torstai 26. helmikuuta 2015

Tien päällä taas!

Mikä on näkymme?

Keskustelimme pari päivää sitten Arkki-leiritoiminnan ja yhdistykseme näystä - mikä se on? Meillä jokaisella on omia näkyjämme ja paljon ajatuksia – meilläkin on ollut keskenämme erilaisia ajatuksia siitä miksi vapaaehtoista lastenkotityötä tehdään.

Itselleni alkuperäinen inspiraatio heräsi eräällä lastenkotimatkalla kohdatuista lapsista, lastenkodin työntekijän kysymyksestä sekä yksinkertaisesta kehotuksesta Jaakobin kirjeestä: Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä...


Käytännössä yhdistys ja etenkin Arkki-leiritoiminta on viime vuodet ollut olemassa siksi, että Matti on saanut tämän näyn sydämelleen ja hän on vienyt sitä eteenpäin päättäväisesti. 

Vaikka meillä voi olla erilaisia näkyjä ja ajatuksia, olemme kuitenkin Matin kanssa siitä yhtä mieltä, että toimintaa ei nykyisessä maailmantilanteessa kannata ainakaan lopettaa, vaan päinvastoin, lisätä höyryäLeirien osalta emme ehkä osaa katsoa kesää pidemmälle, mutta Venäjän näemme yhteistyön kenttänä myös pidemmällä tähtäimellä. 

Tätä kirjoittaessa Matti on juuri lähtenyt taas Karjalaan Pavelin kanssa kiertämään alueen lastenkoteja ja tapaamassa vapaaehtoisia. Leirejä on siis tarkoitus jatkaa. Kesä 2015 olisi jo kymmenes Arkki. Alustavasti n. 15 lastenkotia olisi halukkaita lähettämään lapsia tämän kesän leirille, mutta matkassa on vielä monta mutkaa - ei siis pelkästään Karjalan teillä... 

Arkki-leirityö tarvitsee myös taloudellista tukea nyt:

 -  yhdistyksen www-sivujen ylläpitoon n. 400 € (ja apua uusien sivujen tekemiseen vuodenvaihteessa kun nykyinen palvelu päättyy)
 - Matin ja Pavelin valmistelumatkaan n. 500 € 
 - kesän 2015 leirin järjestelyihin ja toissavuoden leiristä jääneen velan (8000 €) maksamiseen. 

Kiitos jos voit olla mukana - lue lisää kotisivuiltamme.


Tapio-puhis

Arkki vm. 2006


maanantai 9. helmikuuta 2015

Älä anna kalaa, vaan opeta onkimaan

Vanha viisaus pätee yhä. Me emme yritäkään kutsua kaikkia Venäjän lastenkotilapsia Suomeen, vaan yritämme saada paikalliset venäläiset innostumaan lastenkotilasten asiasta. Ja se näyttää onnistuvan.

Yhdeksän vuotta sitten olimme järjestämässä ensimmäistä Arkki -leiriä Suomeen. Kutsuimme vaatimattomat 15 lastenkotia ja 180 lastenkotinuorta leirille, jolle houkuttelimme ohjaajiksi Venäjältä henkilökuntaa kontaktiemme kautta. Tuolloin meillä oli 13 ryhmää eli keskimäärin 14 nuorta per ryhmä. Ei ihme, että monet olivat vähän shokissa saamastaan tehtävästä.

Monet ensimmäisen Arkki -leirin ohjaajista ovat edelleen mukana lastenkotitoiminnassa. Toimintamme on kuitenkin ottanut uutta muotoa ja nyt aiempaa isompi osa leirille tulleista vapaaehtoisista jatkaa yhteydenpitoa lastenkotien kanssa leirin jälkeen.

Irkutskiin, Siperiaan suunniteltu leiri on vielä paljon idea-asteella, vielä puuttuu viranomaisten suostumus leirin järjestämiseen ja rahoitus. Uskon leirin kuitenkin toteutuvan, sillä mukana on itse Jumala. Inga, Siperian leirin johtohahmo, kertoi meille muutaman kuukauden takaisen historian kohtaamisesta erään lastenkodissa asuvan tytön, Nadjan, kanssa. (nimi muutettu)

Inga leikittämässä lapsia eräässä Irkutskin seudun lastenkodissa 25. tammikuuta
Inga meni ensimmäistä kertaa käymään tuohon lastenkotiin. Hänen päätavoitteensa on viettää aikaa lasten kanssa. Lapset heti kysyivätkin, miksi Inga tuli heidän luokseen. Inga vastasi, että hän tuli, koska Jumala rakastaa teitä lapsia.

