Jos me emme vie Hyvää Sanomaa venäläisille,
he tulevat pyytämään sitä.
Sen pyynnön kuulevat silloin kaikki.
Vähän provoivasti sanottu. Kuitenkin tämä piti paikkansa esimerkiksi Tsekkoslovakiassa 1968. Veli Andreas kertoo kirjassaan, kuinka hän ajoi Tsekkoslovakiaan juuri silloin, kun suurin osa pyrki sieltä pois. Ensinnäkin, hän sai vapaasti viedä kirjallisuutta. Toiseksi, hän sai vastata hämmentyneille ihmisille, miksi Jumala salli miehityksen tapahtua ja samalla jakaa seurakunnille sanoman, mitä heidän tulisi tehdä. Seurakunnat ottivat haasteen vastaan ja alkoivat kohdella miehittäjiä ystävällisesti ja jakoivat heille Raamattuja. Tuloksena Neuvostoliiton oli vaihdettava kaikki sotilaat uusiin, sillä evankeliumi teki tehtävänsä.
Tämä sama koskee meitä suomalaisia. Juuri nyt meillä on kaikkien aikojen parhaat mahdollisuudet pitää yhteyksiä itänaapuriimme. Helsingistä junalla pääsee 3,5 tunnissa Pietarin keskustaan. Autolla liikkuminenkin onnistuu hyvin. Mutta missä ovat lähtijät?
Jos väitämme omistavamme vastauksen, toivon ihmisille, meillä on myös vastuu.
Mutta mitä annettavaa vaikkapa meillä suomalaisilla kristityillä voisi tänä päivänä olla Venäjällä?
Jonkin aikaa NL:n romahtamisen jälkeen Venäjä oli suuressa murroksessa. Jotkut saattoivat suhtautua Venäjään kuin Suomen omaan rakkaaseen ”kehitysmaahan”. Moni asia oli "ihanasti rempallaan", mutta suhteet ihmisten tasolla olivat hyvät. Ovet olivat auki ja suomalaisina ja länsimaalaisina olimme yhtäkkiä tervetulleita ja meitä arvostettiin. Venäjällä oli hengellistä janoa sekä paljon köyhyyttäkin ja valtavasti avoimia ovia vaikka mihin. Suomalaiset kävivät säännöllisesti mm. Pietarin alueen vankiloissa.
Nyt monet ovet ovat ulkomaalaisilta kiinni, mutta paikalliset ovat ottaneet vastuuta työstä. Silti Venäjällä tarve on edelleen valtava ja mahdollisuudet suuria. Toimintatapoja on vaan mukautettava.
Venäjä on noussut jälleen monella tapaa jaloilleen. Mitä Venäjän johtajat ja tavalliset venäläiset haluavat? Sitä mitä kaikki ihmiset kaikkina aikoina: että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan ihmisinä, tasaveroisina. Kristittyinä, jos keinä meidän pitäisi ymmärtää tämä kunnioituksen kulttuuri.
Yhteistyötä venäläisten ja venäläisten kristittyjen kanssa olisi nyt periaatteessa helpompi tehdä kuin koskaan viimeisen sadan vuoden aikana! Suomessa on enemmän venäjän taitajia kuin koskaan ja myös Venäjällä nuorin sukupolvi on kielitaitoisempaa. Meitä yhdistää moni asia. Vähänkään kauempaa katsottuna venäläinen kulttuuri ja elämäntapa on hyvin lähellä meidän "länsimaista" kulttuuriamme.
"Emme pääse eteenpäin, jos emme lakkaa palvomasta menetettyjä tai kuolleita Jumalia, tiedämme hyvin että jokaista kansaa uhkaa historian käännekohdassa Lootin vaimon kohtalo - menneisyyteen kääntyminen tietää suolapatsaaksi muuttumista". (Urho Kekkosen puhe ylioppilaskokelaille toukokuussa 1962)
Juuri nyt monet suhteet ovat ikäänkuin jämähtäneessä tilassa! Uusia rakentavia avauksia puolin ja toisin ei juuri tehdä. Ikäänkuin kaikki odottaisivat, että jotain kamalaa tulee aivan kohta tapahtumaan!
Tarvitsemme uusia kanssakäynnin muotoja ja toimintatapoja venäläisten kanssa. Esimerkiksi leirit ovat toimiva tapa kohdata ja palvella venäläisiä tasavertaisina kumppaneina. Arkki-leirillä monet venäläiset vapaaehtoiset ovat oivaltaneet tehokkaan tavan auttaa lastenkotinuoria. Olemme saaneet myös kutsun Itä-Siperiaan, Irkutskiin. Paikalliset seurakunnat kutsuvat meitä pitämään Arkki -leiri siellä, jotta hekin voisivat auttaa lastenkotinuoria tehokkaammin.
Kutsumme mukaan toimintaamme niitä, jotka ovat kiinnostuneita olemaan mukana uudentyyppisessä yhteistyössä venäläisten kanssa. Meillä on jaettavana paljon ideoita, miten voit auttaa ja palvella venäläisiä.
Nyt on Joulun aika. Jouluna Jeesus tuli maan päälle ihmiseksi pelastaakseen meidät. Sen kunniaksi - muistetaan naapuriakin.
Hyvää Joulua toivottaa.
Matti Anttonen, toiminnanjohtaja
Tapio Luoma-aho, hallituksen puheenjohtaja
Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry
he tulevat pyytämään sitä.
Sen pyynnön kuulevat silloin kaikki.
Vähän provoivasti sanottu. Kuitenkin tämä piti paikkansa esimerkiksi Tsekkoslovakiassa 1968. Veli Andreas kertoo kirjassaan, kuinka hän ajoi Tsekkoslovakiaan juuri silloin, kun suurin osa pyrki sieltä pois. Ensinnäkin, hän sai vapaasti viedä kirjallisuutta. Toiseksi, hän sai vastata hämmentyneille ihmisille, miksi Jumala salli miehityksen tapahtua ja samalla jakaa seurakunnille sanoman, mitä heidän tulisi tehdä. Seurakunnat ottivat haasteen vastaan ja alkoivat kohdella miehittäjiä ystävällisesti ja jakoivat heille Raamattuja. Tuloksena Neuvostoliiton oli vaihdettava kaikki sotilaat uusiin, sillä evankeliumi teki tehtävänsä.
Tämä sama koskee meitä suomalaisia. Juuri nyt meillä on kaikkien aikojen parhaat mahdollisuudet pitää yhteyksiä itänaapuriimme. Helsingistä junalla pääsee 3,5 tunnissa Pietarin keskustaan. Autolla liikkuminenkin onnistuu hyvin. Mutta missä ovat lähtijät?
Jos väitämme omistavamme vastauksen, toivon ihmisille, meillä on myös vastuu.
Mutta mitä annettavaa vaikkapa meillä suomalaisilla kristityillä voisi tänä päivänä olla Venäjällä?
 |
| Näemmekö Venäjän ja venäläisten kauniin puolen, vai vain mutaa? |
Jonkin aikaa NL:n romahtamisen jälkeen Venäjä oli suuressa murroksessa. Jotkut saattoivat suhtautua Venäjään kuin Suomen omaan rakkaaseen ”kehitysmaahan”. Moni asia oli "ihanasti rempallaan", mutta suhteet ihmisten tasolla olivat hyvät. Ovet olivat auki ja suomalaisina ja länsimaalaisina olimme yhtäkkiä tervetulleita ja meitä arvostettiin. Venäjällä oli hengellistä janoa sekä paljon köyhyyttäkin ja valtavasti avoimia ovia vaikka mihin. Suomalaiset kävivät säännöllisesti mm. Pietarin alueen vankiloissa.
Nyt monet ovet ovat ulkomaalaisilta kiinni, mutta paikalliset ovat ottaneet vastuuta työstä. Silti Venäjällä tarve on edelleen valtava ja mahdollisuudet suuria. Toimintatapoja on vaan mukautettava.
Venäjä on noussut jälleen monella tapaa jaloilleen. Mitä Venäjän johtajat ja tavalliset venäläiset haluavat? Sitä mitä kaikki ihmiset kaikkina aikoina: että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan ihmisinä, tasaveroisina. Kristittyinä, jos keinä meidän pitäisi ymmärtää tämä kunnioituksen kulttuuri.
Yhteistyötä venäläisten ja venäläisten kristittyjen kanssa olisi nyt periaatteessa helpompi tehdä kuin koskaan viimeisen sadan vuoden aikana! Suomessa on enemmän venäjän taitajia kuin koskaan ja myös Venäjällä nuorin sukupolvi on kielitaitoisempaa. Meitä yhdistää moni asia. Vähänkään kauempaa katsottuna venäläinen kulttuuri ja elämäntapa on hyvin lähellä meidän "länsimaista" kulttuuriamme.
"Emme pääse eteenpäin, jos emme lakkaa palvomasta menetettyjä tai kuolleita Jumalia, tiedämme hyvin että jokaista kansaa uhkaa historian käännekohdassa Lootin vaimon kohtalo - menneisyyteen kääntyminen tietää suolapatsaaksi muuttumista". (Urho Kekkosen puhe ylioppilaskokelaille toukokuussa 1962)
Juuri nyt monet suhteet ovat ikäänkuin jämähtäneessä tilassa! Uusia rakentavia avauksia puolin ja toisin ei juuri tehdä. Ikäänkuin kaikki odottaisivat, että jotain kamalaa tulee aivan kohta tapahtumaan!
Tarvitsemme uusia kanssakäynnin muotoja ja toimintatapoja venäläisten kanssa. Esimerkiksi leirit ovat toimiva tapa kohdata ja palvella venäläisiä tasavertaisina kumppaneina. Arkki-leirillä monet venäläiset vapaaehtoiset ovat oivaltaneet tehokkaan tavan auttaa lastenkotinuoria. Olemme saaneet myös kutsun Itä-Siperiaan, Irkutskiin. Paikalliset seurakunnat kutsuvat meitä pitämään Arkki -leiri siellä, jotta hekin voisivat auttaa lastenkotinuoria tehokkaammin.
Kutsumme mukaan toimintaamme niitä, jotka ovat kiinnostuneita olemaan mukana uudentyyppisessä yhteistyössä venäläisten kanssa. Meillä on jaettavana paljon ideoita, miten voit auttaa ja palvella venäläisiä.
Nyt on Joulun aika. Jouluna Jeesus tuli maan päälle ihmiseksi pelastaakseen meidät. Sen kunniaksi - muistetaan naapuriakin.
Hyvää Joulua toivottaa.
Matti Anttonen, toiminnanjohtaja
Tapio Luoma-aho, hallituksen puheenjohtaja
Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti