Matkaraportti 31.5.

Tulimme taas myöhään perille. Kellojen siirtäminen eteenpäin kahdella tunnilla vaikutti asiaan. Tulimme Ufan ulkopuolelle datsa-alueelle klo 1 yöllä tunnin etsimisen jälkeen. Navigaattori opasti meitä ensin kaksi kertaa väärin. Yandex-palvelu toimi paremmin. Sauna jäi välistä, mutta tuli syötyä myöhäinen päivällinen. :)

"Päivällinen" aamuyöstä

Aamulla starttaamassa keskustaan. Marko ja Dmitry olivat jo menneet auton kanssa korjaamolle.

Korjaamolta meidät nouti Bashkirian piispa Silchuk (yksi alueen helluntaipiispoista), joka tarjosi meille ruoan. Juttelimme paljon kaikesta Venäjän lainsäädäntöön, seurakuntiin ja viranomaisiin liittyvistä  asioista. Hänen mukaansa viimeisen 15 vuoden aikana uusia seurakuntia ovat perustaneet lähinnä entiset narkomaanit ja alkoholistit. Perinteiset seurakunnat kuihtuvat, mutta nämä seurakunnat ovat elinvoimaisia. Mikä vielä oli mielenkiintoista, entisiä alkoholisteja ja narkomaaneja opetetaan toimimaan samaan aikaan bisneksessä ja pastorina. Toimiva käytäntö kuulemma.

Edullisesti ja kylmä lopputulos, kuten oli tarkoitus.

Saimme loppujen lopuksi ilmastoinnin toimimaan, mutta huomasimme hauskan ilmiön. Ensin ei tullut kylmää ilmaa Ufasta lähtiessä ja sitten pettyneinä sammutimme ilmastoinnin. Saman tien alkoi tulla kylmää ilmaa. Joskus näinkin.

Matkaraportti 29.5. ja 30.5.

Nämä päivitykset tulevat vähän jälkijunassa, kun matkan varrella joko ei ole nettiä tai sitten ei ole aikaa. Siispä nyt tulee toissapäivän raportti.
Saavuimme Kazaniin klo 2 yöllä. Zhenya tuli avaamaan meille ovet ja näytti huoneen, mihin pääsimme nukkumaan. Kazanin kristillinen koulu on suhteellisen pieni, ehkä n. 40 oppilasta. Yövyimme 9. luokan tiloissa.

Aamulla juttelemassa Zhenyan ja hänen ystävänsä kanssa.

Yö jäi vähän lyhyeksi, mutta Paavo, Samuel ja Dmitry saivat aika hyvin nukuttua autossa. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Kazanin nähtävyyksiin. Niitä riitti, Kazan on suhteellisen rikas ja siisti kaupunki. Erona muihin Venäjän kaupunkeihin voisi sanoa, että yleensä paikalliset näyttävät kaupunkinsa uudet rakennukset vierailleen, mutta Kazanissa maininnan sai ainut vanha ja rapistuneen näköinen rakennus.

Kävelykatu

Taustalla Kazanin Kreml

Kazanissa Volgan ranta ja Kremlin ympäristö on todella kaunista ja puhdasta. Muuallakin on siistiä. Käveltiin rauhassa ja levättiin.

Portaat ylös Volgan rannasta mäelle.

Riksakyydin hinnasta sopimassa

Riksalla kotiin

Pelasimme kristillisen koulun oppilaitten kanssa jalkapalloa. Etenkin yläkoululaisten kanssa peli oli oikein antoisa ja mukava, nuoremmat eivät saaneet yhteispeliä toimimaan.

Kertomassa Suomesta ja kouluista.

Lähdettiin pelaamaan jalkapalloa alakoululaisten kanssa

Käytimme matkaa varten teetettyjä paitoja. Yhdistyksemme nimi on Kansainvälinen leiriyhteistyö - mene ja kerro ry ja sopivasti logot ovat sen mukaiset. Samuel ja Paavo pärjäsivät hyvin pelissä isompien kanssa.

