Leirin jälkeen - osa 1

Työ jatkuu - mutta miten? Tässä muutamia otteita viimeisimmästä Arkki-leirityön uutiskirjeestä... 

Tänä vuonna ilmoitimme siis kaikille leirille osallistujille selkeästi etukäteen, että tämä kesä on viimeinen, kun Arkki -leiri järjestetään meidän toimestamme. Päätös siitä oli loppujen lopuksi helppo tehdä, sillä leirin valmisteluprosessi oli taas melko raskas. Ymmärsin, että näin vaan ei voi jatkaa.

Toisaalta näiden vuosien aikana on tapahtunut sellainen muutos, että Arkki -leiristä on tullut jotakin muuta kuin vain ”leiri”. Venäjän puolella on parinkymmenen hengen joukko, jotka ovat olleet leirillä useampana vuonna ja kokeneet sen olevan heille niin tärkeän, että haluavat olla mukana järjestämässä leiriä tulevinakin vuosina. Arkki -leirillä olleista ihmisistä on siis muodostunut yhteisö - tiimi, joka on valmis tekemään uhrauksia järjestääkseen leirin uudestaan ja uudestaan.

Kansainvälinen leiriyhteistyö

Perustimme Mene ja kerro ry:n (nyk. Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry) vuoden 2000 syksyllä pitkien pohdintojen ja monen teekupillisen jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna itse yhdistys ei olisi ollut välttämätön, mutta tavallaan tuossa vaiheessa tehty perusteellinen pohdinta on monessa tilanteessa antanut tukea tulevaa koskeville päätöksille.

Yhdistys perustettiin kirjaimellisesti "insinöörilogiikalla" tiettyä tarvetta varten. Nähtiin tarve, johon ei löytynyt muita vastauksia kuin perustaa yhdistys. Perustettaessa päätettiin, että yhdistys lopetetaan, kun se käy tarpeettomaksi. Yhdistyksen kautta järjestettiin leirejä ja matkoja Venäjälle vuoteen 2006 asti, jolloin järjestimme ensimmäisen suuremman leirin Suomessa. Tuolloin tarvittiin omaa yhdistystä, sillä mikään muu taho ei olisi ollut valmis niin riskialttiiseen ja uhkarohkeaan projektiin.

Yhdistystä tarvittiin

Nyt on selvinnyt, että ilman  itsenäistä yhdistystä Arkki -leirin järjestäminen olisi loppunut v. 2011. Venäjän lainsäädäntö on tiukentunut vuosien mittaan, mutta aina olemme pystyneet täyttämään lain kirjaimen vaatimukset jollakin tavalla. Meidän kannaltamme henki on kuitenkin ollut sama: haluamme omalta osaltamme olla ratkaisemassa Venäjän lastenkotinuorten ongelmaa ja tätä tarkoitusta varten emme tiedä parempaa työkalua kuin Arkki -leiri.

Nyt leirit ja niiden perusideana oleva vapaaehtoisten omatoiminen lastenkotinuorten auttaminen on tehnyt tehtävänsä tietyltä osin: kymmenet vapaaehtoiset eri puolilla Venäjää toimivat aktiivisesti ja omatoimisesti lastenkotinuorten parissa leirillä opitun mallin mukaan. Ja kysymys kuuluukin: mitäs nyt tehdään?

Halua jatkaa on, mutta...

Niin, Arkki -leiri on tietyllä tavalla tehnyt tehtävänsä, monet vapaaehtoiset ovat ottaneet lastenkotien asettaman haasteen vakavasti ja tarttuneet toimeen. Hyvä niin! Ainakin meidän suomalaisten organisaattoreiden kannalta.

Erityisesti tänä vuonna monet leirillä olleet venäläiset vapaaehtoiset toistivat, että Arkki -leiri on erittäin tarpeellinen ja sen järjestämistä on jatkettava. He eivät näe muita vaihtoehtoja, jotka edes jollakin tavalla voisivat korvata leirin annin. Tässä tullaankin ristiriitaiseen tilanteeseen: me suomalaiset organisaattorit haluaisimme siirtyä uusiin tehtäviin, mutta venäläinen osapuoli on nyt vasta kunnolla ymmärtämässä Arkki -leirin syvällistä antia. 

Meitä organisaattoreita kiehtoo ja motivoi se, että me voimme olla auttamassa naapurimaan kristittyjä sillä, mitä itse olemme saaneet. Onhan moni asia Suomen yhteiskuntajärjestelmässä on aikanaan rakennettu kristillisille arvoille, minkä hedelmistä me nyt voimme vielä nauttia.

Yksi tärkeä tehtävä on siis tehty. Seuraavaa varten on löydettävä uudet tekijät. Tottakai olemme valmiita olemaan edelleen mukana, mutta päätöksenteko- ja vetovastuussa on oltava muitakin. Meidän on jatkossa käytettävä aikaa siis uusien vastuunkantajien tukemiseen ja auttamiseen.

Arkki -leirin haaste on siinä, että se ylittää kieli-, kulttuuri-, maantieteelliset, tulli- ja kirkkokuntarajat. Sen lisäksi toiminnan perusidea on rajat ylittävä: yhdistämme lastenkotien lapset ja seurakunnan vapaaehtoiset. Haaste on lievästi sanottuna valtava, mutta onneksi Jumalalle se ei ole mikään ongelma. Sehän on nähty! :)

Рамки нет!

Mitä olemme oppineet 15 vuodessa lastenkotilasten kohtaamisesta ja leirien järjestämisestä? Jotain, vaikka usein tuntuu, ettemme paljon mitään. Emme voi olla nuoria nuorille, olemme aikuisia. Voimme yrittää olla vähän parempia aikuisia. Leireillä voimme luoda tilanteita, joissa kohtaamme toisiamme. Tilanteiden luominen on hyvin yksinkertaista, siihen ei tarvita suuria suorituksia tai ohjelmanumeroita.

Lapset tarvitsevat perheen. Jos heillä ei ole omia vanhempia, he tarvitsevat joka tapauksessa "korvaavan kokemuksen", siis ihmisiä!

Arkki-leireillä olemme minimoineet "raamien" määrän. Tämä toimintatapa on muodostunut vuosien varrella. Joitain raameja ja rakennetta tarvitaan, sen verran kuin se palvelee kohtaamista. Esim. ruokailuajat, saunat ja lyhyt leirin yhteinen iltatilaisuus tiettyyn aikaan. Arkki-leirin eräs suuri löytö on se vapaus ja raamien vähyys.

Olemme saaneet paljon hyvää koulutusta leirien järjestämiseen kansainvälisen Christian Camps International -järjestön koulutuksissa mm. Moskovassa ja Pietarissa. Venäjällä, Pohjois-Amerikassa ja monessa muussa maassa leirien järjestäjät ovat verkostoituneet ja oppivat toisiltaan. Tällaista toimintaa olisi kiva nähdä enemmän Suomessakin. Jospa seurakunnat täällä voisivat herätä toimimaan yhteistyössä ja järjestämään enemmän leirejä kaikenikäisille, suomalaisille, maahanmuuttajille - kaikille!

  - leirin jälkeisin terveisin, Tapio-puhis

Taas oli yhdet synttärit! Paljon onnea Artur!!!