Sain tänään viestejä vkontakten (vk.com) kautta muutamalta lastenkotinuorelta. Andrei 16-v. kyseli mahdollisuudesta päästä ensi kesän leireille mukaan. Tänä kesänä hän oli ensimmäistä kertaa leirillä ja näin jälkikäteen on mukava muistella, miten tuo kolmas leiri hänen kanssaan meni.
Aluksi Andrein käytös oli suoraan sanottuna sietämätöntä. Toki siihen vaikutti huonostikäyttäytyvä seura, mutta Andrei osasi erittäin hyvin toimia vastoin ohjeita. Imi mehut meistä leirin vetäjistä.
Leirin aikana jotakin tapahtui, enkä tarkasti tiedä, mitä. Lopputulos oli se, että tämä sama kaveri kirjoitteli leirillä laulettuja lauluja paperille, jota piti huolellisesti taiteltuna taskussaan. Sieltä hän kaivoi paperin aika ajoin ja opetteli laulun sanoja ulkoa. Nyt hän on jo reilun kolmen kuukauden ajan kysellyt, pääseekö hän ensi kesänä koko ajaksi leirille.
Toinen viestejä kirjoittelut henkilö oli Nastia. Hän on nyt jo 34-vuotias ja hänellä on oma perhe, mies ja muutaman vuoden ikäinen tyttö. He asuvat kommunalkassa eli soluasunnon yhdessä reilun kymmenen neliön huoneessa. Yhteinen keittiö ja wc eivät huimaa laadullaan, mutta ajavat asian.
Nastia on ollut välillä töissä, mutta nyt perheen elättää mies. Nastialla kuitenkin riittää tekemistä, sillä hän auttelee sairastunutta naapurihuoneen asukasta. Harva suomalainen nuori nainen tekisi samaa.
Nastia kirjoittaa: "Olen onnellisessa asemassa, sillä minulla on ystävinä teidät sekä muut suomalaiset, amerikkalaiset ja venäläiset ystävät... Kiitän Jumalaa siitä, että hän ei ole hylännyt minua ja että antoi teidät minulle ystäviksi."
Minä taas rohkaistuin lukiessani näitä viestejä. Huolia riittää murehdittavaksi, mutta näitä saisi olla enemmän.
Aluksi Andrein käytös oli suoraan sanottuna sietämätöntä. Toki siihen vaikutti huonostikäyttäytyvä seura, mutta Andrei osasi erittäin hyvin toimia vastoin ohjeita. Imi mehut meistä leirin vetäjistä.
Leirin aikana jotakin tapahtui, enkä tarkasti tiedä, mitä. Lopputulos oli se, että tämä sama kaveri kirjoitteli leirillä laulettuja lauluja paperille, jota piti huolellisesti taiteltuna taskussaan. Sieltä hän kaivoi paperin aika ajoin ja opetteli laulun sanoja ulkoa. Nyt hän on jo reilun kolmen kuukauden ajan kysellyt, pääseekö hän ensi kesänä koko ajaksi leirille.
 |
| Andrei taisi olla mukana tässä israelilaisessa tanssissa. |
Toinen viestejä kirjoittelut henkilö oli Nastia. Hän on nyt jo 34-vuotias ja hänellä on oma perhe, mies ja muutaman vuoden ikäinen tyttö. He asuvat kommunalkassa eli soluasunnon yhdessä reilun kymmenen neliön huoneessa. Yhteinen keittiö ja wc eivät huimaa laadullaan, mutta ajavat asian.
Nastia on ollut välillä töissä, mutta nyt perheen elättää mies. Nastialla kuitenkin riittää tekemistä, sillä hän auttelee sairastunutta naapurihuoneen asukasta. Harva suomalainen nuori nainen tekisi samaa.
Nastia kirjoittaa: "Olen onnellisessa asemassa, sillä minulla on ystävinä teidät sekä muut suomalaiset, amerikkalaiset ja venäläiset ystävät... Kiitän Jumalaa siitä, että hän ei ole hylännyt minua ja että antoi teidät minulle ystäviksi."
Minä taas rohkaistuin lukiessani näitä viestejä. Huolia riittää murehdittavaksi, mutta näitä saisi olla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti