lauantai 7. syyskuuta 2013

Leirikokemuksia

Joka vuosi olen ollut Arkki-leirin järjestämisessä jotenkin mukana, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa onnistuin asumaan Arkissa yhden leirin ajan.

Kannatti. Näin käytännössä, miten Arkki toimii, ja vakuutuin siitä, että Arkki todella on tarpeellinen. Itse keskityin palvelemaan lastenkotien työntekijöitä, joilta kuulin mm. seuraavaa palautetta Arkista:
  • On hyvä, että lapset pääsevät leirillä tutustumaan uusiin aikuisiin ja lastenkotien työntekijät jäävät taka-alalle. Tämä jo yksistään on lomaa lapsille. 
  • Lomasta tekee luksusta se, millaisessa ympäristössä Arkki järjestetään: on puhdasta ilmaa, metsää, mahdollisuus uida järvessä, poimia marjoja ja sieniä, liikkua luonnossa. Kaupunkilaislapselle tämä on ELÄMYS.
  • Ohjelma haastaa lapsia ylittämään rajojaan ja löytämään lahjojaan. Lapset tulevat rohkeammiksi. 
  • Kokemus selviämisestä ryhmässä lisää itseluottamusta.
  • Ryhmässä toimiminen yhdessä ennestään tuntemattomien lasten kanssa synnyttää jopa solidaarisuutta, joka ei lastenkodeissa ole tavallinen ilmiö.
  • Se, että lapset leirillä saavat kokea, että heitä arvostetaan ja heistä iloitaan, synnyttää toivoa. 
  • Suuri vapaus (Arkilla ei ole lastenkodeille tyypillistä riskejä kaihtavaa "ei saa"-kulttuuria) samalla kun lähellä on turvallisia aikuisia, jotka myös asettavat selkeät rajat, luo mahdollisuuden luottamuksen syntymiselle. 
  • Kaikkein tärkeintä on rakkaus, joka ympäröi lapsia. Epäonnistumisenkin hetkellä ohjaajalla on lohdutuksen ja rohkaisun sana. Rakkaus ravitsee.

Lähtöaamu - paluu arkeen

Kun viimeisen leirin väki hankkiutui lähtöön ja kaikki oli periaatteessa ihan valmista, kului ainakin puoli tuntia aikaa siihen, kun lapset kiertelivät hyvästelemässä toisiaan, tulivat lminunkin lähelleni saadakseen lähtöhalauksen vaikkemme kovin tuttuja olleetkaan, viivyttelivät, voidakseen olla Arkissa vielä hiukkasen pidempään. Edessä oli paluu arkeen. Jo useamman kerran leirillä olleet kasvattajat olivat havainneet, että lapsi kyllä palaa lastenkodin ympäristössä takaisin vanhalle kehitysuralleen, mutta jokin muutoksen mahdollisuus silti jää jäljelle. Ainakin lapsi on nähnyt, että elämä voi olla toisenkinlaista. Ne, jotka pääsevät leirille toistamiseen, saattavat muuttua niin perusteellisesti, että he eivät enää palaakaan ennalleen edes lastenkodin rutiineiden ympäröimänä.

Ohjelmaa aikuisille

Lastenkodin henkilökunnan kanssa pidimme joka aamu yhdistetyn raamattuhetken ja suomen kielen tunnin. Osanottajia ei tarvinnut kalastaa, kaikki tulivat mielellään. Melkein kaikki suhtautuivat uskoon myönteisesti, mutta Raamatun tuntemus oli aktiivisimmillakin melko vähäistä. Henkilökohtainen Jumala-suhde oli myös asia, joka varmaan kulttuurisyistä on kaikkea muuta kuin ilmiselvä. Siitä huolimatta suurin osa rohkaistui vähitellen ottamaan osaa keskusteluun, kukin omista lähtökohdistaan käsin. Kannattaa tehdä töitä sen hyväksi, että tämäkin joukko tuntisi kuuluvansa leiriin ja että heidänkin hengellinen elämänsä muuttuisi Arkki-kokemuksen myötä. Jos se muuttuu, vaikutus lasten elämään on välitön.

Jonkin verran teimme retkiä ympäristöön. Kaikkein suurimman vaikutuksen kaikkialla teki "inhimillinen kohtelu". Meillä on paljon annettavaa vain olemalla oma itsemme.

Terv. Tarja


Ei kommentteja: