Torstaina 8. joulukuuta Dima ja Matti starttasivat Mazdan Jyväskylässä ja lähtivät kohti Karjalan megapolista, Nuosjärveä. Tuossa reilun 200 ympärivuotisen asukkaan kylässä elelee entinen lehmipaimen, nykyinen kokopäiväinen sijaisperheen isä, Volodja. Heti Värtsilän rajanylityksen jälkeen pakoputki meni poikki ja siitä johtuen loppumatkan ajan Nuosjärvelle melu oli korvia huumaava.
Pääsimme aamuyöllä perille ja menimme suoraan nukkumaan. Päivällä pelasimme auratulla kylätiellä jääkiekkoa neljästään (Dima, Matti, Volodja eli Vova, sekä Denis, yksi Vovan lapsista. Ilman luistimia). Taklauksista ei tullut jäähyjä, koska ei ollut tuomaria. Siksi taklasimme toisiamme niin paljon kuin jaksoimme. Sitten kävimme saunassa ja ruoan jälkeen suuntasimme Volodjan kanssa Petroskoihin etsimään paikkaa, jossa pakoputki tulisi kuntoon. Kiersimme siis kolmestaan lastenkodeissa kolmestaan, Volodja, Dima ja Matti.
Volodjan sukulainen Aleksandr auttoi meitä löytämällä aamuksi korjauspaikan sekä ottamalla meidät yöksi. Tunsimme kaikki toisemme entuudestaan ja siksi aloitimme "apostolisen palvelustyön" keskustelemalla elämän tärkeimmistä kysymyksistä yö kahteen asti. Käyttämämme nimitys "apostolinen palvelustyö" tulee siitä, kun Raamattu kertoo erään nuoren nukahdettuaan pudonneen toisen kerroksen ikkunasta apostoli Paavalin puhuessa yömyöhään. Meidän omaa huumoria...
Lauantaiaamuna korjauksen jälkeen lähdimme heti ajamaan Aunukseen, jossa oli käynnissä Karjalan kuuden eri lastenkodin välinen salijalkapalloturnaus. Tapasimme tuttuja Petroskoista ja Aunuksesta sekä kutsuimme turnauksessa mukana olleen Veshkelitsan lastenkodin seuraavalle leirillemme. Ohessa kuva turnauksesta. Valitettavasti emme saaneet mukaan vapaaehtoisia Aunuksen seurakunnista, vaikka jo ties kuinka monetta kertaa pyysimme.
Aunuksesta ajelimme Pietarin lounaispuolelle Lopuhinkan kylän lastenkotiin. Siellä meidät otettiin hyvin vastaan, vaikka tulimme vasta iltamyöhään. Aamulla lähdimme kello yhdeksän jälkeen käymään Kingiseppissä, vajaa 30 kilometriä Viron rajalta. Kävimme tuttaviemme luona, jossa oli lähes 50 henkinen seurakunta koolla. Kerroimme lastenkotitoiminnastamme ja kehotimme seurakuntaa palvelemaan oman kaupunkinsa lastenkotinuoria. Alla kuva sieltä.
Kokouksen jälkeen lähdimme käymään lastenkodissa yhdessä parin paikallisen uskonveljen kanssa. Toinen heistä oli juuri saanut urheiluasun ja ihmetteli, mitä sillä tekisi. Me kerroimme, että jalkapalloa pelaamalla on hyvä aloittaa menestyksekäs auttamistyö.
Käytyämme ensin hyvän keskustelun lastenkodin vanhemman kasvattajan kanssa kesän leiristä siirryimme ulos juttelemaan ja silloin viisi nuorta miestä tulee paikalle. Käy ilmi, että he kaikki ovat lastenkodista, osa asuu jo itsenäisesti. Kyselemme, kiinnostaisiko heitä tulla kesällä leirille. Tottakai kiinnostaa. Samoin pari heistä ovat kovia jalkapalloilijoita. Näin mukanamme lastenkodissa ollut kaveri löysi porukan, jonka kanssa pelata.
Palattuamme Lopuhinkan lastenkotiin menimme heti pelaamaan salijalkapalloa lastenkodin poikien kanssa. Peli oli niin hyvä, että emme malttaneet keskeyttää sitä edes illallisen vuoksi. Yllä kuva Lopuhinkan salista pelin loputtua.
