Pieniä ilahduttavia hetkiä

27.8.
Leirin 2013 viimeinen päivä...
Tunnelma on rauhallinen.
Ilma on erittäin kaunis.
Veneilemässä olleet ryhmät palasivat juuri laituriin ja viimeisen lipunryöstöt on juuri leikitty.
Toimiston edessä istuskelevat nuoret kuuntelevat kännykällä Hillsongia.
Viimeiselle leirivuorolle tuli kuin tulikin vapaaehtoisia; eräs nuori Maria Pietarista lähti rohkeasti leirille Facebook-viestin perusteella, vaikka ei tuntenut ketään entuudestaan!
Siivouspäivillekin on jäämässä muutamia vapaaehtoisia ja muutama suomalainenkin tuli paikalle.

On myös häivähdys surua: joku on varastanut yhdestä huoneesta kameran ja rahaa.
Muutamat pojat uhkailivat valvovansa koko yön; niin saattavat tehdäkin. Kuka jaksaisi heidän kanssaan valvoa...? Edessä vielä kova urakka...

Leirityön jatkoa ei ehdi vielä kovin tarkkaan ajatella. Jospa ehtisimme huomenna vielä vähän keskustella siitäkin ennenkuin tärkeimmät yhteistyökumppanit lähtevät. On avoimia kysymyksiä... johtajuus, raha-asiat, jatkosuunnitelmat. Kaikki kaipaisimme uusia voimavaroja ja näköaloja. Olemme kuitenkin kiitollisia uusista vapaaehtoisista. Leiri on mennyt hyvin ja päätös jakaa leiri kolmeen osaan tuntuu oikealta, vaikka toisen leirin jälkeen tunnelma oli raskas.

Palautetta leiristä lastenkotien henkilökunnalta

Kommentteja leiristä lastenkotien henkilökunnalta:

Tarjan, lastenkodin henkilökunnalle ohjelmasta vastaavan kertomaa:

Tänään tapasin tämän leirin aikuisporukkaa ensimmäistä kertaa ja kyselin heiltä odotuksia leirin suhteen. Joukossa oli useita sellaisia, jotka olivat olleet aikaisemminkin leirillä. Hämmästyin oikein sitä, miten he kuvailivat leirin vaikutusta lapsiin: lapset löytävät itsestään innostusta ja itsevarmuutta, monenlaisia kykyjä ja yhdessä tekemisen iloa. Ilmeisesti leirin kasvatuskäytännöt (paljon vapautta ja toimintaa, mahdollisimman vähän kieltoja, lapsille osoitettua luottamusta ja hyväksyntää sekä vilpitöntä iloa heidän olemassaolostaan) ovat hyvin erilaisia kuin se elämä, johon nämä lapset ovat tottuneet. Vaikka he pian palaavatkin entiselleen oman lastenkotinsa rutiineiden ympäröiminä, he saavat kuitenkin kokemuksen siitä, että toisenkinlainen elämä on mahdollista.

Eräs lastenkodin työntekijä kuvaili ensimmäistä Arkki -leirin vapaaehtoisia:

”He ovat erityisiä ihmisiä”.

Toivotaan, että tästä luottamuksesta voi syntyä yhteistyön silta, jonka kautta vapaaehtoiset voivat vierailla säännöllisesti lastenkodeissa. Ei ole itsestäänselvyys, että lastenkodin ovella istuva vahtimestari päästää sisään kenet tahansa.

Leirillämme ensimmäistä kertaa ollut mies kertoi heti huomanneensa, miten leirin henkilökunta toimii eri tavalla kuin mihin hän on tottunut lastenkodissa. Samaan hengenvetoon hän totesi, että ”teidän tapamme on varmaan parempi”.

Yksi leirin tavoitteista onkin näyttää näille ihmisille toisenlainen malli toimia.

Kuvia leiriltä

Kolmas leiri on mennyt todella hyvin. Aluksi oltiin ihmeissämme, kun ei ollut lainkaan kokkia, mutta sitten kolme leirin päävastuunkantajaa otti homman hoitaakseen. Se on tuntunut mukavalta ratkaisulta.

Iltaruoka jakoon.

Perunoita on kuorittu urakalla. Kaikki mukana.

Nuorempi sukupolvi kuorii myös omat perunansa.

Leirien välipäivät ovat yleensä hankalia. Niin oli haastetta nytkin, kolmannelle leirille jääneet pojat kun keksivät kaikenlaista. Tuli jonkinasteinen konflikti, joka ratkesi kaikkien eduksi. Saimme puhuttua asiat selviksi ja sen jälkeen ilmapiiri on ollut paljon parempi. Uuden leirin alkuun mennessä asiat oli selvitetty.

Uuden ryhmän saapuminen tuo aina vilinää.

Jokaisen on rekisteröidyttävä tullessaan.

Lakanoitten jako niille, jotka eivät ottaneet omia mukaan.

Tutustuminen onnistuu hyvin yhteisen toiminnan ohessa.

Tässä erotellaan erilaiset jyvät omiin kasoihinsa.

Pojat tehtävää suorittamassa.

Tyttöjen tyylinäyte.

Heti kolmannen leirin aluksi järjestettiin koko leirin yhteinen peli, jossa pääsi tutustumaan toisiin leiriläisiin. Heti oli hyvä tekemisen meininki!

Leiri pääsi alkamaan todella hyvissä merkeissä: motivoituneet ja osaavat vapaaehtoiset, hieno sää ja paljon lahjoitusruokaa. Kiitos kaikille lahjoittajille, tukijoille ja muuten auttaneille!

Toisella leirillä pelattiin pöytätennisturnaus.

Korikiipeilyssä saa kokeilla omia rajojaan.

Ennätys on nyt n. 25 koria.

Tässä syömään menossa, kun pyydettiin poseeraamaan.

 Trampoliinilla saa sääntöjen mukaan hyppiä yksi kerrallaan. Sen noudattamisen seuraaminen tuotti vaikeuksia, siksi siirsimme trampoliinin keskelle leiriä.

Trampoliinin siirto parempaan paikkaan.

 Säät ovat olleet mahtavat ja joka ilta on uitu ja saunottu, tavalliseen Arkki -leirin tapaan.

Uintikelit ovat olleet loistavat, huomiooniottaen ajankohdan.

Lisää kuvia lähiaikoina!

Leirin vaihtopäivän tunnelmia

"Voi kun voisin jäädä vielä kolmannelle leirille. Olen jo niin kyllästynyt lastenkodissa asumiseen...  Monia muita lapsia on adoptoitu perheisiin, minua ei kukaan huolinut. Olisi niin paljon parempi asua perheessä."

"Isä ja äiti, setä ja isoäiti kuolivat kun olin n. 1-vuotias. Äiti joi paljon. Olen jo 14 vuotta asunut lastenkodissa. Haluaisin pois".

- Onko sinulla unelmia?

"No joo, haluaisin opiskella ammattikoulussa ... kokiksi, työskennellä ravintolassa ja sitten joskus perustaa perheen."

Onko todennäköistä, että 14-vuotiaan Vladin unelma toteutuu, vai katoaako hänkin pian lastenkodin jälkeen, kuten tapahtuu niin monille etenkin syrjäseutujen lastenkotien pojille? 

Niin, kenpä tietäisi. Tällaisia arkielämän kohtaamisia leirillä on, ja pitääkin olla. Tänä aamuna eräs poika karkasi leiriltä jonkun riidan seurauksena ja poliisi löysi hänet Laukaan keskustasta. Karkaamiset ym. ovat harvinaisia ja dramaattisia, mutta ne keskustelut mitä ryhmissä, ruokapöydässä ja eri tilanteissa käydään ovat sitä rakennusainetta, mitä varten näitä leirejä järjestetään.

Toisen leirin viimeiset päivät ovat olleet aika raskaita ja osa henkilökunnasta alkaa olla väsynyttä. Pyydämme rukouksia, että saamme kaikki uutta voimaa jaksaa vielä viimeisen vuoron. Oman haasteensa tuovat kaksi lastenkotiryhmää jotka jäävät vielä toiselle vuorolle.

Miksi järjestämme leirejä?

Niin. Miksi järjestämme...?

Eilen aamupalaverissa tämä teema otettiin esille ja siitä seurasi hyvä keskustelu. Tässä muutamia kohtia - nämä ovat leirin vapaaehtoisten näkemyksiä leiristä - monet heistä mukana ensimmäistä kertaa:

1. Haluamme näyttää lapsille erilaisen tavan elää.
2. Haluame viettää lasten kanssa aikaa ja ystävystyä.
3. Haluamme opettaa lapsille oma-aloitteisuutta.
4. Tahdomme osoittaa lapsille rakkautta, jossa ei ole ehtoja.
5. Leiri on kaikille mahdollisuus kasvaa hengellisesti.
6. Leiri opettaa kaikille ryhmätyötaitoja.
7. Tahdomme näyttää lapsille esimerkin terveestä perhe-elämästä.
8. Leirin kautta voimme hälventää vääriä käsityksiä Jumalasta; että kaikki ymmärtävät, että Jumalaa kuka tahansa voi rukoilla Jumalaa vapaasti.
9. Tahdomme kouluttaa vapaaehtoisia lastenkotityöhön.
10. Tahdomme näyttää, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas.

Ikkuna todellisuuteen

Toinen leirivuoro on jo täydessä käynnissä. Se lähti liikkeelle varsin sujuvasti. Periaatteessa. On hieno huomata, että leirin järjestämiseen on syntynyt jo tiettyä rutiinia ja Arkki-leirin ihan omat tavat tehdä asioita, niin että aivan kaikkea ei tarvitse aina miettiä ja keksiä uudelleen. Siinä on myös vaaransa. Olisi tärkeä aina olla herkällä mielellä.

Lapset poimivat leirillä mustikoita ja myös maksamme niistä vähän. Monelle se on ensimmäinen mahdollisuus kokeilla työntekoa.

Olisko sulla sytkäriä?

Keitä ovat nämä lapset, jotka kyselevät sytkäriä? Tälle toiselle leirille osallistuu lapsia kuudesta lastenkodista. Ryhmä on siinä mielessä haasteellinen, että poikia on huomattavasti enemmän (5 ryhmää) kuin tyttöjä (2 ryhmää). Aiempina vuosina leireillä on ollut usein enemmän haasteita tyttöjen kanssa ja pulaa naisohjaajista, nyt tilanne on toisinpäin. Pojille on kyllä helpompi keksiä ohjelmaa.

Pietarilaisen Elämän tie -järjestön toiminnanjohtaja Marina organisoi työkseen adoptio- ja sijaisperheitä lastenkotilapsille sekä lastenkodeista päässeille nuorille. Marina tuli leirille vapaaehtoiseksi keittäjäksi ja samalla viettämään aikaa keittiöllä vapaaehtoisena olevien, internaatista vuosi sitten päässeiden tyttöjen kanssa.

Lastenkodissa nuori kasvaa ulkoisesti turvatussa ympäristössä, jossa kaikki annetaan valmiina, mutta ei näe tavallisen koti-, ja työelämän mallia ja siihen liittyvää työtä ja vastuuta, jne. Lastenkodista päästyään tyypillinen tarina on, että monet aloittavat jonkinlaisen parisuhteen hyvin pian. Varsin nopeasti usein syntyy myös lapsi... Tässä vaiheessa alkavat suurimmat ongelmat. Lapsi häiritsee elämää ja lapsen hoitamisessa on niin kovin paljon työtä... Helpointa on laittaa lapsi sinne missä itsekin varttui, eli lastenkotiin. Natalia Pietarista kertoo, että heidän internaatissaan on ollut eräs jo kolmannen sukupolven lastenkotilapsi...

Miten katkaista tämä kirouksen kierre?

Elämän tie -järjestön toimintaidea on lähettää 18-vuotiaita nuoria 1-2 vuodeksi perheeseen asumaan. Ensimmäinen vuosi menee yleensä jonkinasteisessa shokissa ja vasta toisena vuonna alkaa kasvaa sekä keskinäinen luottamus, että ymmärrys siitä, mitä tavallinen perhe-elämä on. Mutta tulokset ovat myös olleet hyvin rohkaisevia. Venäjällä on yhä pula on perheistä, jotka haluaisivat adoptoida tai sijoittaa kotiinsa lapsen lastenkodista.

Marina tuntee myös nämä keittiön tytöt ja on yrittänyt järjestää heitä perheisiin asumaan 'kommunalkan' sijaan. Mutta tarjous ei ole oikein houkuttanut. On myös "toinen ääni", "vapaus" ja suurkaupungin elämä, joka vetää puoleensa.

Marina kertoo myös, että erityisen haavoittuvia ovat syrjäseutujen lastenkodeissa kasvaneet pojat. Monet muuttavat suurempaan kaupunkiin aikuistuttuaan. He eivät osaa varoa kaikkia jännittäviä houkutuksia ja moni vaan yksinkertaisesti "katoaa". Katoaa vankiloihin, siltojen alle, alamaailmaan, huumeisiin. Ken tietää... 

Tällaisia lapsia nämä ovat. Rakkaita Jumalalle ja - toivottavasti jollain tapaa myös meille. Yritämme pitää kiinni siitä, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas. Ei ole heidän vikansa, että ovat joutuneet lastenkotiin... Marina kertoo surevansa sitä potentiaalia, mikä heissä menee monella tavalla hukkaan.

Vanja, toista kertaa leirillä oleva ohjaaja Nadvoitsasta löysi heti itselleen roolin ja rupesi savustamaan lasten onkimia kaloja. Kaloja onkin tänä vuonna tullut todella runsaasti..!

Taas se alkaa...

Minäkin haluaisin pelata...

Vajaa pari päivää lepoa teki kyllä hyvää! Kesän 2013 ensimmäinen leirivuoro on takana. Kuten taisimme jo mainita, tämä leiri oli monella tapaa "historian helpoin". Voimavaroja jäi vielä pikkiriikkisen jäljellekin ja onneksi nyt juuri saapui myös muutamia uusia vapaaehtoisia. Samoin muutamia lähti pois. *)

Oman lisänsä tähän leiriin toivat Youth With A Missionin tuomat kansainväliset vieraat, paikalla oli väkeä n. 10 maasta,  mm. Australiasta, USA:sta, Intiasta, Pakistanista, Kamerunista, Hollannista, Egyptistä, Uudesta Seelannista ja niin edelleen... Kovia olivat köyttä vetämään, kun köysikin meni poikki, mutta jalkapalloa kannattaisi treenata vähän enemmän... ;) ;) ;)

Tiistaina järjestimme leirin yhteisenä kisana Arkki-leirin historian ensimmäiset "rallikisat", josta tosin tuli pikemminkin "kiihdytysajot". Kauramoottorit toimivat voimanlähteenä ja Transporterit saivat kyytiä... :)  Paljon muutakin ehdittiin tehdä. Monet aikuiset olivat myös hyvin tyytyväisiä aikuisille järjestettyyn ohjelmaan, mm. moniin eksursioihin ja raamattutunteihin.

Tätä kirjoittaessa II-leirivuoron ensimmäinen linja-auto on juuri saapunut ja toista odotetaan n. tunnin päästä. Tälle toiselle leirille osallistuu etupäässä meille entuudestaan tuttuja lastenkoteja Pietarista, Pietarin alueelta sekä kolme lastenkotia kauempaa Karjalasta - aina Belomorskista asti. Kaikki lastenkodit saivat lopulta viisumit ajoissa ja pääsivät matkaan - kiitos taas konsulaatille joustavuudesta!


Taloudellisesti leirin tilanne tällä hetkellä on tämä:
 + Varoja n. 4400 €
 - Velkoja 7400 €
 - Odotettavia ruoka- ym. kuluja n. 5000 €
 = TARVE NYT n. 8000 €, josta osan saatamme saada kasaan lahjoituksina Venäjältä.

*) ... plus tarvitaan toki edelleen keittiötiimin ja ryhmänohjaajia 3. leirivuorolle.

Päätösjuhlan tunnelmaa. Keittiössä kaikuu niin että meteli oli melkoinen.

Lisää leirin kuvasatoa

Nyt ovat uintikelit parhaimmillaan. Yritämme uida paljon, jotta kukaan ei haluaisi mennä uimaan omatoimisesti.

Ihannekeli pulikointiin.

Arkissa järjestäjät kattavat pöydät etukäteen ja menevät itse syömään etukäteen, jotta ehtisivät syömään.

Pöydät ennen ruokailua.

Leiriohjelma on tänä vuonna ollut mukavan monipuolista ja iloista.

Ryhmä "Kauraset" vauhdissa. Kokit nimesivät itsensä tehtävän mukaan.

 

Vova setä painelee nappeja. Iloista meininkiä.

Valkovenäläiset vieraana 4.8.

Illalla tosiaan meidän leirillä käväisi valkovenäläisten ryhmä syömässä ja osa ehti uimaan ja saunaankin. He tulivat Minskistä omalla linja-autolla Pietarin kautta.

Tässä olemme juuri vastaanottaneet vieraat.

 

 Valko-Venäjällä ei ole mahdollista järjestää isoja kristillisiä tapahtumia ja leirejä. Siksi eri seurakunnat yhdessä keräävät ryhmiä ja matkustavat omalla linja-autolla ulkomaille. Nyt he tulivat ensimmäistä kertaa Suomeen meidän avustuksellamme.

Tässä Andrei, ryhmän organisaattori, kiittää suomalaisia vieraanvaraisuudesta ja avusta. Hänen takanaan ruoanlahjoituksen tuojien kulkupeli.

 Mukava, että saamme olla palvelemassa ja auttamassa muita järjestämään leirejä, Suomessa on niin paljon hienoja paikkoja. Tämä ryhmä järjestää leirinsä Ruurikkalassa, Missionuorten keskuksessa.

Tapahtuu enemmän kuin ehtii kirjoittaa...

Eilen täällä leirillä oli taas melkoisesti hulinaa kun Missionuorten nuorta väkeä alkoi saapua paikalle ja sitten pöllähti paikalle myös iso bussilastillinen valkovenäläisiä nuoria, jotka poikkesivat tosin vaan syömään matkallaan eräälle toiselle leirille. Olipa mukavan nähdä heitäkin! Yllättävän moni heistä osasi hyvin englantia. Sitten samaan syssyyn vielä saapui iso ruokalasti Lahdesta! (Kiitos Jakelle ruoista sekä Raimolle kuljetuksesta!)

Tyyntä myrskyn edellä

Tämän ensimmäisen leirin tunnelmia voisi kuvailla vaikka näillä sanoilla... 1. leiri on tähän asti ollut siinä mielessä poikkeuksellisen helppo, että lapset ovat rauhallisia, eikä heidän kanssaan ole ollut oikeastaan mitään vaikeuksia. Lapsia on siis nyt paikalla Turvakoti  Elämästä Pietarista, Petroskoin eräästä turvakodista sekä Aunuksesta pääosin sijaisperheiden lapsia ja nuoria isohko ryhmä, yhteensä noin 35 lasta + henkilökunnan lapset sekä Eestin Sillamäen ryhmä.



Taitaa olla Arkki-leirin historian ensimmäinen leiri, jossa edes tupakkapaikka ei ketään vedä puoleensa. Kun varsinaiset lastenkodit ensi perjantaina saapuvat, lyö todellisuus taas vasten kasvoja vähän eri tavalla.

Papereiden osalta isoja haasteita on ollut Segezhan ja Kostamuksen lastenkotien viisumien kanssa. Aikaisemmin viisumiasiat järjestyivät suoraan Suomen konsulaattien kanssa ja palvelu oli lastenkotiryhmille aina todella joustavaa. Uusi systeemi ja vielä vähän opetellaan...

Niin, toiselle leirille odotamme siis noin 90 lasta n. kuudesta eri lastenkodista. Erityinen rukoushaaste on riittävän määrän vapaaehtoisia löytyminen kolmannelle leirille.

Niin, mitä täällä sitten pinnan alla tapahtuu... Pieniä asioita, jotka voivat olla toivottavasti pidemmän päälle isoja. Aamupalaverissa leirin lääkäri Olga kertoi eräästä n. 6-vuotiaasta pojasta, joka ei ollut leirin aikana vielä kertaakaan halukas tekemään juuri mitään. Eilen hän oli ensimmäistä kertaa (elämässään) lähtenyt vapaaehtoisesti kuorimaan perunoita, ja vieläpä meni illalla saunaan. Taas yksi pieni askel eteenpäin.

Kaikki porsaat kotona... :)

31.7. Matti kirjoittaa

Terveisiä aurinkoisesta Kallioniemestä! Leirin johdon mielikin on huomattavasti aurinkoisempi, kun saimme vuokran maksettua, ja leirin kassa on kasvanut. Vaikkakin jouduimme lainaamaan ystäviltä aika paljon rahaa.

Aloitimme tämän ensimmäisen leirin minimimiehityksellä ja jokainen vapaaehtoinen on ollut vastuussa useammasta tehtävästä. (Esimerkiksi Pasha on joutunut yhtäaikaa hoitamaan ruokakuskauksia, kirjanpitoa ja vastaamaan leirin ohjelmasta, sekä monesta muusta asiasta). Tänään tilanteen pitäisi helpottaa: viime yönä noudimme kaksi ja tänään tulee neljä vapaaehtoista. Tavoitteena on laatia koko elokuun mittainen suunnitelma koskien keittiötä ja ruokalaa. Vielä on hakusessa ainakin autonkuljettaja.

Tälle ensimmäiselle leirille ei tullut yhtään varsinaista lastenkotia: täällä on nyt kaksi turvakotia ja sekä sijaisnuoria Aunuksen piiristä, henkilökunnan lasten kanssa yhteensä alle 50 lasta. Pienempi leiri antaa mahdollisuuden käyttää aikaa kahden seuraavan leirin suunnitteluun.

Lisäys 1.8. (Tapio)

Viimeiset vapaaehtoiset, sekä Eestin MTU Miloserdie vammaisjärjestön ryhmä saapuivatkin paikalle torstaina iltapäivällä. Tänään satoi suuremman osan päivää mutta se ei tunnelmaa haitannut ollenkaan.

Matin kamera ei Peurunkajärven uimareissusta vielä ole toipunut, mutta onneksi saimme Natalialta kuvia. Tämä samainen pietarilainen internaatin englannin ja fysiikanopettaja Natalia  muuten on se henkilö, jonka pienestä kysymyksestä Arkki-leirityö alkujaan lähti liikkeelle... :)

Ensi keskiviikkona 7.8. alk. klo 18 leirillä järjestetään Arkki-leirin ja Suomen YWAM:n yhteinen avoin iltatilaisuus, joka on samalla 1. leirivuoron päätösjuhla. Tule mukaan tapaamaan leiriläisiä sekä YWAM:n väkeä ja vieraita eri maista. Tervetuloa! Toki leirille voi tulla muunakin ajankohtana vierailemaan, mutta siitä on hyvä sopia erikseen. Kts. yhteystietomme www.menejakerro.fi