Joka vuosi olen ollut Arkki-leirin järjestämisessä jotenkin mukana,
mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa onnistuin asumaan Arkissa yhden
leirin ajan.
Kannatti. Näin käytännössä, miten Arkki toimii, ja
vakuutuin siitä, että Arkki todella on tarpeellinen. Itse keskityin
palvelemaan lastenkotien työntekijöitä, joilta kuulin mm. seuraavaa
palautetta Arkista:
-
On hyvä, että lapset pääsevät leirillä tutustumaan uusiin aikuisiin ja
lastenkotien työntekijät jäävät taka-alalle. Tämä jo yksistään on lomaa
lapsille.
- Lomasta tekee luksusta se, millaisessa
ympäristössä Arkki järjestetään: on puhdasta ilmaa, metsää, mahdollisuus
uida järvessä, poimia marjoja ja sieniä, liikkua luonnossa.
Kaupunkilaislapselle tämä on ELÄMYS.
- Ohjelma haastaa lapsia ylittämään rajojaan ja löytämään lahjojaan. Lapset tulevat rohkeammiksi.
- Kokemus selviämisestä ryhmässä lisää itseluottamusta.
- Ryhmässä toimiminen yhdessä ennestään tuntemattomien lasten kanssa
synnyttää jopa solidaarisuutta, joka ei lastenkodeissa ole tavallinen
ilmiö.
- Se, että lapset leirillä saavat kokea, että heitä arvostetaan ja heistä iloitaan, synnyttää toivoa.
- Suuri vapaus (Arkilla ei ole lastenkodeille tyypillistä riskejä
kaihtavaa "ei saa"-kulttuuria) samalla kun lähellä on turvallisia
aikuisia, jotka myös asettavat selkeät rajat, luo mahdollisuuden
luottamuksen syntymiselle.
- Kaikkein tärkeintä on rakkaus, joka ympäröi lapsia.
Epäonnistumisenkin hetkellä ohjaajalla on lohdutuksen ja rohkaisun sana.
Rakkaus ravitsee.
Lähtöaamu - paluu arkeen

Kun viimeisen leirin väki
hankkiutui lähtöön ja kaikki oli periaatteessa ihan valmista, kului
ainakin puoli tuntia aikaa siihen, kun lapset kiertelivät hyvästelemässä
toisiaan, tulivat lminunkin lähelleni saadakseen lähtöhalauksen
vaikkemme kovin tuttuja olleetkaan, viivyttelivät, voidakseen olla
Arkissa vielä hiukkasen pidempään. Edessä oli paluu arkeen. Jo useamman
kerran leirillä olleet kasvattajat olivat havainneet, että lapsi kyllä
palaa lastenkodin ympäristössä takaisin vanhalle kehitysuralleen, mutta
jokin muutoksen mahdollisuus silti jää jäljelle. Ainakin lapsi on
nähnyt, että elämä voi olla toisenkinlaista. Ne, jotka pääsevät leirille
toistamiseen, saattavat muuttua niin perusteellisesti, että he eivät
enää palaakaan ennalleen edes lastenkodin rutiineiden ympäröimänä.
Ohjelmaa aikuisille

Lastenkodin henkilökunnan kanssa pidimme joka aamu
yhdistetyn raamattuhetken ja suomen kielen tunnin. Osanottajia ei
tarvinnut kalastaa, kaikki tulivat mielellään. Melkein kaikki
suhtautuivat uskoon myönteisesti, mutta Raamatun tuntemus oli
aktiivisimmillakin melko vähäistä. Henkilökohtainen Jumala-suhde oli
myös asia, joka varmaan kulttuurisyistä on kaikkea muuta kuin ilmiselvä.
Siitä huolimatta suurin osa rohkaistui vähitellen ottamaan osaa
keskusteluun, kukin omista lähtökohdistaan käsin. Kannattaa tehdä töitä
sen hyväksi, että tämäkin joukko tuntisi kuuluvansa leiriin ja että
heidänkin hengellinen elämänsä muuttuisi Arkki-kokemuksen myötä. Jos se
muuttuu, vaikutus lasten elämään on välitön.
Jonkin verran teimme retkiä ympäristöön. Kaikkein
suurimman vaikutuksen kaikkialla teki "inhimillinen kohtelu". Meillä on
paljon annettavaa vain olemalla oma itsemme.
Terv. Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti