Итак, прошел лагерь Ковчег 2011!

Многие люди говорили, что за все годы проведения это был самый лучший Ковчег! Ничего радикально нового в этот лагерь мы не превносили, но атмосфера была хорошей...! 

У нас было 2 смены в лагере: первая для новичков: к нам приехали участники из детских домов из следующих городов: Пяозеро, Костомукша, Олонец и Авдеево (все из республики Карелия) и  вторая  смена для старых добрых друзей: Лопухинка, Беломорск, интернат № 24 из Санкт-Петербурга и детский  дом № 4 из Петрозаводска. 

В этом году у нас было много проблем и приключений с транспортом, автобусы и легковые автомобили ломались, как в России, так и в Финляндии ... Что само по себе заставило нас немного побеспокоится, но в конце концов все закончилось благополучно и даже заставило нас посмеяться! После лагеря все вернулись домой в целости и безопасности! 

Что такое лагерь Ковчег? 

 
Лагерь Ковчег это лагерь для русскоговорящих детей, которые лишились родительской заботы. За  последние годы около 25 различных детских домов из Северо-Западной России, а так же гости из Латвии  и Эстонии приняли участие в лагерях Ковчег. Первый Ковчег был проведен в 2006 году. В дополнение к большим летним лагерям, мы также проводили небольшие зимние лагеря как в Финляндии, так и в  России, и дневные лагеря.

Мы надеемся, что лагерь Ковчег - это место, где могут отдохнуть преданные своему делу сотрудники детских домов. Для работы с детьми в качестве лидеров отрядов (наставников) мы приглашаем надежных добровольцев. Большинство лидеров групп, а также другие сотрудники лагеря приезжают из России. В этом году помимо добровольцев из России и Финляндии, нам помогали добровольцы из США, Латвии, Эстонии, Украины, Белоруссии, Канады и Бразилии!

Официально лагерь Ковчег проводится Международное Лагерное Сотрудничество, финской некоммерческой организацией (прежнее название Mene ja kerro ry - Иди и расскажи). Смотрите www.menejakerro.net.

Практически 100% финансирования лагерей Ковчег поступает от частных лиц, от людей которым небезразлична судьба этих детей. В 2006 году мы получили грант от НОРДЕН. До сих пор большинство наших средств поступало из Финляндии, но мы надеемся, что это изменится. Пожалуйста, сообщите нам, если вы хотите поддерживать наше служение финансово или каким-либо другим способом! Email  Матти: matti( в )menejakerro.fi. тел. +358-50-3089663.

Автор Тапио на 7.9.2011

Ark 2011 in English

That was Ark 2011!!

Many participants said that this was the best Ark ever! Not so much anything radically new was experimented, but the atmosphere was good... We had 2 rounds in the camp: first one for first-timers in the Ark camp: orphanages of Pjaozero, Kostomuksha, Olonez and Avdeevo (all from Republic of Carelia) and the 2nd round for good old friends: Lopuhinka, Belomorsk, SPB Internate no 24 and Pedrozavodsk orphanage no 4.


We had a lot of challenges and adventures with transport, with buses and cars breaking down as well in Russia as in Finland... It was a source of some stress but also a lot of laughter in the end! Everything ended up good and everyone got home safe!

What is Ark camp?

Ark camp is a Russian-speaking camp ministry for children without parental care. Over the years some 25 different orphanages from NW Russia, Latvia and Estonia have participated in the camps. The first Ark was built in 2006. In addition to large summer camps we have also organized smaller winter camps in Finland and Russia, as well as day camps.

We hope that Ark camps could also be a time of refreshing for the hard-working orphanage workers. We invite lot of reliable volunteers to spend time with the children as group leaders. Most of the group leaders, as well as other camp staff come from Russia. In addition to Russia and Finland, this year we had visitors and volunteers also from USA, Latvia, Estonia, Ukraine, Belorussia, Canada and Brazil!

