Mitä olemme oppineet 15 vuodessa lastenkotilasten kohtaamisesta ja leirien järjestämisestä? Jotain, vaikka usein tuntuu, ettemme paljon mitään. Emme voi olla nuoria nuorille, olemme aikuisia. Voimme yrittää olla vähän parempia aikuisia. Leireillä voimme luoda tilanteita, joissa kohtaamme toisiamme. Tilanteiden luominen on hyvin yksinkertaista, siihen ei tarvita suuria suorituksia tai ohjelmanumeroita.Lapset tarvitsevat perheen. Jos heillä ei ole omia vanhempia, he tarvitsevat joka tapauksessa "korvaavan kokemuksen", siis ihmisiä!
Arkki-leireillä olemme minimoineet "raamien" määrän. Tämä toimintatapa on muodostunut vuosien varrella. Joitain raameja ja rakennetta tarvitaan, sen verran kuin se palvelee kohtaamista. Esim. ruokailuajat, saunat ja lyhyt leirin yhteinen iltatilaisuus tiettyyn aikaan. Arkki-leirin eräs suuri löytö on se vapaus ja raamien vähyys.
Olemme saaneet paljon hyvää koulutusta leirien järjestämiseen kansainvälisen Christian Camps International -järjestön koulutuksissa mm. Moskovassa ja Pietarissa. Venäjällä, Pohjois-Amerikassa ja monessa muussa maassa leirien järjestäjät ovat verkostoituneet ja oppivat toisiltaan. Tällaista toimintaa olisi kiva nähdä enemmän Suomessakin. Jospa seurakunnat täällä voisivat herätä toimimaan yhteistyössä ja järjestämään enemmän leirejä kaikenikäisille, suomalaisille, maahanmuuttajille - kaikille!
- leirin jälkeisin terveisin, Tapio-puhis
 |
| Taas oli yhdet synttärit! Paljon onnea Artur!!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti