"Ensimmäinen leiri" -matkakertomus

Alkuperäinen Arkki-logo 2006

Tervetuloa Arkin 10-vuotissynttäreille lauantaina 15.8.2015 Kallioniemeen!
Aloitamme klo 16:30 päivällisellä ja juhla alkaa klo 17:30

Tule mukaan!

Kymmenes Arkki-leiri on täydessä vauhdissa. Tänä vuonna leiri aloitettiin hieman poikkeuksellisella tavalla, pienellä leirikiertueella Venäjällä. Tässä Tuulian kirjoittama matkakertomus:

Matkakertomus

Jo useana vuonna elokuussa Kallioniemessä olemme pitäneet 3 leiriä. Näin suunnittelimme tänäkin vuonna. Ensimmäinen leiri piti kuitenkin perua, ja kysymys heräsi: mitä teemme sillä aikaa. Meillä oli kourallinen vapaaehtoisia sillekin ajalle, ja päätimmekin lähteä heidän kanssaan matkaan. Suunnitelmia ”ekan leirin korvaavuusmatkalle” oli paljon. Muutoksia ja yllätyksiä kuitenkin riitti matkan varrellakin. Siispä näin kaikki alkoi...

Meidän perhe lähti liikkeelle Vaasasta. Haimme ruokakuorman Teuvalta Laukaaseen jaettavaksi. Olimme varanneet matkaa varten 11-paikkaisen pikkubussin Laukaasta ja kuljettajan Kuopiosta. Su-iltana olimme menossa hakemaan auton avainta, kun kuljettaja joutui perumaan tulonsa työmatkan takia. Oma automme oli kolissut pahasti tulomatkalla, joten Matti pelkäsi merkittävän remontin olevan paikallaan. Mitä tehdä!!

Maanantaiaamuna Laukaassa Matti availi kolisevia renkaita ja huomasikin, että auto olikin siltä osin kunnossa. Pääsisimme lähtemään Pietariin, jossa meitä ti-aamuna odotettaisiin. 

Haaveemme oli mennä jollekin Pietarin lähistöllä sijaitsevalle leirille, kuten joskus ennenkin ”Love for Kids” -tiimien tyyliin. Yritimme saada selville, missä leireillä lastenkotilapsia olisi ja mihin tiimimme (meidän perhe, kolme lastenkodista päässyttä nuorta Pietarista sekä kolme vapaaehtoista Irkutskista) otettaisiin vastaan. Tämä ei ollutkaan niin helppoa kuin haaveilimme... Toinen haaveemme oli kiertää lastenkoteja Karjalassa, näyttää Venäjän Karjalaa sekä pietarilaisille, että irkutskilaisille.  

Tiistai-illaksi ehdimme Pietariin. Meitä oli tutussa internaatissa odottamassa lähtijöiden lisäksi kaksi internaatin tyttöä, joista oli hiljattain tullut äitejä. Vaihtelimme kuulumisia, ja neuvottelimme pitkään, kunnes meidän oli tehtävä päätös mitä tehdä. Jätimme irkutsilaiset Pietariin tuttujen luo ja jatkoimme itse 3 nuoren kanssa nokka kohti Karjalaa. ”Jos ette nyt ota heitä kyytiin ja vie heitä pois kaupungista, ette enää heitä elokuussa näe.” varoitteli meitä Natalia, tutuksi tullut internaatin kasvattaja, ojentaen nuorten passit meille. Nuoret – Nikita 19v, Anzhelika 20v, Sasha 19v - olivat lupautuneet leirillemme vapaaehtoisiksi koko kuukaudeksi, ja vasta viime hetkessä heille oli kerrottukin, että lähtisimme ensin käymään Karjalassa, ennenkuin tulisimme Suomeen leirille. 

Lähdimme siis matkaan iltaseitsemältä, tietämättä missä olla seuraavat yöt. Teemaksi matkalle olikin jo tullut ”nie dozvoniilis- ei saatu puhelimella kiinni”, ja nytkään ei alkanut tärpätä mahdolliset majapaikat puhelimella.. . Ajoimme siis Kelton teologiselle opistolle, josta Matti tiesi löytyvän vierashuoneita. Nyt onnistui, pääsimme nukkumaan.

Yöpaikkavalinta osoittautui onnistuneeksi, sillä vaikka olimmekin vielä käytännössä Pietarissa, olosuhteet olivat kuin Suomessa ja nuoret tunsivat olevansa melkein ulkomailla. Hinnatkin onneksi saimme neuvoteltua venäläisten hinnoiksi, jos olisimme joutuneet maksamaan suomalaisille varatut taksat, olisimme varmaan jääneet tiskaamaan vielä viikoksi...

Keskiviikkoaaamuna venäläisen Arkki-säätiön edustaja Aleksandr tuli meidät siunaamaan matkaan ja muistutti vielä Anzhelikaa: ”Pidähän huoli, ettei Nikita karkaa.” Nikita viihtyikin hyvin Anzhelikan seurassa, kuten sisarukset konsanaan. Vasta myöhemmin saimme kuulla, että Nikitalla on Pietarissa tyttöystävä. Mutta matkamme pääsi alkamaan ja ajoimme Aunukseen. Matti kävi allekirjoittamassa tyhjässä lastenkodissa sopimuksen lasten Suomeen tulosta. Lapset olivat sillä hetkellä omalla leirillään ja tulisivat Arkkiin elokuun lopussa. Vahtimestari kertoi lastenkodin historiaa ja totesi, että suuresta lastenkodista on sijoitettu perheisiin jo paljon lapsia, jäljellä enää 55 lasta. Ajoimme sieltä paikalliseen luterilaiseen kirkkoon, jossa oli kokous alkamassa. Pääsimme yöksi kirkon nuorisopastorin Sergein luokse. 

Sergein tekemä vesiliukumäki jokeen.

Sergein talo oli täynnä porukkaa. Sergei asuu aluksi "polttopuiksi" ostetussa talossa nelilapsisen perheensä sekä neljän lastenkodista sijoitetun nuorten kanssa. Lisäksi kylään oli tullut toisesta kaupungista perhe, sekä juuri pidetylle leirille osallistuneet paikalliset nuoret päättivät sateen sattuessa jäädä yöksi taloon. Lisäksi olimme me 8 henkeä... Ja hyvin taisi tilaa riittää!

Aunuksesta ajoimme vihdoin Petroskoihin, jossa ystäväseurakunnassa oli häävieraita seurakunnan majatalo täynnä. Tämän takia päädyimme yöpymään narkomaanien kuntoutuskotiin, jossa oli vapaita huoneita. Ennen majoittumista kävimme kuitenkin pelaamassa jalkapalloa. Paikalle melko spontaanisti sovittuun peliin saapui 4 nuorta miestä ja sopiva kenttäkin löytyi. Illalla saimme päät tyynyyn, kun huoneet oli jynssätty puhtaaksi. Kuntoutuskodin henkilökuntaan ei taidakaan kuulua naisia, joten pölyä oli melkoisesti... 

Pietarilaiset taisivat aikalailla säikähtää paikkaa, sillä aamulla Nikitaa ei näkynyt missään ja hänen tavaransakin olivat poissa. Iltaisin Nikitalla oli ollut vaikeuksia nukahtaa ja hän valitteli yksinäisyyttä. Aamupäivän yritimme saada häneen yhteyden puhelimen ja netin kautta, ja iltapäivällä tieto tuli Nikitan tyttöystävältä Pietarista: nuorimies oli tullut takaisin. Kenellekään meistä Nikita ei ollut vihjaissutkaan aikeistaan - ehkä tapa ottaa ja lähteä on sitkeässä näillä nuorilla. Vaikeuksista ei haluta puhua. Päätimme jäädä toistaiseksi Petroskoihin. Löysimme yöpaikan meidän perheelle ystävämme luota ja tytöt Anzhelikan ja Sashan lähetimme bussilla tunnin matkan päähän Nuosjärvelle oikeaan karjalaiskylään Arkki-leireillä alkuvuosina olleen Bojarinovien perheen luokse vieraiksi. Tyttöihin ja Bojarinoviin luotimme.

Lauantaista tuli perheellemme vapaapäivä. Pääsimme mukaan erään seurakunnan nuorten hääjuhlan vihkimisosuuteen, Matti kävi pelaamassa jalkapalloa, teimme ostoksia, kävimme parturi-kampaajalla yms. Tytöt olivat tällä aikaa päässeet ensimäistä kertaa elämässään kuokkimaan perunoita ja ulkosaunaan. Lisäksi perheen isän kanssa heillä oli ollut hyvät keskustelut Raamatusta.

Sunnuntaiaamuna päätimme lähteä Suomeen Pietarin kautta. Otimme tytöt kyytiin Nuosjärveltä ja istuimme iltaa rattoisassa Pietarin ruuhkassa... Kaikki mökkiläiset nimittäin palaavat suurkaupunkiin su-iltana, joten autoja oli matkalla muutama. Iltamyöhään olimme perillä, ensin söimme iltaruuan Olgan luona, jossa Sasha sai paljon hyviä käytännön neuvoja asuntotilanteeseen – internaatista lähteneellä kaikki asuntoasiat ovat hankalia, kun ei ole ketään neuvomassa, ja siten tulee helposti petetyksi ja helposti moni menettääkin asunnon.

Yövyimme Pietarissa turvakodin tiloissa, josta lapset olivat toisaalla leirillä. Sasha yöpyi kotonaan, Anzhelika tykkäsi olla meidän kanssa. Ma-aamulla otimme irkuskilaiset ja tytöt mukaan ja lähdimme kohti Suomea. Jätimme Nikitan ulkomaan passin Aleksandrille. Vielä elää haave, että Nikita tulee Arkkiin toisten mukana isolla bussilla ensi viikolla...

Turvallisesti turvakoti Elämän sängyissä

Pietarista ajoimme Suomeen ja olikin aika päästä lepäämään reissusta, ennenkuin alkaa Arkki-leiri jälleen toden teolla. Arkki-leiri, 10v!!!!