taas. Nyt sai uskovainen sisar satojen eurojen säästöt, kun kansainvälinen leiriyhteistyö pisti auton kuntoon nollakustannuksilla, joten loppujen lopuksi oli siis Jumalan hyvyyttä pysäyttää auto leirin parkkipaikalle. Näennäinen vastoinkäyminen olikin siis kätketty siunaus. Hyvä on Herra.

Tähän päättyvät nyt blogikirjoitukseni. "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy." Gal 6.9 

Siunausta elämääsi toivottaen, Jouni.

Tuoreita uutisia

Aamulla pelattiin koomista jalkapalloa ja siitä tulee valokuvia vähän myöhemmin. Käytännössä me "pelattiin jalkapalloa" eli kasteltiin toisiamme ja pidettiin hauskaa. Sen jälkeen saunaan ja aamupalalle. Aloitettiin peli jo seitsemältä.

Nyt on jo siivous käynnissä. Alla kuvassa käynnissä toimiston verannan imurointi.

Sitten Jouni haki mönkijällä komperessorin, jotta voisi puhdistaa kuivauskoneen pölystä.

Ja sitten paikalle ilmestyi Vova. Kokki alkaa jo irrottelemaan?

Täällä on hyvä meininki. Kiitos leirin johtajalle, Isälle Jumalalle!

28.8. Matilta

Jaaha. Arkki 2012 on loppumassa, viimeisen täyden päivän aamu on alkamassa. Olemme saaneet leirillä nauttia tuoreista leivistä ja munkeista, jotka ovat tälläkin hetkellä paistumassa. Ksjusha paistelee niitä minkä ehtii.

Eilen oli todella mukava päivä säänkin puolesta. Aamu oli sumuinen ja vettä tihuutti. Rukoilimme aamupalaverissa säänkin puolesta ja saimme toivotun vastauksen. Muutamille pojille rukousvastaus tuli konkreettisesti heti: he olivat lähdössä järvelle melomaan, mutta vettä satoi liikaa. Venevastaava Sasha ehdotti, että he rukoilisivat yhdessä sään puolesta. Niinpä he rukoilivat lyhyesti. Saman tien sade loppui ja pojat jo ihmettelivät, että se tapahtui niin nopeasti.

Samoin eilen yksi pojista totesi tullessaan viimeistä kertaa uimasta: Nyt olen uinut tarpeeksi koko talvea varten. Uimareita on riittänyt joka illaksi ainakin poikien saunassa tungokseksi asti, mutta se on hyvä että saavat uida ja saunoa kunnolla, lastenkodissa se onnistuu harvoin.

Eilinen oli muutenkin tosi hieno päivä. Iltatilaisuuksissa ja muutenkin koko leirillä on ollut tosi hyvä tunnelma. Stefanin kertoi illalla omasta elämästään ja siitä, miten Jumala auttoi häntä armeija-aikanaan. Kertomus oli pitkä, mutta kaikki aivan pienimpiä lukuunottamatta jaksoivat kuunnella loppuun asti.

Taloustilanne: Eilen tilit olivat nollilla. Maksettavaksi tulee vielä ruoat, uimahallikäynnit, paluukuljetukset sekä loppuvuokra, yhteensä noin 12 000 euroa viimeisimmän laskun mukaan. Jo ainakin reilut tuhat euroa on tullut Venäjältä lahjoituksia eli osa kuluista kuitattaneen sillä. Eli vielä tukea tarvitaan.

Tänään julkaisemme ensimmäistä kertaa leirin historiassa leirilehden. Alustavasti siitä tulee kaksipuoleinen A4-kokoinen. Laitamme siihen perustiedot leiristä sekä leirin historiasta ja tavoitteista, leiritoiminnan avainhenkilöistä, tarpeista ja miten voi auttaa. Myös kostamukselaisen yhteistyöjärjestön tilitiedot laitetaan mukaan. Tietenkin unohtamatta mainintoja raamatullisista periaatteista.

Nyt aamupalaveriin. Koominen jalkapallo ja paljon muuta kivaa suunnitteilla.

Matti, leirin johtaja

Jounin kynästä: 23.8.2012 Kakkosleiri pian puolivälissä

AITOA ASIAA

Päivät kiitävät täällä nopeasti. Simppelit varastontäydennysreissut marketteihin ja porukoiden kuskaamiset täyttävät työpäivän yllättävän helposti. Ruokailemaan kun ehtii aina välillä, niin päivän käytössä olevat tunnit onkin jo poltettu loppuun ja alkaa uuden päivän odottelu.

Sain lähteä aika virkeissä voimissa hoitamaan omaa panostani tämän leirin osalta, kun sain viettää viime viikonlopun kotinurkissa voimia keräilemässä.

Kakkosleirin ilonaiheena itselläni on ollut erityisesti se, että Dima on saanut alusta alkaen hyvän kontaktin lasten kasvattajiin ja on voinut pitää heille yleistajuisia raamattukeskusteluja ihmisen alkuperästä, ihmisen suhteesta Luojaansa, Jumalan tarkoituksesta ihmiselämän suhteen jne. Avoimmuus kuunnella Raamatun totuuksia on ollut käsin kosketeltavaa, ja kiinnostus ja keskustelu aiheista vilkasta. Hyvä Sanoma saa varmasti tätä kautta uutta kosketuspintaa lastenkotien elämään, kun tämän vuoden leirit ovat loppuneet.

Tämä ryhmä koostuu jonkin verran vanhemmista lapsista ja nuorista kuin edellinen porukka. Joutilaita leiriläisiä täällä ei näy. Kaikki ovat aina jotakin puuhaamassa jalkapallon, pingiksen, kalastelun tai muun liikunnan parissa. Ei voi olla panematta merkille, että pojat ovat jäntevän oloisia lähes järjestään, joten ilmeisesti rajan takana osataan vielä liikkumisen jalo taito. Ehkä koulutaksit eivät siellä vielä kuljeta kahden kilometrin päähän koulun pihalle. Tytöt ovat hekin sopusuhtaisen hoikkia, ja siitä päättelen, että sisar venäläinen syö paljon kaalia ja tattaria ja jättää pizzat vähemmälle.

EPÄASIAA LOPUKSI

Ruokavaliosta puheenollen ajattelin etukäteen, että venäläinen keittiö ei kovasti eroa suomalaisesta, mutta pientä totuttautumista on joutunut harjoittelemaan joidenkin ruokalajien suhteen. Nälkä on kyllä pysynyt hyvin loitolla, kun vain on malttanut olla ruoka-aikoina paikalla ajojen välissä, mutta maut eivät ole aina niitä turvallisia ja tuttuja. Niinpä eilen pääsikin tapahtumaan Suuri Lankeemus, jolla kuitenkin oli Onnellinen Loppu:

Keskiviikkona käteni hieman tärisivät ja yleisolo oli epämääräisen huono. Olin syönyt pelkkiä venäläisen keittiön tuotteita elokuun alusta asti. Tunnistin oireet, koska lapsesta saakka olen ollut koukussa Aineeseen ja tiesin, että jostakin on saatava sitä ja kiireesti. Löysin pari viivaa puhtaana markkinoilta, suomalaisilta viljelmiltä. Korvasin leirin tarjoaman iltapalan pelkällä Aineella - ja nukuin sen vaikutuksesta parhaat unet leiripäivien aikana ollenkaan heräilemättä ja valvomatta. Aamulla heräsin katsomaan kelloa ja huomasin nukkuneeni jopa pommiin. Aine, suomalainen mämmi, oli tehnyt tehtävänsä jälleen kerran.

Huomenna juhlimme leirin vetäjän Matin kanssa kakkosleirin puolivälinpäivänjuhlaa ropeellisella mämmiä, koska ilmeni, että hänkin on koukussa Aineeseen - kerman kera.

Pienessä tehtävässä, mutta suuressa kutsumuksessa jatkaen,
t. Jouni

"Kaiken, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet Minulle."

Kuulumisia 26.8.

Viides ja samalla kolmanneksi viimeinen täysi päivä menossa. Juuri nyt on menossa leirin yhteinen, ryhmien välinen kilpailu. Jokaiselle osanottajalle on luvattu jäätelö palkinnoksi. Välillä on tullut vettä, välillä on todella hieno sää kuten nyt.

Meillä on ollut todella hyvät säät ottaen huomioon ajankohdan. Elokuun lopussa ei ole yleensä näin lämmintä. Siksi olemme päässeet veneilemään paljon. Alla kuvia järveltä.

Alla laituri järveltä käsin. Päivällä ongitaan ja illalla uiskennellaan.

Tämän päiväinen kalansaalis ja onnellinen kalastaja. Mato koukussa ja tälläinen vonkale nousi! 

The second camp has started!!!

Yesterday evening the campers arrived by two buses, now we have approximately 60 campers from orphanages and foster families. The weather has been basically wonderful, only the last night was cold (about 5 celcius degrees). The atmosphere is very good.

In many details we see how God takes care of us, as an example I can mention unknown neighbours who just came to bring some vegetables and berries. Couple of times we have received yogurt and some other products much that it has taken even 15 minutes to carry them to the kitchen. And that was not due to low pace of work.

It is delightful to see that the orphans receive new resources for their future life and get many new friends who can support them. A huge positive change takes place during the camp. Thank God that is working in their life through us!

Camp Director Matti

P.S. Our camps needs prayer and financial. Prayer need is that we could focus on investing the lives, not running a good program. Financially we still need around 10 000 euros to pay immediate costs, deadline for them is 15th of September. Thank you for being with us!

Leirinjohtajan kynästä leirien välissä

Öiset terveiset hiljaisesta toimistosta! Yhtä porukkaa odotellessa saapuvaksi on aikaa kertoa kuulumisia.

Päivällä onkin ollut kiireistä, kun olemme muutaman hengen johtoporukalla yrittäneet haastatella jokaista vapaaehtoistyöntekijää. Tavoitteenamme on löytää jokaiselle sopiva paikka ja rooli leirillä. Tämä haastattelu on johtunut siitä, että a) vapaaehtoisia on riittävästi tarpeisiin nähden ja b) meidän on ollut vaikea löytää henkilöitä joihinkin rooleihin. Tämä haastattelukierros on ollut haastava, mielenkiintoinen, avartava sekä aikaavievä. Toivomme sen maksavan itsensä takaisin toisen leirin aikana.

Eka leiri oli ja meni. Olen tyytyväinen: leiri oli rauhallinen, mitään negatiivisia jälkiseuraamuksia ei ole sattunut ja monet tietääkseni saivat jotain uutta elämäänsä. Me emme voi tietää pysyvistä tuloksista vielä, mutta uskomme monen elämän suunnan muuttuneen.

Leiritoiminta on vielä seitsemäntenä kesänä tietyllä tavalla hakemassa uomiaan ja se tuntuu kyllä organisaattorin tehtävässä. Esimerkiksi: Miten organisoida keittiön toiminta niin, että a) paikallaolijat pitävät ruoasta, b) keittiötyöntekijät viihtyvät ja jaksavat, c) budjetti ei ylity ja d) lakia noudatetaan? Tänä vuonna olemme varmaankin päässeet taas lähemmäs vastausta.

Joidenkin tuntien päästä linja-autot lähtevät jo liikkeelle poimiakseen lastenkotiryhmät kyytiin. Toivottavasti puhelin ei soi aamulla, tekemistä on muutenkin tarpeeksi. Tulossa on yli 60 leiriläistä lastenkodeista ja sijaisperheistä.

Tänään totesimme, että emme yritä tehdä ihmeitä lastenkotinuorten kanssa. On hyvä, että he voivat levätä ja hengähtää lämpimässä ilmapiirissä, jossa heidät otetaan vastaan sellaisena kuin ovat. Jumala on jokaisen heistä luonut ainutlaatuiseksi, toivottavasti he saavat löytää itsestään jotain uutta. Jumala itse puhukoon puolestaan, me voimme korkeintaan todistaa omasta kokemuksestamme.

Tarvitsemme tukea rukouksin ja taloudellisesti! Toista leiriä varten pitäisi ostella ruokaa ja maksaa kuljetukset. Sen lisäksi suunnitelmissa on muutama retki ja uimahallikäynti, jotka myös maksavat jotain. Kiitos mukanaolijoille, ilman teitä Arkki ei pysyisi pinnalla lasten kanssa.

Matti

Tuulian mietteitä ja kuvia

Eka leiri sujui mielestäni mukavan rauhallisesti ja hyvässä ilmapiirissä, Jumala soi meille aurinkoa ja lämpimiä päiviä. Ryhmissä oli tarpeeksi vapaaehtoisia ryhmänohjaajina, jotka todella viettivät aikaa nuorten kanssa. Jälleen yllätykseksemme löytyi reippaita, ahkeria ja hyvällä asenteella varustettuja nuoria leiriläisiä, jotka halusivat olla keittiössä laittamassa ruokaa. Vapaaehtoiset kokkimme olivat otettuja näiden leiriläisten asenteesta ja toimintavalmiudesta - olivat halukkaita auttamaan ja oppimaan ruoanlaittoa leirin aikana! Ja juuri näitä nuoria vartenhan meidän leiri on, siispä he pääsivät todella hommiin. :) 

Mielikuvitusta riittää, tässä valmiistuu kalakeittoa varten kalapyöryköitä!

Saimme Kurikasta lainaan perunankuorimankoneen :)

Erityinen osuus leirillä on lastenkotien kasvattajilla, joiden kanssa tämän leirin aikana tuli hyviä keskusteluja. Tässä Multamäen laella makkaroita paistamassa.

Ja tässä Raamattua tutkimassa. Leirin lopussa kasvattajat totesivat kasvattiensa muuttuneen leirin aikana, rakkaudellinen ilmapiiri oli saanut tehdä työtänsä heissä. 

Leirinuotiot paloivat muutamana iltana.

Nuotiopaikalla jaettiin myös päivisin Elävää Leipää - Jumalan Sanaa sopivassa muodossa hengellisesti nälkäisille.

Kaunis auringonlasku ja näkymä järvelle. Kiitos Jeesus Arkista!

18.8.2012 Leirimietteitä ensimmäisen leirin jälkeen.

Vapaaehtoistyöntekijä Jouni on nyt siis kokenut ensimmäisen Arkki-leirinsä 9-18.8. Tässä joitakin ajatuksia niiden päivien tiimoilta:

Paavalin sana Galatalaiskirjeessä 2.10 on saanut uutta syvyyttä leirin myötä. "Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä." "Köyhät" eivät ole vain niitä, jotka kärsivät materiaalisesta niukkuudesta. He ovat myös näitä emotionaalisesti köyhiä, vähin eväin elämää varten varustettuja lapsia ja aikuisia, jotka eivät ole itse valinneet osaansa ja joissa kuitenkin asuu valtava potentiaali. Heidän nälkänsä on saada kokea rakkautta, arvostusta ja hyvyyttä. Heidänkaltaisiaan kohtaamme näillä leireillä ja tietenkin myös leirien ulkopuolella Suomessakin. Meidät, jotka Jumalan armosta olemme saaneet runsaammat eväät elämää varten, on kutsuttu jokainen tähän laupeuden työhön, "muistamiseen". "Köyhiä" meidän on muistaminen rakkaudella, avulla ja kaikella hyväntekemisellä niin kauan kuin on päivä, jolloin voimme tehdä työtä.

Toivon mukaan lapset saivat leiripäivien aikana maistaa jotakin tuosta "muistamisesta" niin että heidän sydämiinsä kertyi sellaista hyvää pääomaa, joka antaa voimia myös elämän ankeita päiviä varten. Uskon Jumalan siunanneen näitä lapsia leiripäivien aikana kauniin suomalaisen järviluonnon ja kesälämmön kautta ja toivottavasti myös sen välittämisen ja huolenpidon kautta, jota saimme viestittää heidän suuntaansa. Kristillinen sanoma leirillä teki selväksi, että kaikki tämä heitä kohtaava hyvyys tulee Jumalalta itseltään.

Meillä on suomalaisina kristittyinä syytä suureen kiitokseen Jumalaa kohtaan. Meillä on tämä kaunis, puhdas luonto. Meillä on yhteiskunta, jonka peruspilareita ei ole jäytänyt vuosikymmenien ateistinen propaganda. Meillä on ollut kautta vuosien vapaa pääsy Jumalan sanan äärelle, ja se sana on saanut suolana ja valona vaikuttaa kulttuurin tasolla kansan arvoihin ja elämään lähimmäisvastuuna, korruptionvastaisuutena ja monina muina siunauksellisina asioina. Ennen kaikkea on se sana tietenkin saanut kirkastaa elämän tietä Jeesuksessa.

Monista näistä siunauksista ovat nämä leirillä olleet lapset, "köyhät", joutuneet olemaan paitsi. Siksi tuntuukin raastavalta tällaisen lyhyen siunausjakson jälkeen tavallaan lähettää heidät takaisin siihen maailmaan, jossa vallitsevat toiset arvot. Jeesus käytti Jerusalemia lähestyessään kaunista kielikuvaa Jumalan huolenpidosta: "Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!" Siltä tuntuu minustakin leirin päättyessä. Paljon enemmän olisi halunnut antaa. "Niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet."(1 Tess 2.8). On vain uskottava siihen, että Jumala on Jumala myös Venäjällä, voimallinen luomaan kauneutta siihenkin sieluun, joka vähin eväin lähtee elämän taipaleelle ja joutuu kasvamaan laihassa maassa.

Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä kaikesta hyvästä ensimmäisen leirin aikana!
Kiitos myös sinulle, joka rukouksin ja uhrein olet ollut tukemassa tätä arvokasta työtä Venäjän lastenkotilasten parissa!

Mk 9
"37. "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt."

2 Kor 9
12. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta.

Vapaaehtoistyöntekijä Jouni

Leirinjohtajan kynästä viimeisenä päivänä

Eka leiri on päättymässä ja toimiston pöydällä on kaaos. Kaaos kertoo, että paljon on tehty ja vielä on tekemättäkin. Mutta leiri on päättymässä mukavissa ja positiivisissa tunnelmissa. Sää on ollut hyvä, vapaaehtoisia tarpeeksi ja sekä nuoret että aikuiset ovat tykänneet leiristä. Moniin rukouksiin on vastattu, en käy tässä luettelemaan kaikkia.

Eilen poltettiin kokko ja nuoret saivat uida kahteen kertaan, samoin kuin toissapäivänä. Keskiviikkona käytiin myös pelaamassa jalkapalloa Vihtavuoressa. Numerollisesti hävittiin, mutta saatiin pelata hyvä peli mukavissa tunnelmissa: reilua peliä hyvässä hengessä. Kiitos Vipa!

Järjestelyt ovat menneet hyvin. Olemme saaneet paljon ruokaa lahjoituksena, mm. Lahdesta, Vilppulasta ja Jyväskylästä. Tarvitsemme vastaavia lahjoituksia vieläkin, tosin jogurtit ja kananmunat saattavat riittää elokuun loppuun. Maanantaista 20.8. keskiviikkoon 29.8. ruokimme 150 henkeä 9 päivän ajan. Kokit ovat nuoria, vanhin heistä on 26 -vuotias. Lastenkodin nuoret oppivat paljon uusia taitoja keittiössä.

Taloudellisesti leiri on sujunut paremmin kuin aiemmin ja kaikki syntyneet kulut voidaan suurinpiirtein kattaa käytettävissä olevilla varoilla. Mutta laahaamme vielä jäljessä. Elokuun loppuun mennessä kuluja on syntymässä arviolta vielä yli 15 000 euroa. Venäjältä on tulossa lahjoituksia, mutta tehtävä vielä muutama sopimus varojen kanavoimiseksi leirin hyväksi. Siksi tarvitsemme lahjoituksia. Suurkiitos mukanaolijoille, muutamassa viikossa olemme saaneet n. 20 000 euroa! Teitä on paljon ja pienetkin summat ovat kasvattaneet tuloja.

Viimeisen kokonaisen päivän aamuna, aamupalaverin jo alettua,

Matti

P.S. Leiriltä voi ostaa nuorten keräämiä ja putsaamia mustikoita valmiiksi pakastettuina pusseissa. Lähtöhinta noudettuna 4 euroa/ kg.

Jounin kynästä

Ensimmäinen venäläisten lastenkotilasten leiri on lähtenyt käyntiin täällä Jyväskylän lähellä ja tohinaa on riittänyt. Kirjoitankin näin ryhmäviestejä, kun aika ei muuten riitä tiedottamiseen jokaiselle erikseen.
Lapsia on arviolta 60, ikähaitari siinä 12-17. Osa ihan tavallisen oloisia, osa taas arvatenkin kovista oloista tulleita. Toivottavasti kesäleiri täällä suomessa piristää vähän heitäkin.

Eilen (9.8.) kävin päiväseltään hakemassa minibussillisen Virosta tulleita eläkeläisiä, jotka jotenkin ovat täällä joukon jatkona kesää viettämässä. Olivat kyllä vähän eri sorttia kuin Suomen eläkeläiset. keskellä autoa takanani istui vekkuli-babuska, joka piti ohjelmaa tauotta Hesan ja Jyväskylän välillä. Hän kertoili ilmeisesti hauskoja juttuja, koska muut tavan takaa remahtivat nauramaan, lauleli välillä yksinään lapsenomaisia rallatuksia ja heti perään niin surumielisiä ja haikeita balalaikka-melodioita, että en silmien kostuessa nähnyt kunnolla ajaakaan. Sitten vuorossa oli kuorolaulantaa babuskan johdolla.

Kun tien poskessa näkyi vihdoin kyltti "Jyväskylä 29 km", niin vekkuli-babuska julisti suureen ääneen muille JY-VÄÄS-KY-LÄÄ XX KILO-MII-TEER!!!, taputti käsiään ja huusi vielä päälle HURRAA!
Missä näkee suomessa moista käytöstä hillittyjen eläkeläisten kokoontumisissa?

Toinen kulttuurien kohtaaminen tapahtui ennen leirin alkua, kun oli vielä valmistelupäiviä menossa. Miesten sauna oli lämmitetty illalla ja leirin venäläismiehet olivat siellä rennosti saunomassa ja seurustelemassa keskenään. Sitten saapui saunalle Jouni Saunamies, jonka mielestä sateisena päivänä, ennen järveen pulahtamista pitää ottaa oikein kunnon löylyt. Tulkin välityksellä kysyin kohteliaasti, että otetaanko oikein suomalaiset löylyt välillä. Siitä vain! Muutama litra vettä isolle saunan kiukaalle ja venäläismiehet lakosivat kärvistellen lauteille ennen kuin karkasivat ovesta 4 minuutin kuluttua. Jouni Saunamies saikin sitten saunoa 20 hengen saunassa ylhäisessä yksinäisyydessään lopun iltaa - ja käydä jälkikäteen selittelemässä, että ei ollut mitenkään tarkoitus tyhjentää saunaa... Seuraavana päivänä venäläismiehet olivat jo vähän lauhtuneet edellisestä illasta.

Pääasiassa olen nyt alussa kuskannut muonaa leirille: 48 litraa maitoa päiväkuormana, 30 lenkkimakkaraa, 10 kg jauhelihaa jne.

Tuli jossain välissä mieleen, että tässähän tuntee itsensä aivan lestadiolaisisäksi. Porukat kaupassa katselivat kyllä kunnioittavin katsein kärryjä, joita työntelin edelläni marketin käytävillä.

Tällaisia pikaterveisiä kaiken hyörinän keskeltä. kirjoittelen taas jossain välissä, kun ilmestyy aihetta.

Tämä raamatunjae on ollut oikein sopiva omiin arkisiin askareihini:
"Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, tehkää Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa".

Siunauksen toivotuksin,
Jouni/isä

Leiripuuhaa

 Arkki-leirisillä on nyt hyvää aikaa valita mieleistänsä tekemistä itselleen. Lastenkodissa päivät ovat tiukasti ohjelmoidut ja omille valinnoille jää vähän tilaa. Nyt nuorilla on vapaus valita leirikeskuksen lukuisista mahdollisuuksista itselleen ja ryhmälleen mukavaa puuhaa. Tässä pöytäjalkapalloa.

Pojat kalalla. Laituri tärisi, kun pojat pomppivat innosta, kun kala jäi koukkuun. Ja parin tunnin päästä kalat oli jo paistettu ja maistettu :)

Mustikoita poimimaan! Motivaattorina pääsymahdollisuus läheiseen uimahalliin. Ja leirikeittiö saa mustikoita käyttöön :) Todennäköisesti myös vierailijoille tulee myytäväksi mustikoita! 

Ryhmänjohtajat ovat hoitaneet tehtäviään mallikkaasti. Vara-äiteinä ja isinä oleminen näille nuorille on välillä haastellista, mutta antoisaa. 

Virolaisen invalidijärjestön vapaaehtoistyöntekijöiden ryhmä on jo useampana vuotena päässyt mukaan. 

Lentopalloa, jalkapalloa ja muuta mukavaa tiedossa. Kiitos Jumalalle aurinkoisesta säästä! 

Leiriläiset saapuvat!

ARKKI- terveisiä! Leirissä hurisee, aurinko alkoi pilkottamaan ja sadepilvet ovat väistyneet. Illalla saapui osa leiriläisistä ja loput tulevat yöllä perille. Tässä jälleen tunnelmakuvia.

Leirinjohtajan toimenkuva vaihtelee... Tässä traktorin ratissa leirikeskuksen väylien kuoppia poistamassa, jotta bussien on parempi ajaa pihaan. Remonttia ja kunnostamista alueella riittäisi, mutta nyt itse leirin valmisteluun... 

Vihdoin lähes kaikki vapaaehtoiset koolla, niin pääsee tutustumaan. 

Tähän keittiön viereen on hyvä tulla kuorimaan perunoita, tai vaikka vastaanottamaan perunoita laatikkokaupalla, kuten tänään!:=) Jihaa, ei tällä kertaa makaroni-makkara-leiriä! 

Vielä lakanat kuntoon niille, jotka omansa ovat kotiin unohtaneet ja bussia vastaanottamaan!

Tervetuloa Arkkiin!

Tässä ryhmänjohtajat opastavat uusia poikia leirielämän alkuun. Ja ehdimpä hetken päästä jo kuulla toisaalla ryhmänjohtajan ja yhden leiriläisen välisen keskustelun siitä, mitä tarkoittaa olla kristitty. Joten tästä on hyvä aloittaa :)