Vapaaehtoistyöntekijä Jouni on nyt siis kokenut ensimmäisen Arkki-leirinsä 9-18.8. Tässä joitakin ajatuksia niiden päivien tiimoilta:
Paavalin sana Galatalaiskirjeessä 2.10 on saanut uutta syvyyttä leirin myötä. "Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä." "Köyhät" eivät ole vain niitä, jotka kärsivät materiaalisesta niukkuudesta. He ovat myös näitä emotionaalisesti köyhiä, vähin eväin elämää varten varustettuja lapsia ja aikuisia, jotka eivät ole itse valinneet osaansa ja joissa kuitenkin asuu valtava potentiaali. Heidän nälkänsä on saada kokea rakkautta, arvostusta ja hyvyyttä. Heidänkaltaisiaan kohtaamme näillä leireillä ja tietenkin myös leirien ulkopuolella Suomessakin. Meidät, jotka Jumalan armosta olemme saaneet runsaammat eväät elämää varten, on kutsuttu jokainen tähän laupeuden työhön, "muistamiseen". "Köyhiä" meidän on muistaminen rakkaudella, avulla ja kaikella hyväntekemisellä niin kauan kuin on päivä, jolloin voimme tehdä työtä.
Toivon mukaan lapset saivat leiripäivien aikana maistaa jotakin tuosta "muistamisesta" niin että heidän sydämiinsä kertyi sellaista hyvää pääomaa, joka antaa voimia myös elämän ankeita päiviä varten. Uskon Jumalan siunanneen näitä lapsia leiripäivien aikana kauniin suomalaisen järviluonnon ja kesälämmön kautta ja toivottavasti myös sen välittämisen ja huolenpidon kautta, jota saimme viestittää heidän suuntaansa. Kristillinen sanoma leirillä teki selväksi, että kaikki tämä heitä kohtaava hyvyys tulee Jumalalta itseltään.
Meillä on suomalaisina kristittyinä syytä suureen kiitokseen Jumalaa kohtaan. Meillä on tämä kaunis, puhdas luonto. Meillä on yhteiskunta, jonka peruspilareita ei ole jäytänyt vuosikymmenien ateistinen propaganda. Meillä on ollut kautta vuosien vapaa pääsy Jumalan sanan äärelle, ja se sana on saanut suolana ja valona vaikuttaa kulttuurin tasolla kansan arvoihin ja elämään lähimmäisvastuuna, korruptionvastaisuutena ja monina muina siunauksellisina asioina. Ennen kaikkea on se sana tietenkin saanut kirkastaa elämän tietä Jeesuksessa.
Monista näistä siunauksista ovat nämä leirillä olleet lapset, "köyhät", joutuneet olemaan paitsi. Siksi tuntuukin raastavalta tällaisen lyhyen siunausjakson jälkeen tavallaan lähettää heidät takaisin siihen maailmaan, jossa vallitsevat toiset arvot. Jeesus käytti Jerusalemia lähestyessään kaunista kielikuvaa Jumalan huolenpidosta: "Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!" Siltä tuntuu minustakin leirin päättyessä. Paljon enemmän olisi halunnut antaa. "Niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet."(1 Tess 2.8). On vain uskottava siihen, että Jumala on Jumala myös Venäjällä, voimallinen luomaan kauneutta siihenkin sieluun, joka vähin eväin lähtee elämän taipaleelle ja joutuu kasvamaan laihassa maassa.
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä kaikesta hyvästä ensimmäisen leirin aikana!
Kiitos myös sinulle, joka rukouksin ja uhrein olet ollut tukemassa tätä arvokasta työtä Venäjän lastenkotilasten parissa!
Mk 9
"37. "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt."
2 Kor 9
12. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta.
Vapaaehtoistyöntekijä Jouni
Paavalin sana Galatalaiskirjeessä 2.10 on saanut uutta syvyyttä leirin myötä. "Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä." "Köyhät" eivät ole vain niitä, jotka kärsivät materiaalisesta niukkuudesta. He ovat myös näitä emotionaalisesti köyhiä, vähin eväin elämää varten varustettuja lapsia ja aikuisia, jotka eivät ole itse valinneet osaansa ja joissa kuitenkin asuu valtava potentiaali. Heidän nälkänsä on saada kokea rakkautta, arvostusta ja hyvyyttä. Heidänkaltaisiaan kohtaamme näillä leireillä ja tietenkin myös leirien ulkopuolella Suomessakin. Meidät, jotka Jumalan armosta olemme saaneet runsaammat eväät elämää varten, on kutsuttu jokainen tähän laupeuden työhön, "muistamiseen". "Köyhiä" meidän on muistaminen rakkaudella, avulla ja kaikella hyväntekemisellä niin kauan kuin on päivä, jolloin voimme tehdä työtä.
Toivon mukaan lapset saivat leiripäivien aikana maistaa jotakin tuosta "muistamisesta" niin että heidän sydämiinsä kertyi sellaista hyvää pääomaa, joka antaa voimia myös elämän ankeita päiviä varten. Uskon Jumalan siunanneen näitä lapsia leiripäivien aikana kauniin suomalaisen järviluonnon ja kesälämmön kautta ja toivottavasti myös sen välittämisen ja huolenpidon kautta, jota saimme viestittää heidän suuntaansa. Kristillinen sanoma leirillä teki selväksi, että kaikki tämä heitä kohtaava hyvyys tulee Jumalalta itseltään.
Meillä on suomalaisina kristittyinä syytä suureen kiitokseen Jumalaa kohtaan. Meillä on tämä kaunis, puhdas luonto. Meillä on yhteiskunta, jonka peruspilareita ei ole jäytänyt vuosikymmenien ateistinen propaganda. Meillä on ollut kautta vuosien vapaa pääsy Jumalan sanan äärelle, ja se sana on saanut suolana ja valona vaikuttaa kulttuurin tasolla kansan arvoihin ja elämään lähimmäisvastuuna, korruptionvastaisuutena ja monina muina siunauksellisina asioina. Ennen kaikkea on se sana tietenkin saanut kirkastaa elämän tietä Jeesuksessa.
Monista näistä siunauksista ovat nämä leirillä olleet lapset, "köyhät", joutuneet olemaan paitsi. Siksi tuntuukin raastavalta tällaisen lyhyen siunausjakson jälkeen tavallaan lähettää heidät takaisin siihen maailmaan, jossa vallitsevat toiset arvot. Jeesus käytti Jerusalemia lähestyessään kaunista kielikuvaa Jumalan huolenpidosta: "Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!" Siltä tuntuu minustakin leirin päättyessä. Paljon enemmän olisi halunnut antaa. "Niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet."(1 Tess 2.8). On vain uskottava siihen, että Jumala on Jumala myös Venäjällä, voimallinen luomaan kauneutta siihenkin sieluun, joka vähin eväin lähtee elämän taipaleelle ja joutuu kasvamaan laihassa maassa.
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä kaikesta hyvästä ensimmäisen leirin aikana!
Kiitos myös sinulle, joka rukouksin ja uhrein olet ollut tukemassa tätä arvokasta työtä Venäjän lastenkotilasten parissa!
Mk 9
"37. "Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt."
2 Kor 9
12. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta.
Vapaaehtoistyöntekijä Jouni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti