Arkki - Turvapaikka

Hiljainen, surumielinen pieni lastenkodin poika paistaa juuri onkimaansa ja perkaamaansa kalaa Kallioniemen pikkukeittiössä. ”Isommat pojat kiusaavat ja lyövät minua jatkuvasti ”,  poika kertoo. ”Jos vain voisin, ottaisin sinut perheeseeni ” , kerron hänelle ja mieleni tekee halata häntä. Paistamme kalan yhdessä ja poika pääsee onnellisen näköisenä syömään kalansaalistaan. Tuon leirikesän jälkeen poika ei päässyt enää leirille mukaan, mutta lähetti minulle ikonin.

” Täällä leirillä on aina niin hyvää ruokaa ja saamme syödä mahamme täyteen!” totesivat tuosta samaisesta pienestä lastenkodista tulleet lapset ensimmäisen kerran Arkki-leirillä ollessaan. Pienen pojan isosiskot juoksivat leirillä kauniisti pitkät hiukset letitettyinä (myöhemmin tajusin, että tyttöjen vapaaehtoinen ryhmänjohtaja teki joka aamu ranskanletit jokaiselle tytölle) niin onnellisen näköisenä, että minun on hankala kuvitella olosuhteita mistä he ovat tulleet.
Ruokaa, rakkautta, rajoja ja huolenpitoa, Taivaan Isän läsnäoloa. Sitä Arkki-leiri parhaimmillaan on.
Tänäkin kesänä Arkkiin tulee pienistä lastenkodeista lapsia ja nuoria, haluaisitko sinä olla mahdollistamassa heidän tulonsa ja olemisen leirillä?