maanantai 5. elokuuta 2013

Tapahtuu enemmän kuin ehtii kirjoittaa...


Eilen täällä leirillä oli taas melkoisesti hulinaa kun Missionuorten nuorta väkeä alkoi saapua paikalle ja sitten pöllähti paikalle myös iso bussilastillinen valkovenäläisiä nuoria, jotka poikkesivat tosin vaan syömään matkallaan eräälle toiselle leirille. Olipa mukavan nähdä heitäkin! Yllättävän moni heistä osasi hyvin englantia. Sitten samaan syssyyn vielä saapui iso ruokalasti Lahdesta! (Kiitos Jakelle ruoista sekä Raimolle kuljetuksesta!)

Tyyntä myrskyn edellä

Tämän ensimmäisen leirin tunnelmia voisi kuvailla vaikka näillä sanoilla... 1. leiri on tähän asti ollut siinä mielessä poikkeuksellisen helppo, että lapset ovat rauhallisia, eikä heidän kanssaan ole ollut oikeastaan mitään vaikeuksia. Lapsia on siis nyt paikalla Turvakoti  Elämästä Pietarista, Petroskoin eräästä turvakodista sekä Aunuksesta pääosin sijaisperheiden lapsia ja nuoria isohko ryhmä, yhteensä noin 35 lasta + henkilökunnan lapset sekä Eestin Sillamäen ryhmä.



Taitaa olla Arkki-leirin historian ensimmäinen leiri, jossa edes tupakkapaikka ei ketään vedä puoleensa. Kun varsinaiset lastenkodit ensi perjantaina saapuvat, lyö todellisuus taas vasten kasvoja vähän eri tavalla.


Papereiden osalta isoja haasteita on ollut Segezhan ja Kostamuksen lastenkotien viisumien kanssa. Aikaisemmin viisumiasiat järjestyivät suoraan Suomen konsulaattien kanssa ja palvelu oli lastenkotiryhmille aina todella joustavaa. Uusi systeemi ja vielä vähän opetellaan...

Niin, toiselle leirille odotamme siis noin 90 lasta n. kuudesta eri lastenkodista. Erityinen rukoushaaste on riittävän määrän vapaaehtoisia löytyminen kolmannelle leirille.

Niin, mitä täällä sitten pinnan alla tapahtuu... Pieniä asioita, jotka voivat olla toivottavasti pidemmän päälle isoja. Aamupalaverissa leirin lääkäri Olga kertoi eräästä n. 6-vuotiaasta pojasta, joka ei ollut leirin aikana vielä kertaakaan halukas tekemään juuri mitään. Eilen hän oli ensimmäistä kertaa (elämässään) lähtenyt vapaaehtoisesti kuorimaan perunoita, ja vieläpä meni illalla saunaan. Taas yksi pieni askel eteenpäin.




Ei kommentteja: