Saldoa: lehtiarkki

Haravointileiri päättyi pari viikkoa sitten. Paikalla oli yhteensä parikymmentä henkeä ja jälki oli sen mukaista: ehdimme siivota lehtien lisäksi jotain muutakin. Nauroimme itsekin tilanteen koomisuudelle: kymmenkunta henkeä tulee Pietarista ja Siperiasta saakka Suomeen haravoimaan lehtiä, aivan kuin suomalaiset eivät siihen pystyisi. Tosin meidän tavoite oli jotain muuta kuin lehtien haravointi: Arkki -leirin tulevaisuudesta päättäminen.

Työn touhussa, lehdet saavat kyytiä.

Havaitsimme, että Arkki -leirin tulevaisuudella ja Kallioniemen koivujen lehdillä on paljon yhteistä: Kummankaan kohdalla me emme saaneet asiaa päätökseen asti. Leirin tulevaisuus on riippuvainen hyvin monesta tekijästä ja lehdet taas eivät kaikki suostuneet putoamaan ajallaan. Siispä leirin tulevaisuus jäi lopullisesti päättämättä ja osa lehdistäkin jäi odottamaan kevättä.

Oksakasat siirtyvät juhannuskokkoon.

Tuo koivunlehtien epätoivoiselta vaikuttava oksassa pysyminen muistutti aika paljon meidänkin asennettamme. Pidämme kovasti kiinni tutusta, meille totutusta tilasta emmekä halua luopua saavutuksistamme. Kuitenkin syksy ja talvi kuuluvat luonnolliseen kiertokulkuun ja aina niiden jälkeen tulee kevät. Syksy ja talvi onkin nähtävä valmistautumisena uuteen kasvukauteen.

Ja turhat rojut saavat kyytiä.

Joka kevät puuhun kasvaa uudet lehdet ja samalla puu itsekin kasvaa vähän joka suuntaan. Syksyisten, ruskehtavien sävyjen sijaan keväiset lehdet ovat paljon vihreämpiä. Joka vuosi jokainen koivu tuottaa uudet lehdet ja päästää ilmoille siitepölyn, josta puolestaan aikanaan kasvaa uusia puita.

Ei. Vai ehkä sittenkin?

Kesän leirien aikana emme ehtineet pohtia leirin tulevaisuutta, mutta tämä haravointileiri antoi siihen mahdollisuuden. Monet pietarilaiset ystävämme olivat hämmentyneitä siitä, että näin hieno ja heidän mielestään korvaamaton toiminta lopetetaan. Keskustelimme tästä aika paljon. Leirin jälkeen ystävämme Venäjällä ovatkin aloittaneet aiempaa toimeliaamman varainkeruun leirin hyväksi. Leirin talous on se kaikkein suurin yksittäinen syy toiminnan lopettamispäätökselle.

Osanottajakaartia.

Toki on vielä mahdollista, että yhdistyksemme syyskokouksessa kuukauden päästä päätämme leiritoiminnan jatkamisesta, mutta näillä näkymin emme ensi vuonna järjestä leiriä Suomessa. Jotakin teemme, mutta mitä? Seuraa tätä blogia, niin pysyt kärryillä.

- Matti Anttonen