Se oli nyt siinä - Arkin ovet avattiin...

Bussit lähtivät juuri pihasta kohti Terijokea ja Aunusta. Muutamat paikalle jääneet ystävät vielä siivoavat huoneita. Lyhyesti päälimmäiset kuvat ja tunnelmat, syvällisemmät pohdinnat vähän myöhemmin...

Arkki siis karahti nyt kunnolla "Araratille" ja ovet avattiin. Tulevaisuus on varma, mutta millainen se on, siitä ei ole vielä edes aavistuksia. Ikään kuin avasimme nyt ovet jollekin uudelle. Ei voi väittää etteikö tuntuisi olevan helppo nähdä jotain symboliikkaa siinä että onnistuimme ajamaan Törmälän kirkkoveneen karille. Nostetaanko Arkki nyt kuivumaan? Millainen ylipäänsä on toimintaympäristömme vuoden kuluttua?

Leiri Törmälässä oli joka tapauksessa erittäin onnistunut, paikka itsessään upea ja historiallinen. Säät olivat koko elokuun aivan käsittämättömän upeat, aivan kuten ensimmäisellä Arkki-leirillä vuonna 2006! Leirillä oli myös tällä kertaa riittävästi vapaaehtoisia. Pyrimme kommunikoimaan kykyjemme mukaan tunnelmiamme leiritoiminnan jatkosta. Suomi on edelleen hyvä paikka leirien järjestämiseen, mutta... miten ja kuka?

10. leirin kuvasatoa

Tässä joitain parhaita otoksia päältä. Kiitokset mm. Tatjanalle, Ninalle ja monille muille loistavista otoksista!

Lipunryöstö alkamassa

10-vuotisjuhlan herkkuja

Vesisota ei ole tuttu vain suomalaisille... :)

Perusasioita

Hei hei Kallioniemi!

Tervehdys jo Törmälästä, Pohjois-Savon upean luonnon keskeltä! Entinen Sisälähetysseuran hoitokoti luo toiselle leirille hyvän kontekstin, paikalla on myös historiallinen yhteys Karjalaan: tänne muutti sodan jaloista suuri osa Sortavalan Vaalijalan (kehitysvammaisten hoitokodin) asukkaista. Nyt juuri valmistelemme toista leiriä joka alkaa illalla.

Galina Pietarista osallistui Arkki-leirille v. 2014 ensimmäistä kertaa ja se riitti: Galinan käsitys lastenkotinuorten auttamisesta muuttui. Kysymys ei ole oikeista ohjelmista ja toiminnoista, vaan rakastamisesta. 

Galina kertoi: ”Lastenkotinuoria pidetään toisen luokan kansalaisina. Heille järjestetään retkiä ja leirejä, heille annetaan monenlaista hyödyllistä tietoa ja koulutusta. Kuitenkin nämä heidän parastaan ajattelevat ihmiset samaan aikaan sanovat, että he ovat kakkosluokkaa, ei heistä mitään tule.”

Galinan mukaan tällainen asenne on hyvin yleinen, jopa seurakunnissa ajatellaan niin. Tästä asenteesta johtuen lastenkotinuoret eivät saa tarvitsemaansa tukea ja syrjäytyvät. Myös meidän kokemuksemme mukaan heidän ystäväpiirinsä koostuu hyvin pitkälti toisista lastenkotinuorista! Miten tällainen elämä voisi katkaista syrjäytymiskierteen?

Leiri jatkuu siis tänään ja aina elokuun loppuun asti. Tämä vuosi täysillä - ensi vuodesta on aikaista sanoa mitään.

Blogissamme ensikertalaisena vierailevalle pari linkkiä vanhempiin kirjoituksiin: Mitä hyötyä leiristä? sekä: Mitä ja miksi? Lisätietoja myös www.arkkileiri.fi !

Palautetta ja tunnelmia

Arkkienkeleitä 2015 (yhteiskuvaan ehti vain pieni osa vapaaehtoisista)

Leirillä hulinat ovat hetkeksi tauolla ja parhaillaan siivoamme Kallioniemen leirikeskusta, tällä porukalla se sujuukin hyvin. Ensimmäistä kertaa leirin historiassa koemme, että vapaaehtoisia on riittävästi, jopa enemmän kuin olisi "tarvittu". Tämä on kuitenkin työn jatkuvuuden kannalta elintärkeää - on aika siirtää organisointivastuuta uusille harteille. Kenties tärkeintä leirin hedelmää onkin se, mitä näiden vapaaehtoisten sekä lastenkotien henkilökunnan sydämissä tapahtuu. Vain he pystyvät jatkamaan työtä omilla paikkakunnillaan.

Ehdimme tänään kokoontumaan ja jakamaan toisillemme kokemuksia leiristä ja siitä miten se on meihin vaikuttanut.

• Arkki-leirillä on vapaus - mutta en odottanut että ihan näin vapaata... Arkki on aivan omanlaisensa leiri, ohjelmaa ei juuri ole järjestetty.
• Leirillä pidän erityisesti siitä vapaudesta, mikä täällä vallitsee ja minkä annamme myös lapsille.
• Leiri on ikään kuin intensiivikurssi - lyhyt mutta tehokas tapa vaikuttaa lapsiin. Tärkeää ei ole ajan määrä vaan laatu. 
• Teen vapaaehtoista lastenkotityötä Pietarissa vapaa-aikanani. Tulin leirille, koska ymmärsin että se kun käymme päivän silloin, toisen tällöin lastenkodissa katsomassa lapsia, ei riitä. Täällä asumme ja elämme yhdessä lasten kanssa 9 päivää. Silmäni ovat auenneet lapsille aivan eri tavalla. 
• Päästämmekö lapset lähellemme, vai järjestämmekö heille vain ohjelmaa, jotta pysyisivät poissa silmistämme? 
• Hyvää on se, että Arkki-leirillä lapset pääsevät osallistumaan ja myös oppimaan aloitteellisuutta ja käytännön taitoja. 

Vaikea on lopettaa...

Monille meistä internaatin kasvateista parhaat nuoruudenmuistot liittyvät Arkki-leiriin Suomessa... 

 - Sasha 20 v. Pietarista

Tänään juhlistimme yhdessä kymmenettä - ja viimeistä? Arkki-leiriä!! Vaikea on lopettaa. Iltajuhlan ohjelma oli koskettava, lasten esitykset, lastenkotien työntekijöiden kiitoslaulut... Arkki-leirin jatkamisesta kuulemme jatkuvaa vihjailua... maltammeko lopettaa? Joka tapauksessa, ihan näinkään emme jaksa jatkaa, vetovastuun on nyt aika siirtyä toisille.

Paikalla tänä vuonna on lukuisia seurakuntien leirityöntekijöitä jopa Keski-Venäjältä ja Itä-Siperiasta. Jos voimme olla heitä innostamassa jatkamaan lastenkotityötä omalla tavallaan, on Arkki tehnyt tehtävänsä!

Parempia kuvia tulossa pian...!

Kaikkien aikojen suurin Arkin synttärikakku! :) Paikalla oli ihan oikea kondiittori, eipä ihme.

"Ensimmäinen leiri" -matkakertomus

Alkuperäinen Arkki-logo 2006

Tervetuloa Arkin 10-vuotissynttäreille lauantaina 15.8.2015 Kallioniemeen!
Aloitamme klo 16:30 päivällisellä ja juhla alkaa klo 17:30

Tule mukaan!

Kymmenes Arkki-leiri on täydessä vauhdissa. Tänä vuonna leiri aloitettiin hieman poikkeuksellisella tavalla, pienellä leirikiertueella Venäjällä. Tässä Tuulian kirjoittama matkakertomus:

Matkakertomus

Jo useana vuonna elokuussa Kallioniemessä olemme pitäneet 3 leiriä. Näin suunnittelimme tänäkin vuonna. Ensimmäinen leiri piti kuitenkin perua, ja kysymys heräsi: mitä teemme sillä aikaa. Meillä oli kourallinen vapaaehtoisia sillekin ajalle, ja päätimmekin lähteä heidän kanssaan matkaan. Suunnitelmia ”ekan leirin korvaavuusmatkalle” oli paljon. Muutoksia ja yllätyksiä kuitenkin riitti matkan varrellakin. Siispä näin kaikki alkoi...

Meidän perhe lähti liikkeelle Vaasasta. Haimme ruokakuorman Teuvalta Laukaaseen jaettavaksi. Olimme varanneet matkaa varten 11-paikkaisen pikkubussin Laukaasta ja kuljettajan Kuopiosta. Su-iltana olimme menossa hakemaan auton avainta, kun kuljettaja joutui perumaan tulonsa työmatkan takia. Oma automme oli kolissut pahasti tulomatkalla, joten Matti pelkäsi merkittävän remontin olevan paikallaan. Mitä tehdä!!

Maanantaiaamuna Laukaassa Matti availi kolisevia renkaita ja huomasikin, että auto olikin siltä osin kunnossa. Pääsisimme lähtemään Pietariin, jossa meitä ti-aamuna odotettaisiin. 

Haaveemme oli mennä jollekin Pietarin lähistöllä sijaitsevalle leirille, kuten joskus ennenkin ”Love for Kids” -tiimien tyyliin. Yritimme saada selville, missä leireillä lastenkotilapsia olisi ja mihin tiimimme (meidän perhe, kolme lastenkodista päässyttä nuorta Pietarista sekä kolme vapaaehtoista Irkutskista) otettaisiin vastaan. Tämä ei ollutkaan niin helppoa kuin haaveilimme... Toinen haaveemme oli kiertää lastenkoteja Karjalassa, näyttää Venäjän Karjalaa sekä pietarilaisille, että irkutskilaisille.  

Tiistai-illaksi ehdimme Pietariin. Meitä oli tutussa internaatissa odottamassa lähtijöiden lisäksi kaksi internaatin tyttöä, joista oli hiljattain tullut äitejä. Vaihtelimme kuulumisia, ja neuvottelimme pitkään, kunnes meidän oli tehtävä päätös mitä tehdä. Jätimme irkutsilaiset Pietariin tuttujen luo ja jatkoimme itse 3 nuoren kanssa nokka kohti Karjalaa. ”Jos ette nyt ota heitä kyytiin ja vie heitä pois kaupungista, ette enää heitä elokuussa näe.” varoitteli meitä Natalia, tutuksi tullut internaatin kasvattaja, ojentaen nuorten passit meille. Nuoret – Nikita 19v, Anzhelika 20v, Sasha 19v - olivat lupautuneet leirillemme vapaaehtoisiksi koko kuukaudeksi, ja vasta viime hetkessä heille oli kerrottukin, että lähtisimme ensin käymään Karjalassa, ennenkuin tulisimme Suomeen leirille. 

Lähdimme siis matkaan iltaseitsemältä, tietämättä missä olla seuraavat yöt. Teemaksi matkalle olikin jo tullut ”nie dozvoniilis- ei saatu puhelimella kiinni”, ja nytkään ei alkanut tärpätä mahdolliset majapaikat puhelimella.. . Ajoimme siis Kelton teologiselle opistolle, josta Matti tiesi löytyvän vierashuoneita. Nyt onnistui, pääsimme nukkumaan.

Yöpaikkavalinta osoittautui onnistuneeksi, sillä vaikka olimmekin vielä käytännössä Pietarissa, olosuhteet olivat kuin Suomessa ja nuoret tunsivat olevansa melkein ulkomailla. Hinnatkin onneksi saimme neuvoteltua venäläisten hinnoiksi, jos olisimme joutuneet maksamaan suomalaisille varatut taksat, olisimme varmaan jääneet tiskaamaan vielä viikoksi...

