Eilen lähtivät bussit kohti Petroskoita ja Pietaria mukanaan leirillä olleet lastenkotilapset, lastenkotien henkilökunnan työntekijät sekä useimmat venäläisten seurakuntien vapaaehtoistyöntekijät. Koskettavaa oli katsella hyvästelyjä puolin ja toisin, niin lämpimästi lapset halasivat monia leirillä olleita keinoisiä ja -äitejä. Eilinen ja tämä päivä ovatkin sitten kuluneet varsin arkisissa loppujärjestelytehtävissä, joista suurinpana on tietenkin ollut kaikkien paikkojen siivoaminen.
Omat tuntoni ovat helposti kiteytettävissä seuraaviin Matteuksen evankeliumin sanoihin:
"Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden." Mt 17:4
Meidän on tässä hyvä olla, kirkastusvuorella. Kunpa tämä olotila voisi jatkua aina vain. Hyvän ja onnistuneen leirin lopussa tulee haikea olo. On ollut niin antoisaa, että on tuntunut samalta kuin Pietarista: meidän on tässä hyvä olla. Jatkuisi vain leiri vielä monta viikkoa eteenpäin. Ja kuitenkin on kirkastusvuoreltakin laskeuduttava alas laaksossa odottaviin arjen tehtäviin.
"Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antaa kasvun." Niin on lähetettävä lapsetkin tältä keidasleiriltä oman elämänsä arkeen ja rukoiltava, että täällä istutetun siemenen saisi joku Apollos myöhemmin kastella. Suurta kiitollisuutta saa näin leirin päättyessä tuntea Jumalaa kohtaan, joka näin konkreettisella tavalla osoittaa rakkauttaan lapsia kohtaan, ja toisaalta myös jokaista rukoilijaa ja uhraajaa kohtaan, jotka ovat osallistuneet kylvösiemenen hankintaan.
Tätä kirjoittaessani eivät kuluneiden viikkojen ostoskuitit ole edessäni, mutta ruokakuljetuksista vastanneena on helppo sanoa, mihin annetut lahjat ovat menneet: bussikuljetuksiin, leirikeskuksen vuokraan ja sen jälkeen peruselintarvikkeiden ostamiseen. Maitoa on ostettu muutama sata litraa, kanan ja naudan lihaa kymmeniä kiloja, samoin makkaraa, juustoa jne. Lahjoituskananmuniakin haettiin leireille yhteensä noin 2200 kappaletta. Kiitos, että olet ollut mukana!
Pienenä yksityiskohtana haluan vielä jakaa kaikille tässä blogissa tämän torstaipäivän kohokohdan. Puolipäivän aikaan oli yksi tila-auto lähdössä kohti Pietaria täynnä matkalaisia, mutta startatessa ei kone käynnistynyt millään ilveellä. Missä vika? Miehissä tutkittiin, mikä voisi olla ongelman ytimenä. Miksi Jumala antoi tällaisen takaiskun juuri lähdön kynnyksellä? Asian puolesta rukoiltiin. Ja taas tutkittiin. Vähitellen rupesi lankakerä purkautumaan Kansainvälisen leiriyhteistyön tavoin, suomalais-venäläisin voimin. Vika tarkentui keskipenkin alla olleen bensapumpun sähköliittimeen, joka oli syöpynyt vihreäksi yhden nastan kohdalta. Tuntien työn jälkeen purkautui ilo ilmoille, kun liitin oli juotettu kuntoon ja moottori hyrähti pehmeästi käyntiin. Onnistumisen riemu lämmitti jokaisen mieltä pitkälle iltapäivään.
Vika oli niin hankalasti paikannettava, että jollain autokorjaamolla Suomessa tai Pietarissa olisi palanut kyllä paljon kallista työaikaa ja olisi vaadittu ehkä kallis varaosa epämääräisellä toimitusajalla, ennenkuin auto olisi saatu toimintavarmaksi taas. Nyt sai uskovainen sisar satojen eurojen säästöt, kun kansainvälinen leiriyhteistyö pisti auton kuntoon nollakustannuksilla, joten loppujen lopuksi oli siis Jumalan hyvyyttä pysäyttää auto leirin parkkipaikalle. Näennäinen vastoinkäyminen olikin siis kätketty siunaus. Hyvä on Herra.
Tähän päättyvät nyt blogikirjoitukseni. "Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy." Gal 6.9
Siunausta elämääsi toivottaen, Jouni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti