Jounin kynästä: 23.8.2012 Kakkosleiri pian puolivälissä

AITOA ASIAA

Päivät kiitävät täällä nopeasti. Simppelit varastontäydennysreissut marketteihin ja porukoiden kuskaamiset täyttävät työpäivän yllättävän helposti. Ruokailemaan kun ehtii aina välillä, niin päivän käytössä olevat tunnit onkin jo poltettu loppuun ja alkaa uuden päivän odottelu.

Sain lähteä aika virkeissä voimissa hoitamaan omaa panostani tämän leirin osalta, kun sain viettää viime viikonlopun kotinurkissa voimia keräilemässä.

Kakkosleirin ilonaiheena itselläni on ollut erityisesti se, että Dima on saanut alusta alkaen hyvän kontaktin lasten kasvattajiin ja on voinut pitää heille yleistajuisia raamattukeskusteluja ihmisen alkuperästä, ihmisen suhteesta Luojaansa, Jumalan tarkoituksesta ihmiselämän suhteen jne. Avoimmuus kuunnella Raamatun totuuksia on ollut käsin kosketeltavaa, ja kiinnostus ja keskustelu aiheista vilkasta. Hyvä Sanoma saa varmasti tätä kautta uutta kosketuspintaa lastenkotien elämään, kun tämän vuoden leirit ovat loppuneet.

Tämä ryhmä koostuu jonkin verran vanhemmista lapsista ja nuorista kuin edellinen porukka. Joutilaita leiriläisiä täällä ei näy. Kaikki ovat aina jotakin puuhaamassa jalkapallon, pingiksen, kalastelun tai muun liikunnan parissa. Ei voi olla panematta merkille, että pojat ovat jäntevän oloisia lähes järjestään, joten ilmeisesti rajan takana osataan vielä liikkumisen jalo taito. Ehkä koulutaksit eivät siellä vielä kuljeta kahden kilometrin päähän koulun pihalle. Tytöt ovat hekin sopusuhtaisen hoikkia, ja siitä päättelen, että sisar venäläinen syö paljon kaalia ja tattaria ja jättää pizzat vähemmälle.

EPÄASIAA LOPUKSI

Ruokavaliosta puheenollen ajattelin etukäteen, että venäläinen keittiö ei kovasti eroa suomalaisesta, mutta pientä totuttautumista on joutunut harjoittelemaan joidenkin ruokalajien suhteen. Nälkä on kyllä pysynyt hyvin loitolla, kun vain on malttanut olla ruoka-aikoina paikalla ajojen välissä, mutta maut eivät ole aina niitä turvallisia ja tuttuja. Niinpä eilen pääsikin tapahtumaan Suuri Lankeemus, jolla kuitenkin oli Onnellinen Loppu:

Keskiviikkona käteni hieman tärisivät ja yleisolo oli epämääräisen huono. Olin syönyt pelkkiä venäläisen keittiön tuotteita elokuun alusta asti. Tunnistin oireet, koska lapsesta saakka olen ollut koukussa Aineeseen ja tiesin, että jostakin on saatava sitä ja kiireesti. Löysin pari viivaa puhtaana markkinoilta, suomalaisilta viljelmiltä. Korvasin leirin tarjoaman iltapalan pelkällä Aineella - ja nukuin sen vaikutuksesta parhaat unet leiripäivien aikana ollenkaan heräilemättä ja valvomatta. Aamulla heräsin katsomaan kelloa ja huomasin nukkuneeni jopa pommiin. Aine, suomalainen mämmi, oli tehnyt tehtävänsä jälleen kerran.

Huomenna juhlimme leirin vetäjän Matin kanssa kakkosleirin puolivälinpäivänjuhlaa ropeellisella mämmiä, koska ilmeni, että hänkin on koukussa Aineeseen - kerman kera.

Pienessä tehtävässä, mutta suuressa kutsumuksessa jatkaen,
t. Jouni

"Kaiken, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet Minulle."