Arkkia purkamassa

Nooa sai vaan karauttaa Arkkinsa reilusti karille ja jättää sen siihen, mutta me jouduimme kantamaan elukatkin itse ulos ja siivoamaan jätökset. Täältä ei olekaan ehtinytkään mitään kirjoittaa kun on pitänyt pestä lakanoita ja pöytäliinoja aamusta iltaan... :(  Onneksi ihmiset sentään lähtivät linja-autolla, vaikkei tosin sekään näyttänyt aina niin itsestään selvältä...! :)



Lapset lähtivät siis maanantaina puolen päivän aikoihin kohti Petroskoita, Belomorskia, Pietaria ja Lopuhinkaa. Me jäimme tänne muutaman  vapaaehtoisen kanssa siivoamaan ja pitämään palautepalaveria. Yhdessä totesimme, että tämän vuoden leiri oli jälleen tähänastisista paras! Olemme yhdessä oppineet leirien järjestämisestä ja lastenkotilasten kohtaamisesta paljon. Oli kiva nähdä että leiri pyöri ihan hyvin vaikka suomalaiset organisaattorit Matti ja Tapio eivät olleetkaan edes koko aikaa paikalla. Sehän on oikea kehityssuunta, jos me teemme itsemme hiljalleen tarpeettomiksi!

  - Olen aina luullut, ettei ole mahdollista elää normaalia elämää ilman alkoholia. Nyt tiedän että se on mahdollista!  (16-v tyttö leirillä)

Tärkeimpiä Arkki-leirityössä opittuja asioita lienee se, että lastenkotinuoret - kuten kaikki ihmiset - kaipaavat ennen kaikkea toisten ihmisten läsnäoloa, yhteyttä ja huomoita, ennemmin kuin laadukasta ja näyttävää ohjelmaa. Tänä vuonna leirillä oli vielä viimevuotistakin vähemmän järjestettyä ohjelmaa, mutta silti nuoret kommentoivat, että leiri oli viimevuotista parempi. Ohjelman järjestämiseen meni varsin vähän resursseja. Silti meillä oli ihan hauskaa ja pärjäsimme hyvin myös niiden nuorten kanssa, jotka olivat leirillämme toista, tai jopa neljättä kertaa!

Eräs erityisiä ilonaiheita tänä vuonna olivat 4 Pietarilaisesta internaatista koko kuukaudeksi töihin tullutta nuorta. 19-vuotias Tanja otti loppuleiristä vastuulleen koko keittiön organisoinnin, jne...

Kuljetushaasteet olivat tämän vuoden erityinen kommellusteema. Kaikista vaiheista ei ole tänne blogiin kehdannut kirjoittaakaan... :) Viimeinen vaihe oli kun paluumatkan tilausajobussin polttoainejärjestelmä tukkeutui n. 500 m ennen leirikeskusta! Sitä sitten roplattiin nelisen tuntia tien päällä.

Arkki on nyt taas odottamassa seuraavaa sadekautta ja kovasti meitä organisaattoreita mietityttää toiminnan jatko. Samalla kun venäläis-suomalainen leiritiimimme on vahvistunut ja hioutunut merkittävästi, suomalainen organisaatiomme ja yhteydet suomalaisiin ovat jääneet hieman taka-alalle. Virallisesti kaikki on järjestömme suhteen hyvin, mutta tiimi kaipaisi lisää ihmisiä, jotka ymmärtävät hyvin joko leirityötä tai venäjän lastenkoteja ja samalla vähän näitä järjestökuvioita.

Lopuksi leirin vapaaehtoiset poistuivat paikalta kuka milläkin laitteella...

No niin, nyt on nämä jutut kirjoitettu ylös yötä myöten ja voin taas lähteä pesemään pyykkiä ja siivoamaan ruokavarastoa. ... Mitä lisää haluaisit kuulla, tai haluaisitko jollain tavalla olla mukana lastenkotityön tukitiimissä? Ota yhteyttä vaikka email: arkki [ät] menejakerro.fi   Paljon jäi vielä tarinoita kertomatta, mutta täytyy lisätä niitä tänne pikkuhiljaa! Nyt nukkumaan... kroooooohh....