Keskiviikkoaaamuna venäläisen Arkki-säätiön edustaja Aleksandr tuli meidät siunaamaan matkaan ja muistutti vielä Anzhelikaa: ”Pidähän huoli, ettei Nikita karkaa.” Nikita viihtyikin hyvin Anzhelikan seurassa, kuten sisarukset konsanaan. Vasta myöhemmin saimme kuulla, että Nikitalla on Pietarissa tyttöystävä. Mutta matkamme pääsi alkamaan ja ajoimme Aunukseen. Matti kävi allekirjoittamassa tyhjässä lastenkodissa sopimuksen lasten Suomeen tulosta. Lapset olivat sillä hetkellä omalla leirillään ja tulisivat Arkkiin elokuun lopussa. Vahtimestari kertoi lastenkodin historiaa ja totesi, että suuresta lastenkodista on sijoitettu perheisiin jo paljon lapsia, jäljellä enää 55 lasta. Ajoimme sieltä paikalliseen luterilaiseen kirkkoon, jossa oli kokous alkamassa. Pääsimme yöksi kirkon nuorisopastorin Sergein luokse. 

Sergein tekemä vesiliukumäki jokeen.

Sergein talo oli täynnä porukkaa. Sergei asuu aluksi "polttopuiksi" ostetussa talossa nelilapsisen perheensä sekä neljän lastenkodista sijoitetun nuorten kanssa. Lisäksi kylään oli tullut toisesta kaupungista perhe, sekä juuri pidetylle leirille osallistuneet paikalliset nuoret päättivät sateen sattuessa jäädä yöksi taloon. Lisäksi olimme me 8 henkeä... Ja hyvin taisi tilaa riittää!

Aunuksesta ajoimme vihdoin Petroskoihin, jossa ystäväseurakunnassa oli häävieraita seurakunnan majatalo täynnä. Tämän takia päädyimme yöpymään narkomaanien kuntoutuskotiin, jossa oli vapaita huoneita. Ennen majoittumista kävimme kuitenkin pelaamassa jalkapalloa. Paikalle melko spontaanisti sovittuun peliin saapui 4 nuorta miestä ja sopiva kenttäkin löytyi. Illalla saimme päät tyynyyn, kun huoneet oli jynssätty puhtaaksi. Kuntoutuskodin henkilökuntaan ei taidakaan kuulua naisia, joten pölyä oli melkoisesti... 

Pietarilaiset taisivat aikalailla säikähtää paikkaa, sillä aamulla Nikitaa ei näkynyt missään ja hänen tavaransakin olivat poissa. Iltaisin Nikitalla oli ollut vaikeuksia nukahtaa ja hän valitteli yksinäisyyttä. Aamupäivän yritimme saada häneen yhteyden puhelimen ja netin kautta, ja iltapäivällä tieto tuli Nikitan tyttöystävältä Pietarista: nuorimies oli tullut takaisin. Kenellekään meistä Nikita ei ollut vihjaissutkaan aikeistaan - ehkä tapa ottaa ja lähteä on sitkeässä näillä nuorilla. Vaikeuksista ei haluta puhua. Päätimme jäädä toistaiseksi Petroskoihin. Löysimme yöpaikan meidän perheelle ystävämme luota ja tytöt Anzhelikan ja Sashan lähetimme bussilla tunnin matkan päähän Nuosjärvelle oikeaan karjalaiskylään Arkki-leireillä alkuvuosina olleen Bojarinovien perheen luokse vieraiksi. Tyttöihin ja Bojarinoviin luotimme.

Lauantaista tuli perheellemme vapaapäivä. Pääsimme mukaan erään seurakunnan nuorten hääjuhlan vihkimisosuuteen, Matti kävi pelaamassa jalkapalloa, teimme ostoksia, kävimme parturi-kampaajalla yms. Tytöt olivat tällä aikaa päässeet ensimäistä kertaa elämässään kuokkimaan perunoita ja ulkosaunaan. Lisäksi perheen isän kanssa heillä oli ollut hyvät keskustelut Raamatusta.

Sunnuntaiaamuna päätimme lähteä Suomeen Pietarin kautta. Otimme tytöt kyytiin Nuosjärveltä ja istuimme iltaa rattoisassa Pietarin ruuhkassa... Kaikki mökkiläiset nimittäin palaavat suurkaupunkiin su-iltana, joten autoja oli matkalla muutama. Iltamyöhään olimme perillä, ensin söimme iltaruuan Olgan luona, jossa Sasha sai paljon hyviä käytännön neuvoja asuntotilanteeseen – internaatista lähteneellä kaikki asuntoasiat ovat hankalia, kun ei ole ketään neuvomassa, ja siten tulee helposti petetyksi ja helposti moni menettääkin asunnon.

Yövyimme Pietarissa turvakodin tiloissa, josta lapset olivat toisaalla leirillä. Sasha yöpyi kotonaan, Anzhelika tykkäsi olla meidän kanssa. Ma-aamulla otimme irkuskilaiset ja tytöt mukaan ja lähdimme kohti Suomea. Jätimme Nikitan ulkomaan passin Aleksandrille. Vielä elää haave, että Nikita tulee Arkkiin toisten mukana isolla bussilla ensi viikolla...

Turvallisesti turvakoti Elämän sängyissä

Pietarista ajoimme Suomeen ja olikin aika päästä lepäämään reissusta, ennenkuin alkaa Arkki-leiri jälleen toden teolla. Arkki-leiri, 10v!!!!

Arkki 2015 alkaa

Arkki -leirit aloitettiin vuonna 2006. Olimme siihen mennessä tavanneet lastenkotien lapsia ja nuoria eri leireillä Pietarin lähistöllä sekä vierailleet lastenkodeissa kymmeniä kertoja. Olimme nähneet, että kaikki toiminta, humanitaarinen apu, vierailut ja konsertit ym. oli parhaimmillaankin vain häivähdys siitä, mitä oli tarpeen tehdä. Lastenkotilasten elämänkohtaloiden muuttamiseen tarvitaan jotain syvempää...

Syntyi idea Suomessa järjestettävästä leiristä, jonne kutsuttaisiin mukaan vapaaehtoisia Venäjän seurakunnista, jotta seurakunnissa paremmin ymmärrettäisiin lastenkodissa elävien lasten todelliset tarpeet eikä "vain" kerrottaisi kertomuksia Jeesuksesta, joka eli joskus kauan aikaa sitten ja rakasti lapsia. Jotta nämä lapset saisivat henkilökohtaisen kokemuksen, että joku oikeasti välittää ja
kuuntelee. Jotta he saisivat elämyksen, että Jumala todellakin välittää orvoista ja lähettää ihmisiä heidän ystävikseen.

Leiriltä 2008

Olemme nyt ilmoittaneet, että tämä kymmenes Arkki-leiri olisi tässä laajuudessaan viimeinen ja toiminnan aloitteen ja painopisteen täytyy siirtyä Venäjän puolelle. Tämän vuoden erityinen tavoite on vapaaehtoisten kannustaminen ja ideoiden synnyttäminen lastenkotityöhön. Lastenkotityön herätys! Seurakunnat Venäjällä ovat valtava resurssi vapaaehtoisia. Leirille onkin tänä vuonna tulossa lukuisia vapaaehtoisia, ml. pastoreita ja leirityöntekijöitä eri seurakuntataustoista ja kaupungeista. Mahtavaa!

Vielä ehdit mukaan leirille! Voit tulla mukaan vapaaehtoiseksi, apua tarvitaan etenkin siivouksessa jos pääset vain muutamaksi päiväksi. Lisäksi Arkki-leiri todella tarvitsee myös taloudellista tukea. Leirikassasta puuttuu edelleen n. 10 000 Euroa. Kiitos jos voit tukea leiritoimintaa myös näin. Leiri järjestetään alusta loppuun vapaaehtoisvoimin ja kulut koostuvat leirien järjestämiseen liittyvistä kuljetus-, ruoka- ja vuokrakuluista.

  Kansainvälinen leiriyhteistyö ry
  Kannatustili:    FI76 4730 4720 0237 47

  Viite: 1083  (Arkki -leirit)

Rahankeräyslupa POL-2014-1100  (voimassa koko Suomessa, pl. Ahvenanmaa)
Luvan saaja: Kansainvälinen leiriyhteistyö – Mene ja Kerro ry
Keräysaika: 10.6.2014 – 9.6.2016