Joukkueet

Pallojen pumppaus

Maali!!!

Nimi lahjoituspalloon, lahjoitimme kaksi palloa kristilliselle koululle

Saimme uusia palloja lahjoitettavaksi

Illalla menimme uimaan kylpylään, kävimme syömässä sashlikkia ja sitten menimme nukkumaan. Olimmehan jo ohittaneet matkan puolivälin ja nyt oli sopiva levätä kunnolla ennen Kazakstanin aavikon ylitystä.

Uimaan menossa Zhenyan kahden lapsen kanssa.

Aamulla Matti kävi hotellilta bussilla kristillisen koulun aamurukouksessa. Tässä rukous alkamassa.

Ennakoimme myös tulevia helteitä. Ennuste lupaili +35 astetta, joten päätimme kunnostaa auton ilmastoinnin. Remontissa vierähti pari tuntia, maksoi vain 750 ruplaa ja saimme selville, että ilmastointi vaatisi isomman korjauksen. Tämä tapahtui siis 30.5. torstaiaamuna Kazanissa.

Auto remontissa

Järjestelmässä on vuoto, ilmastointi ei toimi

Helteisinä päivinä pitää juoda koko ajan. Täällä juomavesikin pitää ostaa. Ufaan menoa varten valmistauduimme ostamme vettä ja banaanit.

Rahanvaihto ja viimeiset hankinnat.

Kahvilassa oli hyvä tarjoilu. Borssikeitto pöytiin. Tatarstanin kylissä suurin osa asukkaita on tataareja ja kuulemma joka kylässä on moskeija. Myyjätär sanoi suoraan olevansa "ehkä muslimi", kun Dmitry hänen uskontoaan. Ramadan-paastoa pitävät lähinnä vanhemmat naiset.

Tataarimyyjätär ja "Azerbaidzanin lahjat" -mehu

Tässä ollaan siis Uralin eteläpäässä ja se näkyy korkeuseroina. Mäkeä riittää, mutta korkeuseroa ei oikein saatu vangittua valokuviin. 30.5. myöhään illalla saavuimme siis Ufaan.

Uralilla on hienot maisemat.

Matkaraportti 28.5.

No niin, nyt tuli rukousvastaus. Ryazanin piispa Dmitry Dyakov kysyi, pääsisikö hän mukaan matkalle Tadzikistaniin. Tervetuloa!

Dmitry vaimonsa Olgan kanssa kokoustilassa

Dmitry ja nuori hänen seurakunnastaan meidän kanssa

Jatkossa jätän tässä tittelit pois ja puhun vaan Dmitrystä. Hän oli pari viikkoa sitten ollut konferenssissa, jossa oli tullut profetia. Profetiassa oli puhuttu tuulesta, joka tulee pohjoisesta. Profetian mukaan tuo tuuli rikkoo rakennukset ja rakennelmat tuoden mukanaan vahvoja ja hedelmäätuottavia siemeniä. Hänelle tuli tuo profetia mieleen, kun rukoilimme yhdessä. Hän oli silloin ymmärtänyt, että Suomihan on pohjoisessa.

Juututtiin ruuhkaan Ryazanissa. Tässä 2100 km takana tällä autolla.

1,5 tuntia, 3 km eteenpäin. Lämpöä n. 25 astetta

Tältä näyttää ruuhka Venäjällä. Monille arkipäivää siellä.

Rehunteko on jo alkanut Keski-Venäjällä

Pienet koneet karhottimet perässä

Saavuimme Muroman kaupunkiin syömään ja tapaamaan seurakuntalaisia. Keskellä päivää paikalla oli viisi henkeä, joitten kanssa söimme pizzaa ja salaattia. Oli mukava kuulla kuulumisia ja kertoa matkastamme. Anja leiriltämme oli ottanut töistä vapaata.

Täälläkin seurakunta on kasvusuunnassa.

Kirkkorakennus sijaitsee hyvällä paikalla. Majakka.

Muromista lähdimme ajamaan Kazania kohti. Nizhni Novgorodin kohdalla oli ruuhka juutuimme nyt tunniksi. Ehdimme vähän pelleilemään.

Matkaraportti 27.5.

Tätä kirjoittaessa olemme jo matkalla Ryazanista Muromin kautta Kazaniin. Kerrataanpas eilistä.
Saavuimme Moskovaan klo 3:30 aamuyöstä. Onneksi Samuel ja Paavo nukkuivat autossa nelisen tuntia.

Tältä näyttää parkkipaikka Moskovan eteläpuolella uudella asuinalueella aamuyöllä.

Tässä nukuttiin.

25-kerroksisen rakennuksen 11. kerroksesta kuva.

Moskovassa pysähdyimme perheessä, joka muutti reilut viisi vuotta sitten Siperiasta Skanskin kaupungista lähetystyöhön. He olivat viime vuonna leirillämme elokuussa. Kolmiossa asuu siis Tanjan ja Aleksein sekä neljän lapsen lisäksi isoäiti.

Aamupalalla. Vähän pöhnässä pitkän päivän ja lyhyen yön jälkeen.

Liikenne normaalia, ruuhkaista. Oikealla puitten takana tekonurmikentällä potkimme palloa.

Menimme katsomaan seurakuntarakennusta. Muutama vuosi sitten rakennettu rakennus sijaitsee syrjässä, mutta sisällä on elämää. Ensimmäisessä kerroksessa on ruokala, pyhäkoululuokka ja muut sosiaaliset tilat, toisessa narkomaanien kuntoutuskeskus ja kolmannessa kokoustila. Samalla tontille ollaan rakentamassa raamattukoulua varten tiloja, jotta voitaisiin kouluttaa seurakunnan istuttajia.

Nämä ihmiset istuttivat aikanaan Siperiassa 30 seurakuntaa raamattukoulun avulla. Rahaa heillä nytkään ei ole yhtään. Siitä he eivät tunnu murehtivan, sen sijaan rukousaiheena on seurakunnan rekisteröimiseen ja kaasuputken vetämiseen liittyvät kysymykset. Viranomaiset vastustavat eteenpäin menoa, mutta kuulemma rukouksella ja paastolla edetään.

Tästä portista astutaan sisään seurakunnan tontille.

Käärme oli tullut pihaan. Heitettiin kauas pois.

Tähän tulee raamattukoulu, luokat ekaan ja asuinhuoneet toiseen kerrokseen.

Uskoontulleet entiset narkomaanit ja alkoholistit rakentamassa.

Täällä he pitävät kokouksia.

Tämä seurakunta pitää sunnuntaikokoukset Moskovassa metron läheisyydessä, muu toiminta on täällä syrjemmässä. Ortodoksikirkko yleensä vastustaa toimintaa, mutta joku pappi on jopa lähettänyt hengellisen avun tarvitsijoita heidän luokseen.

Lähdössä, Aleksei hyvästelemässä.

Sitten ajelimme Luhovitsiin, joka osui matkan varrelle. Tapasimme siellä tuttavaperhettä, jonka luona olimme kesällä 2011. Lena on seurakunnan leirin johtaja, joka oli samaan aikaan Matin kanssa kristillisten leirinjohtajien instituutissa Moskovassa.

Lenalla ja Igorilla on 6 omaa lasta ja nyt 7 sijaislasta. 5 sijaislasta on jo aikuistunut. Istuimme hetken teepöydässä, kerroimme matkastamme ja lähdimme eteenpäin Ryazania kohti.

Autoa ihmettelemässä. Tadzikistaniin asti???

Lena ja Igor vasemmalla takana, edessä pari heidän sijaislasta, oikealla muita heidän vieraitaan.

Ryazanissa pysähdyimme Dmitry-pastorin seurakunnassa. Hän on Grabovenkon johtaman helluntaiunionin Ryazanin alueen piispa. Vuonna 2015 hän oli tiimeineen leirillämme käymässä. Tuolloin laitoimme nämä kauluspaidoissa liikkuneet miehet 10-12 -vuotiaitten lastenkotipoikien ryhmänjohtajiksi. Täytyy myöntää, että piispa tiimeineen pärjäsi hyvin ja palkittiin parhaana ryhmänjohtajana tuolloin (yhteensä oli 6-8 ryhmää, n. 10 henkeä ryhmässä).

Illalla yhdeksän aikaan, vasemmalla seurakuntarakennus, oikealla pastorin koti.

Illalla Mattia pyydettiin kertomaan leiristä ja matkasta, rukoiltiin.

Tällainen oli näkymä Ryazaniin tullessa. Ruuhkia ilmenee ajoittain, joka päivä on seisty jonkun aikaan.

Pastori Dmitry kertoi, että heidän käyntinsä Suomessa ja leirillämme antoi heille niin paljon rohkeutta ja voimia, että niiden avulla saivat rukoushuoneen ja pastori kodin rakenteille. Aloittivat rakennusprojektin siis leirin jälkeen. Marko mietti ääneen, että mitähän tapahtuisi, jos tulisivat leirille tänäkin vuonna...

Tällä seurakunnalla on vielä vaatimattoman näköinen alku, mutta tavoitteena on seurakuntien perustaminen Ryazanin alueelle. Elävistä kivistä rakennettu temppeli on se tärkeämpi. Dmitry kertoi myös, että loppujen lopuksi jokunen vuosi sitten tullut, evankelioimistyötä rajoittava laki on innostanut seurakunnat toimimaan aktiivisemmin. Vainot ja ahdistukset on terveellisiä seurakunnalle.

Matkaraportti 26.5.

Ylitimme Karjalan ja Leningradin alueen rajan kymmenen aikaan aamupäivällä. Nyt oli päästy vauhtiin. Petroskoissa ei onnistunut järjestää tapaamista, mutta eipä toisaalta kukaan ollut missään konkreettisessa paikassa odottamassakaan. Suomi oli voittanut Venäjän jääkiekko-ottelussa, joten siitäkään emme suomalaisina Venäjällä halunneet liikaa puhua. :)

Karjala jäämässä taakse

Paavo ja Samuel pöydän ääressä seljankaa syömässä.

Meitä odotettiin Pietarissa tapaamiseen klo 13, joten emme liikaa pitäneet taukoja. Ennen Pietaria internet alkoi toimia nopeammin, joten samalla saimme päivitettyä kuvia nettiin: www.vk.com/club_kovcheg
Matkasta ja erityisesti Pietarissa pelatusta jalkapallo-ottelusta on siellä kuvia ja selostusta venäjäksi.

Samuel ja Paavo pelipaidat päällä

Marko kuvasi kentän päädystä

Pelin tuoksinassa. Pavel (vasemmalla) on muuttanut Karjalasta Pietariin

Matti yrittää puolustaa

Ensimmäistä kertaa käytimme matkaa varten teetettyjä paitoja. Oli helppo erottaa omat vastapuolen pelaajista. Pelasimme kentällä tulleita poikia vastaan ystävyysottelun. Samuelin ja Paavon kaiuttimesta kuului musiikki ja kentän laidalle tulleet ystävämme seurasivat peliä auringonpaisteessa. Keli oli mitä parhain. Lopuksi rukoilimme yhdessä ja siunasimme toisiamme. Meidät siunattiin matkaan Tadzikistaniin ystävien toimesta.

Julduz, Sasha, Kostja, Natalia Timofeejevna. Mukava jälleennäkeminen

Natalia otti kuvan, muut kuvassa

Joukkueet yhteiskuvassa

Kuva juuri ennen lähtöä Pietarista

 Starttasimme Pietarista Moskovaa kohti klo 16 jälkeen. Alkumatkasta oli aika paljon liikennettä, mutta sitten ruokatauon jälkeen alkaneella maksullisella tiellä oli hyvä ajella eteenpäin. Ja sitä tässä ajellaan edelleen tätä kirjoittaessa.

Armenialaisten kahvilassa iltaruoalla

Tämännäköinen on uusi, maksullinen tie Pietarista Moskovaan.