Lopuhinkan lastenkoti sijaitsee syrjäisessä paikassa ja siksi nuoret ovat säästyneet monilta kaupunkielämän houkutuksista. Heillä tuntui kuitenkin oleva suuri huomiontarve aikuisilta, aivan kuten melkein jokaisessa lastenkodissa. Yllä ja alla olevissa kuvissa olemme maanantaiaamuna hyvästelemässä lapsia ja nuoria heidän lähtiessään kouluun.
Lopuhinkasta suuntasimme Pietarinhovin ja Chernaja rechka -metroaseman kautta Internaatti No24, jossa meillä oli sovittu tapaaminen internaatin henkilökunnan, nuorten sekä leirimme vapaaehtoisten kanssa. Jälleen huomasimme, että on tärkeää kuunnella myös lastenkotien henkilökuntaa ja palvella heitäkin. Kukapa heitä muuten kuuntelisi ja ymmärtäisi. Viranomaiset tekevät tarkastuksia ja vaativat monenlaista, mutta tarvittaisiin enemmän auttavia ja tekeviä käsiä.
Internaatin nuorten ja vapaaehtoisten kanssa meillä oli mukava hetki. Ehdimme jutella tulevista leireistä ja vaihtaa kuulumisia. Yllä ja alla kuvia internaatista Pietarista.
Tämän jälkeen lähdimme Dima Ivanovin ja Aleksandr Zaharovin kanssa IKEAan syömään. Juttelimme syvemmin leiriin ja lastenkoteihin liittyvistä asioista. Ruoan jälkeen ajelimme lasten junalla ja otimme ajelun
videolle.
Sitten starttasimme jälleen matkaan Pudozhia kohti. 450 kilometriä Äänisen taakse, vaikka kello oli jo seitsemän-kahdeksan illalla. Pysähdys Podporozhessa ja yhden, keskellä tietä olevan vallihaudan luona. Onneksi pääsimme juuri ja juuri hivuttamalla ohi puoli metriä syvästä vetisestä vallihaudasta. Muuten tiet kelit olivat sopivan talviset. Tiet alkoivat olla liukkaat Äänisen etelä- ja itäpuolella.
Pudozhiin tulimme joskus klo 2-3 aikaa yöllä. Meitä oltiin kuitenkin odottamassa Aleksandrin ja Olgan luona. Yöaterian päätyttyä kävimme nukkumaan. Kello 9 maissa tiistaiaamuna Vanda, eräs paikallinen tuttavamme tuli jo herättelemään meitä. Menimme aamupalalle keittiöön, missä Vanda ja Olga odottivat meitä. Söimme ja vaihdoimme kuulumisia. Vanda lupasi lähteä kanssamme Avdeevon lastenkotiin käymään.
Ensimmäisenä käväisimme kuitenkin Pudozhin aluehallinnossa huostaanottoyksikössä, joka vastaa lastenkodeista. Kiitimme heitä joustavasta yhteistyöstä, jonka ansiosta Avdeevon lastenkoti ensimmäistä kertaa pääsi kesällä Suomeen. Sitten 40 kilometriä ajoa Karhumäen suuntaan, missä sijaitsee Avdeevon kylä ja lastenkoti. Yllä ja alla kuvia Avdeevosta.
Tässä pienessä kylässä ei paljon muuta olekaan kuin lastenkoti. Se sijaitsee kaukana kaikesta. Kuitenkin lapset ovat siellä aivan samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin. Alkoholi on iso ongelma, työtä ei juuri ole... Nämä lastenkodin työntekijät tarvitsevat erityisannoksen voimaa.
Oli mukava huomata, että ystävämme Vanda ymmärsi lastenkodin tarpeita ja ilmaisi halunsa tukea yhtä, opintojensa kanssa kamppailevaa nuorta. Sitten tuli lähdön aika ja menimme takaisin Pudozhiin. Sieltä jatkoimme suoraan Kargopoliin, 160 kilometriä itään. Kargopolissa on uusi, henkeäsalpaava, jopa
palatsimainen lastenkoti. Tutustuimme lastenkodin johtajan kanssa 1,5 vuotta sitten ja kutsuimme heitä leirillemme viime kesänä, mutta Arkangelin lääninhallinto oli vastaan.
Nyt menimme käymään vain ystävämme, helluntaiseurakunnan johtajan, Andrein luo käymään. Heillä on vähän jäseniä, parikymmentä yhteensä, mutta haasteita senkin edestä. Käyntimme aikana vaihdoimme kuulumisia ja me kutsuimme heitä kesän leirillemme, jotta he pääsisivät sitä kautta tutustumaan lastenkodin henkilökunnan kanssa. Juttua riitti aamu kahteen saakka. Lähtiessämme takaisin Pudozhiin otimme vielä kuvan (alla).
