Leirin vaihtopäivän tunnelmia

"Voi kun voisin jäädä vielä kolmannelle leirille. Olen jo niin kyllästynyt lastenkodissa asumiseen...  Monia muita lapsia on adoptoitu perheisiin, minua ei kukaan huolinut. Olisi niin paljon parempi asua perheessä."

"Isä ja äiti, setä ja isoäiti kuolivat kun olin n. 1-vuotias. Äiti joi paljon. Olen jo 14 vuotta asunut lastenkodissa. Haluaisin pois".

- Onko sinulla unelmia?

"No joo, haluaisin opiskella ammattikoulussa ... kokiksi, työskennellä ravintolassa ja sitten joskus perustaa perheen."

Onko todennäköistä, että 14-vuotiaan Vladin unelma toteutuu, vai katoaako hänkin pian lastenkodin jälkeen, kuten tapahtuu niin monille etenkin syrjäseutujen lastenkotien pojille? 

Niin, kenpä tietäisi. Tällaisia arkielämän kohtaamisia leirillä on, ja pitääkin olla. Tänä aamuna eräs poika karkasi leiriltä jonkun riidan seurauksena ja poliisi löysi hänet Laukaan keskustasta. Karkaamiset ym. ovat harvinaisia ja dramaattisia, mutta ne keskustelut mitä ryhmissä, ruokapöydässä ja eri tilanteissa käydään ovat sitä rakennusainetta, mitä varten näitä leirejä järjestetään.

Toisen leirin viimeiset päivät ovat olleet aika raskaita ja osa henkilökunnasta alkaa olla väsynyttä. Pyydämme rukouksia, että saamme kaikki uutta voimaa jaksaa vielä viimeisen vuoron. Oman haasteensa tuovat kaksi lastenkotiryhmää jotka jäävät vielä toiselle vuorolle.