Officially, Ark camps are organized by International Camp Partnership, a non-governmental organization based in Finland (formerly called Mene ja kerro ry - Go tell it). See www.menejakerro.net.

Funding for Ark camps comes almost 100% from individual people who have children on their heart! In 2006 we received a grant from NORDEN. Please stay in touch if you'd like to support our ministry either financially or some other way! Email matti (at) menejakerro.fi  tel +358-50-3089663.

Leirinjohtajan päiväkirja.

Leirinjohtajan päiväkirja.
Elokuu 2011.

28.7. Torstai. Lähtö kotoa Vaasasta. Ensin jätettiin tavarat Kallioniemeen, sitten käytiin Matin sukulaisia morjestamassa ja lopuksi toisten sukulaisten luo yöksi. Grillausta illalla.
29.7. Perjantai. Lomailua sukulaisten luona.
30.7. Lauantai. Lomailua. Laitettiin serkun luona yksi Volvo osiksi ihan kirjaimellisesti. Metallista saa kohtalaisen hinnan. Ja lopuksi saunaan.

31.7. Sunnuntai. Lomailua. Lähdimme poimimaan mustikoita Hitonhaudan lähelle ja samalla tutkimaan mustikkapaikkoja. Oli kuuma ja suolammen rannasta uimapaikkaa etsiessä molskahdin veteen. Kännykkä kastui ja lakkasi toimimasta. Kello oli noin klo 12 päivällä. Oli vähän kärvistelyä, kun vasta noin klo 21 se heräsi uudestaan eloon. Kylläpä ilman kännykkää oli avuton olo... Tärkeä työkalu.

1.8. Maanantai. Siirtyminen Kallioniemeen. Taas, tuttuun arkipäivän tapaan, puhelin alkaa päristä ja piipata ja sähköpostia tulee hyvää tahtia. Muutamalle lastenkodille pitää työstää kiireellisiä dokumentteja oman majoittautumisen lomassa. Valmistautumista ensimmäisten tulijoiden vastaanottamiseen, kaupassa käyntiä ja valmistautumista pikavisiitille Pietariin. Markus ja Pasha ottavat operatiivisen vastuun toimiston asioista (haasteena mm. se, että eivät omaa yhteistä kieltä). Matkaan noin klo 18. Iltapala ja jutustelua Perheniemessä, Kouvolan kupeessa ja sieltä Tapio kyytiin. Keula kohti Pietaria. Juuri Suomen tullissa ajovalojen liitin sulaa lopullisesti ja ajamme hätävilkkujen valoilla Venäjän tulliin. Tullissa kestää jostakin syystä ja alkaa olla keskiyö. Heti tullin jälkeen korjaamme ajovalot. Jatkamme Pietariin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti ottaa kääntäjältä käännös Kallioniemen leirikeskuksen  terveystarkastuksesta, jota paikallisviranomaiset vaativat. On kuitenkin liian myöhä. Siksi menemme suoraan nukkumaan Ivanovien luo. Saapuminen yöpaikkaan n. 04:30 Venäjän aikaa.

2.8. Tiistai. Herätys n. 7:15. Nopea aamunavaus, aamupala ja lähtö Lopuhinkan lastenkotiin. Klo 9.30 lastenkodissa. Reilu tunti menee dokumenttien allekirjoituksessa ja lähetyksessä, Pasha ja Markus ovat ahkeroineet ja onneksi sähköposti toimii. Puolilta päivin aluehallinnossa huostaanottoviranomaisen luona. Häneltä tarvitaan lupa, jotta lastenkoti voi tulla Suomeen. Kuulostaa vaikealta. Dokumentit ei kunnossa. Meiltä kuulemma puuttuu virallinen dokumentti, josta ilmenee, että meillä on oikeus järjestää lastenleirejä. Kukahan viranomainen Suomessa sellaisen myöntäisi...? Suomessa ei tällaista erillistä lupaa leirien järjestämiseen vaadita, vahvistavat Pietarin konsulaatin virkamies ja Moskovan suurlähetystön lakimies. Tulipa odotellessa soitettua sinnekin. Mutta meidän on edelleen helppo hymyillä, nukuttiin sopivasti liian vähän...

Meitä odotetaan jo Pietarissa, internaatin porukan pitäisi tulla leirille meidän kyydissä. ”Hetki vielä menee...” Jaahas, jonkun ajan kuluttua lähdetään pois tästä kabinetista, ei tullut lupaa. Lastenkodin johtaja kysyy, että mitäs nyt. Ei tainnut onnistua tänä vuonna tulla leirille? Minulla välähtää mieleen kysyä alueen johtajan puhelinnumeroa, joka löytyy lastenkodin johtajan taskusta. Saan hänet heti kiinni ja selitän tilanteen. Johtaja lupaa, että lounaan jälkeen varajohtaja hoitaa ongelmamme pois päiväjärjestyksestä. Menemme siis odotellessa syömään. Nyt lastenkodin johtajaa jo hymyilyttää: kaksi jatkuvasti myhäilevää suomalaista hoitavat asiat ihan yhdellä ”kilautuksella kaverille...” 

Loppui dieseli juuri sopivasti tullijonossa. Onneksi rekkakuski auttoi

Kuva edelliseltä reissulta...

Myöhemmin varajohtajan kabinetissa asiat hoidetaan kuntoon. Vielä muutama dokkari pitää toimittaa käännettyinä ja homma on selvä. Sitten vielä puhelinsoitto konsulille kahden leiman saamiseksi paperiin, 30 euroa/leima. Homma selvä, eikun menoksi Pietariin ja internaatti No24:n ryhmä kyytiin. Keskustassa tavataan vielä kääntäjä ja Petrogradskaja -metroasemalla vanha tuttavamme Nastja, jolle alkukesästä syntyi Masha -tyttö. Jätämme tuliaisia Tuulialta. Yhteensä tähän Pietarin läpiajoon menee useita tunteja, sillä ruuhka on parasta A-luokkaa. Välillä kävelyvauhtikin ilahduttaa mieltä kovasti, kun maisemat vaihtuvat. Takaisin Kallioniemeen joskus yöllä, olisiko ollut klo 01.30?

3.8. Keskiviikko. Uutta porukkaa tullut sitten viime näkemän. Vadim perheineen ja kokit Maksim ja Svetlana perheensä kanssa olivat tulleet paikalle. Valmistautumista leiriin, tehdään ryhmäjako sen mukaan, mitkä lastenkodit oikeasti näyttäisivät pääsevän. Vapaaehtoiset Virosta ja Pohjanmaalta saapuvat ja liittyvät leiritiimiin. Tässä vaiheessa paikalla jo noin 40 henkeä eli keittiöllä touhutaan ihan kuin leiri olisi alkanut.

4.8. Torstai. Avdeevon lastenkodin sopimusta tehdään neljättä päivää. Lakimiehet löytävät aina korjattavaa. Nyt taitaa jo kelvata. Pasha on jo väsähtänyt paperityön määrästä. Bussit lähtevät liikkeelle Kostamuksesta ja Aunuksesta. Aamupalaverin aikana tulee mieleen kysäistä puhelimella, miten Kostamuksesta tulijoilla menee. Onneksi, muuten olisi yksi lastenkoti jäänyt leiriltä. Kostamuksen tiimi odottaa yhä torilla. Linja-auto kääntyy tullin puomilta takaisin hakemaan. Vain tunti lisää matka-aikaan, ei muuta. Samoin vapaaehtoiset tulevat Pietarin suunnalta ensiaputarvikkeet, tattarit ja pikkuleivät mukanaan. Aunuksen suunnalta tulijat pääsevät myös perille suunnitellusti.

