Rakastatko meitä yhtä paljon...?

Kahden vuorokauden sadeputken tervehdys Arkki-leiriltä! 

Rakastatko meitä yhtä paljon kuin omia lapsiasi...?
Eräällä aikaisemmalla Arkki-leirillä muutamat lapset kyselivät tätä vapaaehtoisena työskentelevältä Ingalta, joka oli leirillä omien poikiensa kanssa. Inga vastasi halaamalla koko ryhmän poikia.

Rakastatko sinä minua? Mitä sellaiseen voisi vastata...? Liikaa välittämistä ja rakkautta näiden lasten ja nuorten elämässä ei ole. Erilaisissa tilanteissa rakkaus lapsia kohtaan ilmenee eri tavoilla. Leirillä hyvin näkyy se, kuinka - jonkun viisaan sanoin - rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Hyvin helppo on huomata oma täydellinen riittämättömyytensä vastata lasten kasvatuksellisiin, ym. tarpeisiin. Ingan sanoin: "Arkki-leirillä olen oppinut, että se mitä me ohjaajat emme pysty tekemään, sen tekee Jumala".

Viimeisten päivien tapahtumia

Leirin viimeiset päivät ovat olleet sateisia myös täällä Laukaassa. Sateella olemme joutuneet katsomaan elokuvia ja - tietysti pelanneet jalkapalloa. :) Tosin sade myös rauhoittaa tunnelmaa ja ryhmissä on syntynyt joitain hyviä keskusteluja. Ylihuomenna edessä on hyvästien jättö.

Parhaat jutut tarttuvat itsestään

Eräänä iltana Matti kuunteli saunassa poikien keskustelua. Leirin isoin poika, pietarilainen 19-vuotias Niki kertoi muille pojille todistusta petroskoilaisesta ystävästään Sashasta, joka oli tullut uskoon syksyllä ja jonka silmävamman Jumala oli parantanut samassa hetkessä. Sasha oli myös itse leirillä suurimman osan aikaa. Tuli tarttuu parhaiten kun se saa levitä luonnostaan...

 Vastuuseen kasvamista

"Vääntäisin kyllä niskasi nurin, mutta nyt kun olen uskossa, en oikein voi..."

Lastenkodeista päässeet nuoret ovat leirillä heikkouksineen suuri voimavara. Ihan yksinkertaista se ei tietenkään ole. Olemme uskaltaneet antaa heille vastuuta leirillä, keittiöllä ja apuohjaajina ryhmissä. Monia asioita he ymmärtävät paremmin kuin eri seurakunnista tulleet vapaaehtoiset... Kun taas toisia - kuten ihan arkielämän perustaitoja eivät. Olemme kiitollisia siitä, että Arkki-leireillä on tähän asti vältytty kaikenlaisilta isommilta murheilta. Täytyy päivittää lisää kuulumisia ja yhteenvetoa leireiltä mahdollisimman pian - nyt on vielä "tilanne niin päällä" ettei ole voimia kirjoittaa enempää, kun valmistaudumme henkisesti leirin päätöspäivään ja siivousurakkaan. Entä onko Arkin jälkeistä elämää..?

Jokaisen leirin jälkeen pyykättävää riittää!