Nadja otti Ingan erilleen ja halusi tietää lisää Jumalasta. Inga kertoi tarkemmin, mitä Raamattu sanoo Jumalasta. Nadja sanoi, että haluaa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka Ingan kertomalla tavalla rakastaa lapsia. Inga kysyi, miksi hän on niin halukas uskomaan Jumalaan. Silloin Nadja kertoi Ingalle tarinansa.

Nadjan äiti oli hylännyt Nadjan pienenä vauvana ja peittänyt syksyiseen lehtikasaan. Ohikulkeva mummo oli kuullut Nadjan itkun ja ottanut hänet kotiinsa. Mummo ei kuitenkaan jaksanut hoitaa Nadjaa itse ja siksi antoi hänet lastenkotiin. Nadja ajatteli, että jos Jumala varjeli hänen elämäänsä tuolla tavalla, niin hänellä täytyy olla jokin tarkoitus hänen elämälleen.

Tapahtunut kosketti Ingaa ja osin sen vuoksi hän päätti järjestää Arkki -leirin Irkutskissa. Meille tätä kertoessaan Inga ihmettelikin ääneen, että kuinkahan paljon lastenkodeissa on Nadjan kaltaisia lapsia, jotka vain odottavat, että joku menee sinne kertomaan Jumalasta.

Matti Anttonen

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tervehdys Irkutskista!

… sekä Pietarista, Moskovasta, Angarskista, Baikal-järveltä, ym! Matkamme meni loistavasti – kiitos mukanaolosta! Tässä parilla sanalla ja kuvalla yhteenvetoa matkasta.


Angarskin lastenkodilta

Siperianmatkan tarkoitus oli tukea paikallisista vapaaehtoisista koostuvaa sekalaista porukkaa heidän unelmassaan järjestää leiri Irkutskin alueen lastenkodeille. Inga ja monet muut ovat tehneet lastenkotien kanssa yhteistyötä jo vuosia; leirin järjestäminen olisi seuraava iso askel eteenpäin.

Ulkoleikkejä Irkutskin lastenkodilla
Matkalla Olhonille

Vierailimme kahdessa lastenkodissa/internaatissa Angarskissa ja Irkutskissa pelaamassa jalkapalloa ja ulkoleikkejä lasten kanssa siperialaisittain -20 asteen ”pikkupakkasessa”.

Matkustimme Olhonin saarelle pitämään ”unelmointipalaveria” 13 -hengen vapaaehtoisjoukon kanssa. Monet heistä tutustuivat toisiinsa ensi kertaa vasta nyt, monet olivat eri puolilta kaupunkia ja kokoontuivat eri seurakunnissa. Parhaat ideat ja keskustelut tuppasivat syntymään vasta pikkutunneilla ja yöunet jäivätkin aika vähiin. Olhonin saaren luontoon ehdimme kuitenkin hieman tutustua. Ensimmäisiä haasteita leirin järjestämiseen Siperiassa olisi sopivan leirikeskuksen löytäminen. Olhonin saari voisi olla eräs vaihtoehto.

Eräs leirikeskus Olhonilla

Paluumatkalla ehdimme tavata uusia ja vanhoja vapaaehtoisia Pietarissa sekä poiketa pikipäin Kansainväliset Kristilliset leirit -järjestön leirinohjaajien konferenssissa, minne Inga, Pavel ja monet muut Arkki-leiriltä tutut jäivät opiskelemaan ja verkostoitumaan vielä täksi viikoksi. Oli ilo nähdä, että muutamat vapaaehtoiset ovat ottaneet aktiivisen asenteen esim. uusien lastenkotien kutsumisessa. Jospa ensi kesänä myös Pietarin seudulta pääsisi useampi lastenkoti osallistumaan. 

Eräs palaverihetkonen...

Loppu lastenkodeille? 

Joskus olemme kirjoittaneet ylös toimintamme perimmäisen näyn: ettei lastenkoteja enää tarvittaisi. Venäjällä on menossa SOTE-uudistus (kuulostaako tutulta jostain muustakin yhteydestä, heh? ;), jossa lastenkoti -käsitteestä on tarkoitus luopua kokonaan. Mitä tämä uudistus voi tarkoittaa leirin kannalta, on vielä epäselvää. Joka tapauksessa paperityöt mennevät jälleen uusiksi. 


Isäntäperheemme luona Irkutskissa.