Muutaman tunnin yöunen jälkeen lähdimme keskiviikkoaamuna liikkeelle Pudozhista kohti Belomorskia. Matkalla pysähdyimme vielä Avdeevossa, missä varajohtaja halusi tarjota teetä ja keskustella kanssamme. Hänkin näkee lastenkodin ongelmat ja ymmärtää nuorten tulevaisuuden olevan haasteellinen. Siksi kehoitimme häntä aloittamaan yhteiset rukoushetket henkilökunnan kanssa. Lopuksi hän otti Jeesuksen vastaan ja oli selvästi iloinen.
Lopetimme lastenkotikäyntimme jalkapalloon, lumisotaan ja paikallisten kalastajien pitkälläsiimalla pyydystämien mateitten ihmettelyyn. Suurin oli 12,5 kiloinen.
Ilta oli jo myöhäinen, kun tulimme Belomorskiin Vienanmeren rannalle. Evankelisen seurakunnan pastori Nikolai otti meidät vastaan. Hänen luonaan kävimme vakavan keskustelun eri sukupolvien välisestä kuilusta seurakunnassa. Monesti isät hylkäävät lapsensa ja lapset isänsä. Nikolai on onneksi viisas mies ja ottaa varmasti virheistä onkeensa.
Aamulla klo 7 lähdimme lastenkotiin herättelemään nuoria kouluun. Nikolain vaimo Lidia lähti mukaamme. Monet nuoret olivat aivan pöllämystyneitä (kuva yllä), kun me ilmestyimme yht'äkkiä heidän eteensä. Juttua olisi varmaan riittänyt, mutta aikaa ei ollut. Pian hyvästelimme heidät ja siirryimme pienten lasten puolelle odottamaan johtajan saapumista. Joku kasvattajista taisi kyynelehtiäkin, kun me leikimme lasten kanssa. Kuva alla.
Juteltuamme johtajan kanssa jatkoimme matkaa Petroskoihin, missä tapasimme lastenkoti No4:n sosiaalityöntekijän ja varajohtajan Julian. Lisäksi paikalle tuli Ksusha, joka on 16-vuotias Avdeevon lastenkodin kasvatti, joka oli kesällä leirillämme ja opiskelee nyt Petroskoissa. Julia otti Jeesuksen vastaan leirillämme pari vuotta sitten. Alla kuva tapaamisesta.
Sitten, viimeinkin, pääsimme takaisin Nuosjärvelle ja saunaan. Volodjan Uzbekistanista tulleet tadzhikki -ystävät, Kadir ja Hairullah, olivat laittaneet meille lammasherkkua. Oli hyvää. Alla kuva.
Viimein seuraavana päivänä, perjantaina illalla olimme kaikki kotona. Volodja Nuosjärvellä, Dima Jyväskylässä ja Matti Vaasassa. Milloinkahan taas lähdetään?
Oi jospa oisin voinut olla mukana... *
16.8. Tiistai. Tuulian oltava aamulla sairaalassa. Jätämme hänet sinne. Muitten vapaaehtoisten, sekä Samuelin ja Paavon kanssa lähdemme käymään kristillisellä koululla ja tuttavien luona Itä-Helsingissä. Paluumatkalla Lahdesta linja-auto täyteen ruokaa, kiitos Taivaan Isälle, Jarmolle, Eskolle ja lahjoittajille!!!
Kuljetushaasteet olivat tämän vuoden erityinen kommellusteema. Kaikista vaiheista ei ole tänne blogiin kehdannut kirjoittaakaan... :) Viimeinen vaihe oli kun paluumatkan tilausajobussin polttoainejärjestelmä tukkeutui n. 500 m ennen leirikeskusta! Sitä sitten roplattiin nelisen tuntia tien päällä. 
No niin, nyt on nämä jutut kirjoitettu ylös yötä myöten ja voin taas lähteä pesemään pyykkiä ja siivoamaan ruokavarastoa. ... Mitä lisää haluaisit kuulla, tai haluaisitko jollain tavalla olla mukana lastenkotityön tukitiimissä? Ota yhteyttä vaikka email: arkki [ät] menejakerro.fi Paljon jäi vielä tarinoita kertomatta, mutta täytyy lisätä niitä tänne pikkuhiljaa! Nyt nukkumaan... kroooooohh....
Mene ja kerro ry