5.8. Perjantai. Opetuslapseuskoulun porukka Ruurikkalasta saapuu. Leiri on alkanut mukavasti ja kaikki tuntuu menevän oikein hyvin.
6.8. Lauantai. Katsotaan opetuskoulun porukalle vastuunalue ruokalasta.
7.8. Sunnuntai. Iltaohjelmassa suomalaisia vieraita. Vaasan vapaaehtoiset keittiöllä, lomauttivat keittiöhenkilökunnan päiväksi.

8.8. Maanantai. Tiukkaa kädenvääntöä Petroskoin konsulaatin kanssa: ei ilmaiseksi pikakäsittelyä, mutta eipä oikein maksukaan onnistu näin pikana. Sovitaan, että maksetaan huomenna tiistaiaamuna samalla, kun noudetaan passit ja Avdeevon tulijat. Samalla saamme kuulla, että sopimuksen alkuperäiskappale pitäisi myös olla Petroskoissa Avdeeon lk:n johtajalla seuraavana aamuna. Mikä eteen? Nopea johtopäätös: Tapio matkaan ”Leppiksellä” viemään papereita ja hakemaan tulijoita. Pikaviisumit 9:lle hengelle maksavat yli 600 Euroa. Mistä rahat? Oikeaan saumaan tulee idea: pidetään leirillä huutokauppa varojen keräämiseksi pikakäsittelymaksun maksamiseksi. Huutokauppa toteutuu rennossa hengessä, myymme leirille lahjoitettuja jalkapallokenkiä ja muuta tavaraa. Lapset antavat omastaan, jotta toiset pääsevät leirille! Saamme kokoon yli 400 euroa. Loppusumman Tapio ottaa pienestä leirikassastamme ja lähtee Petroskoita kohti.

10.8. Keskiviikko. Eilen illalla / aamuyöllä Tapio tuli Avdeevon porukan kera. Aamulla morjestin heti Juria, lastenkodin liikunnanohjaajaa. On helppo huomata, ketkä ovat juuri tulleet: ilmeet ovat tiukat ja sulkeutuneet, kun taas 5 päivää leirillä olleet ovat vapautuneita. Illalla Vihtavuoreen jalkapalloilemaan ja Ruususen linja-auto jää pihaan odottamaan tulevia ajoja.




12.8. Perjantai. Ilmoitus Pääjärveltä, että heidän linja-autonsa on hajonnut. Pyyntö viedä suomalaisella linja-autolla heidät perille saakka. Hmm, liian kallista. Odotellaan vielä.

13.8. Lauantai. I-leirin toiseksi viimeinen päivä. Tyttöjen jalkapallo-ottelu tikkakoskelaista tiimiä vastaan. Hieno matsi, kiva kun tytötkin pääsivät pelaamaan!

14.8. Sunnuntai. Aamulla aikainen herätys ja koomista jalkapalloa – ja sitten saunaan! Illalla leirin päätösjuhla. Jaaha, käydään nyt juhlimassa sitten. Kostamuksesta Andrei ehdottaa, että meidän linja-auto veisi lapset Suoperän rajanylityspaikan kautta ja hän itse hakisi kostamukselaiset Kontiomäen Shelliltä. Joo, siinä on ideaa. Soitto vielä lastenkodin johtajalle.

15.8. Maanantai. Autot lähdössä. Laulan Pashan kanssa hiekkakasan päällä muurahaislaulua, kun puhelin soi. Pääjärven johtaja sopi tullin kanssa, että heidän linja-autonsa tuo lapset Pääjärvelle tullista. Hienoa. Kerron siis kuskille, että aja vaan Suoperän asemalle. Kello on 7.40. Hyvää matkaa! Puolenpäivän aikaan lähdemme virolaisten ja joittenkin muitten vapaaehtoisten kanssa Helsinkiin Ruususen linja-autolla. Linja-autossa on tunnelmaa virolaisten lauleskellessa ja kuskin tehdessä luovia ratkaisuja liikenteessä. Virolaiset nuoret jätämme satamaan. Teemme kunnon Helsinki-saittarin ja juttu lentää. Lopulta kaikkia jo väsyttää ja on aika hankkiutua yöpaikkaan. Menemme Pietarin internaatin nuorten kanssa Sipoon Irjan luo yöksi.

16.8. Tiistai. Tuulian oltava aamulla sairaalassa. Jätämme hänet sinne. Muitten vapaaehtoisten, sekä Samuelin ja Paavon kanssa lähdemme käymään kristillisellä koululla ja tuttavien luona Itä-Helsingissä. Paluumatkalla Lahdesta linja-auto täyteen ruokaa, kiitos Taivaan Isälle, Jarmolle, Eskolle ja lahjoittajille!!!

17.8. Keskiviikko. Tuulia laittaa tekstarin viideltä aamulla, että kohta sulkee kännykän. Minä soitan ja jutellaan viimeisen kerran ennen leikkausta. Milloin lie seuraavan kerran. Sitten klo 16 aikoihin teho-osastolta kerrotaan, että leikkaus meni hyvin, mutta molemmat läpät korvattiin biokudosläpillä. Nukutettuna vielä.  Sataa, sataa. Vettä riittää.

18.8. Torstai. Puhelin soi  klo 6.11: Pietarin suunnalta tulevalla linja-autolla ongelma. Auto on pimeässä ajanut jumiin liejuiseen peltoon n. 40 km Hatsinasta. Ei tarkkaa tietoa sijainnista. Lupaan soittaa apua. Ensin kuitenkin huokaisen ja rukoilen lyhyesti. Sitten soitan Dima Ivanoville, joka on menossa työhaastatteluun. Lupaa auttaa, kun pääsee. Juttelen puhelimessa lyhyesti Tuulian kanssa. Järjestän iltapäiväksi Avdeevon porukan ja muita henkilökunnan lapsia uimahallireissulle.

Puolen päivän aikaan linja-auto pääsee liikkeelle Hatsinan tienoilta ja lähtee hakemaan lapsia. Viimeinkin. Lopuhinkan ryhmä on odottanut autoa supermarketin pihalla Pietarissa jo viitisen tuntia. Minä lähden poikien, Vovan, Pashan ja Ilianan kanssa kauppareissulle. Saamme jutella asioita läpi ja tehdä sopimuksen hyvästä leirisäästä, niinpä tulen hyvin latautuneena takaisin. Illalla tulee ilmoitus: Pietarin suunnasta tuleville ongelmia rajalla, puuttuu joku paperi tai leima. Juttelen majuri Volkovin kanssa, joka on vuoropäällikkönä. Ensin tulee soitto, että takaisin on mentävä, mutta sitten heltyvät ja päästävät läpi. Huokaus ja kiitos Kaikkivaltiaalle, jota myös informoitiin asiasta. Bussi saapuu leirille n. 03:30. Nostamme hattua kuskille.

19.8. Perjantai. Toisen leirin ensimmäinen aamu. Herään auringonpaisteeseen. Sopimuksen mukaan. Kiva.
20.8. Lauantai. Vova ja kumppanit olivat välipäivinä nikkaroineet lammastarhan aitauksen. Aitaus nostetaan pystyyn odottamaan asukkaita.
21.8. Sunnuntai. Lampaitten nouto Lannevedeltä. Nuorimmille tekemistä...

22.8. Maanantai. Illalla Vihtavuoreen pelaamaan jalkapalloa. Tosi hyvä ja tasainen matsi, hävitään 8-7. Onneksi Olga huolehti Samuelista ja Paavosta.
23.8. Tiistai. Avdeevon ryhmä lähti aamulla Tapion kyydillä. Suolahdesta tuli ryhmä iltatilaisuuteen. Erilainen ilta, ohjelmassa mm. imitointia. Olin käymässä kaupalla ja ehdin juuri ja juuri syömään ja tulkkaamaan.

24.8. Keskiviikko. Mitähän me tehtiin keskiviikkona?
27.8. Lauantai. Mieli parempi, Tuulia tulee viikonloppuna. Pojat kaivanneet aika paljon. Päivällä pojat käyvät linja-autolla ilmailumuseossa ja sitten ostoksilla Minimanissa. Siellä vartija saa heidät kiinni karkinsyönnistä irtokarkkiosastolla, mahtoivatko pojat luulla, että täällä saa maistella...

Illalla taas matkasuunnittelua, kun pitäisi yksi henkilö viedä aamulla Pirkkalan lentokentälle, 6 Helsinkiin ja Tuulialle kyyti leirille. Iltatilaisuuden jälkeen yhteiskuvan aikana kaverille kilauttaessa keksin ratkaisun... Kaksi nuorta ja yksi ohjaaja ilmoittaa haluavansa ottaa kasteen (emme ole puhuneet mitään kasteesta koko leirillä..!) Pidämme varsin vapaamuotoisen ja iloisen kastetilaisuuden muiden katsoessa laiturilta, saunomme ja lähdemme hakemaan Tapion kanssa Jounin pikkubussia Jyväskylästä.

28.8. Sunnuntai. Klo 4 aamulla käyn lähettämässä lähtijät matkaan. Kiitos Romalle ja Jekaterinburgin ryhmälle! Viimeisen päivän vesiurheilusuunnitelmat eivät toteudu, tuuli on liian kova. Tuulia tulee klo 13.30. Muuten oikein rauhallinen päivä leirin viimeiseksi päiväksi.

29.8. Maanantai. Leiri loppuu. Herätys klo 6. Kiertelen katsomassa, miten huoneitten siivous etenee. Ensimmäinen linja-auto on jo pihassa, kun toisen kuski soittaa, että on puolen kilometrin päässä ja moottori sammui. Polttoainejärjestelmän tukosta selvitellään nelisen tuntia tien päällä... Lopputulos: rentoa yhdessäoloa pietarilaisten ja lopuhinkalaisten kanssa klo 12.30 asti, kunnes pääsevät liikkeelle. Siivoaminen etenee aluksi hyvin. Tuulian aamuinen laboratoriokäynti vierähtää iltaseitsemään. 

30.8. Tiistai. Siivoaminen alkaa väsyttää... Saunojen pesu ja huoneitten siivous loppuun asti. Dima ja Oksana lähtevät, samoin lampaat. Muutamme illalla toiseen huoneeseen. Pasha ja Iliana siivoavat todella ahkerasti.
31.8. Keskiviikko. Aamulla Igor lähtee, sitten myös Pasha perheineen. Petri iltapäivällä. Anttoset ja Tapio jäävät jäljelle. Tapio pyykkää lakanoita kolmatta päivää ja yrittää saada niitä kuivumaan ruokasalissa... Ulkona sataa sataa sataa...
1.9. Siivous ja pyykkäysrumba jatkuu, vaikka puoliteholla. Suolahdesta ja Laukaasta saapuu apua. Seuraava leirikoulu saapuu Kallioniemeen – yhtäkkiä täällä onkin aivan erilainen leiri ja tunnelma, jota me voimme vain seurata sivusta.
2.9. Tapio lähtee pyykkikuorman kanssa tuliterällä (juuri ostamallaan) Skodalla. Jäämme vielä leirille pariksi päiväksi.

Arkkia purkamassa

Nooa sai vaan karauttaa Arkkinsa reilusti karille ja jättää sen siihen, mutta me jouduimme kantamaan elukatkin itse ulos ja siivoamaan jätökset. Täältä ei olekaan ehtinytkään mitään kirjoittaa kun on pitänyt pestä lakanoita ja pöytäliinoja aamusta iltaan... :(  Onneksi ihmiset sentään lähtivät linja-autolla, vaikkei tosin sekään näyttänyt aina niin itsestään selvältä...! :)



Lapset lähtivät siis maanantaina puolen päivän aikoihin kohti Petroskoita, Belomorskia, Pietaria ja Lopuhinkaa. Me jäimme tänne muutaman  vapaaehtoisen kanssa siivoamaan ja pitämään palautepalaveria. Yhdessä totesimme, että tämän vuoden leiri oli jälleen tähänastisista paras! Olemme yhdessä oppineet leirien järjestämisestä ja lastenkotilasten kohtaamisesta paljon. Oli kiva nähdä että leiri pyöri ihan hyvin vaikka suomalaiset organisaattorit Matti ja Tapio eivät olleetkaan edes koko aikaa paikalla. Sehän on oikea kehityssuunta, jos me teemme itsemme hiljalleen tarpeettomiksi!

  - Olen aina luullut, ettei ole mahdollista elää normaalia elämää ilman alkoholia. Nyt tiedän että se on mahdollista!  (16-v tyttö leirillä)

Tärkeimpiä Arkki-leirityössä opittuja asioita lienee se, että lastenkotinuoret - kuten kaikki ihmiset - kaipaavat ennen kaikkea toisten ihmisten läsnäoloa, yhteyttä ja huomoita, ennemmin kuin laadukasta ja näyttävää ohjelmaa. Tänä vuonna leirillä oli vielä viimevuotistakin vähemmän järjestettyä ohjelmaa, mutta silti nuoret kommentoivat, että leiri oli viimevuotista parempi. Ohjelman järjestämiseen meni varsin vähän resursseja. Silti meillä oli ihan hauskaa ja pärjäsimme hyvin myös niiden nuorten kanssa, jotka olivat leirillämme toista, tai jopa neljättä kertaa!

Eräs erityisiä ilonaiheita tänä vuonna olivat 4 Pietarilaisesta internaatista koko kuukaudeksi töihin tullutta nuorta. 19-vuotias Tanja otti loppuleiristä vastuulleen koko keittiön organisoinnin, jne...

Kuljetushaasteet olivat tämän vuoden erityinen kommellusteema. Kaikista vaiheista ei ole tänne blogiin kehdannut kirjoittaakaan... :) Viimeinen vaihe oli kun paluumatkan tilausajobussin polttoainejärjestelmä tukkeutui n. 500 m ennen leirikeskusta! Sitä sitten roplattiin nelisen tuntia tien päällä.

Arkki on nyt taas odottamassa seuraavaa sadekautta ja kovasti meitä organisaattoreita mietityttää toiminnan jatko. Samalla kun venäläis-suomalainen leiritiimimme on vahvistunut ja hioutunut merkittävästi, suomalainen organisaatiomme ja yhteydet suomalaisiin ovat jääneet hieman taka-alalle. Virallisesti kaikki on järjestömme suhteen hyvin, mutta tiimi kaipaisi lisää ihmisiä, jotka ymmärtävät hyvin joko leirityötä tai venäjän lastenkoteja ja samalla vähän näitä järjestökuvioita.

Lopuksi leirin vapaaehtoiset poistuivat paikalta kuka milläkin laitteella...

No niin, nyt on nämä jutut kirjoitettu ylös yötä myöten ja voin taas lähteä pesemään pyykkiä ja siivoamaan ruokavarastoa. ... Mitä lisää haluaisit kuulla, tai haluaisitko jollain tavalla olla mukana lastenkotityön tukitiimissä? Ota yhteyttä vaikka email: arkki [ät] menejakerro.fi   Paljon jäi vielä tarinoita kertomatta, mutta täytyy lisätä niitä tänne pikkuhiljaa! Nyt nukkumaan... kroooooohh....