Olisi tullut aika taas evaluoida kesän leiriä. Leirin onnistumisen ja vaikuttavuuden arviointi, ja kirjoittaminen ei ole helppoa, semminkin kuin leirin aikana on hurjasti työtä, eikä kaiken palautteen dokumentointi, puhumattakaan syvällisestä arvoinnista ole mahdollista.
Kaikessa lapsityössä on kyse jonkin hyvin pitkäjänteisen rakentamisesta. Lasten kasvatus, maanviljely, liikeyrityksen perustaminen, yhteiskunnan rakentaminen, seurakunnan perustaminen... oikeastaan mikään merkityksellinen ja hedelmää tuottava toiminta elämässä... - ei ole hätäilijän hommaa! Leirityössäkin olemme yrittäneet olla kestäviä, vaikka emme ole useinkaan nähneet (tai ehtineet havainnoimaan) paljoa hedelmää. Haasteita olisi jaettavaksi.
Jeesus puhui sinapinsiemenestä, joka on pienin kaikista siemenistä. Vertaus on kovin puhutteleva. Siementä ja hentoa tainta vaalitaan, kunnes lopulta se kasvaa suureksi puuksi, jonka oksille muut voivat tehdä pesän. Suurta armoa on se, jos kaikesta vajavaisuudestamme huolimatta leirit ovat tuottaneet hedelmää joidenkin nuorten elämässä. Ilahduttavaa on se, että tällaista hedelmää tuntuu näkyvän joka kesä hieman entistä enemmän.
Yksi Arkki -leiritoiminnan tavoitteista on suomalaisten ja venäläisten välisen yhteydenpidon kehittäminen. Neuvostoliiton aikana yhteydenpitoa oli hyvin vähän. Rautaesiripun romahdettua yhteydenpitoa on ollut paljon enemmän ja tämä vuorovaikutus on tuonut monia positiivisia kehityssuuntia. Raja on yhä auki ja Venäjä tulee olemaan naapurimme. Kanssakäymistä kansojemme välillä tarvitaan.
Seurakuntien idäntyössä aktiivisena 1990-2000 luvuilla ollut sukupolvi tarvitsisi seuraajia. Liike-elämän piirissä kehutaan paljon Suomen mahdollisuuksia Venäjällä sekä "Venäjä" -osaamista. Mistä löytyisi se kristillisen lähetystyön "osaamiskeskittymä", joka kouluttaisi kristittyjä viemään Jumalan valtakunnan periaatteita naapuriin?
Inga Irkutskista lähetti tämän kesän leiristä tällaista palautetta:
Arkki -leiri eroaa muista kristillisistä leireistä seuraavin tavoin:
1. Se on tarkoitettu ei-uskoville lastenkotilapsille.
2. Vapaaehtoiset tutustuvat toisiinsa korkeintaan päivän ennen leirin alkua.
3. Leirin rytmi ei seuraa etukäteen kirjoitettua, tiukkaa aikataulua.
4. Vapaaehtoiset opettelevat kuuntelemaan Jumalaa ja tekemään päätöksiä itse.
5. Leirin johtaja ei pelkää konfliktitilanteita lasten kanssa saadakseen aikaan rakentavan päätöksen ongelmakysymykseen.
6. Lapset osallistuvat aktiivisesti leirin työtehtäviin ja ohjelman suunnitteluun.
7. Artur -poikani on ollut erilaisilla kristillisillä leireillä, mutta vain Arkissa hänen sanojensa mukaan on helppo uskoa Jumalaan.
8. 100 % Arkista lähtevistä aikuisista ja lapsista haluaa tulla uudestaan leirille.
Kaikessa lapsityössä on kyse jonkin hyvin pitkäjänteisen rakentamisesta. Lasten kasvatus, maanviljely, liikeyrityksen perustaminen, yhteiskunnan rakentaminen, seurakunnan perustaminen... oikeastaan mikään merkityksellinen ja hedelmää tuottava toiminta elämässä... - ei ole hätäilijän hommaa! Leirityössäkin olemme yrittäneet olla kestäviä, vaikka emme ole useinkaan nähneet (tai ehtineet havainnoimaan) paljoa hedelmää. Haasteita olisi jaettavaksi.
Jeesus puhui sinapinsiemenestä, joka on pienin kaikista siemenistä. Vertaus on kovin puhutteleva. Siementä ja hentoa tainta vaalitaan, kunnes lopulta se kasvaa suureksi puuksi, jonka oksille muut voivat tehdä pesän. Suurta armoa on se, jos kaikesta vajavaisuudestamme huolimatta leirit ovat tuottaneet hedelmää joidenkin nuorten elämässä. Ilahduttavaa on se, että tällaista hedelmää tuntuu näkyvän joka kesä hieman entistä enemmän.
Yksi Arkki -leiritoiminnan tavoitteista on suomalaisten ja venäläisten välisen yhteydenpidon kehittäminen. Neuvostoliiton aikana yhteydenpitoa oli hyvin vähän. Rautaesiripun romahdettua yhteydenpitoa on ollut paljon enemmän ja tämä vuorovaikutus on tuonut monia positiivisia kehityssuuntia. Raja on yhä auki ja Venäjä tulee olemaan naapurimme. Kanssakäymistä kansojemme välillä tarvitaan.Seurakuntien idäntyössä aktiivisena 1990-2000 luvuilla ollut sukupolvi tarvitsisi seuraajia. Liike-elämän piirissä kehutaan paljon Suomen mahdollisuuksia Venäjällä sekä "Venäjä" -osaamista. Mistä löytyisi se kristillisen lähetystyön "osaamiskeskittymä", joka kouluttaisi kristittyjä viemään Jumalan valtakunnan periaatteita naapuriin?
Inga Irkutskista lähetti tämän kesän leiristä tällaista palautetta:
Arkki -leiri eroaa muista kristillisistä leireistä seuraavin tavoin:
1. Se on tarkoitettu ei-uskoville lastenkotilapsille.
2. Vapaaehtoiset tutustuvat toisiinsa korkeintaan päivän ennen leirin alkua.
3. Leirin rytmi ei seuraa etukäteen kirjoitettua, tiukkaa aikataulua.
4. Vapaaehtoiset opettelevat kuuntelemaan Jumalaa ja tekemään päätöksiä itse.
5. Leirin johtaja ei pelkää konfliktitilanteita lasten kanssa saadakseen aikaan rakentavan päätöksen ongelmakysymykseen.
6. Lapset osallistuvat aktiivisesti leirin työtehtäviin ja ohjelman suunnitteluun.
7. Artur -poikani on ollut erilaisilla kristillisillä leireillä, mutta vain Arkissa hänen sanojensa mukaan on helppo uskoa Jumalaan.
8. 100 % Arkista lähtevistä aikuisista ja lapsista haluaa tulla uudestaan leirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti