Yhteenveto viimeisistä matkapäivistä

... tästä tuli pitkä tarina mutta pitkä oli matkakin! Kiitos kaikille työtä tähän asti tukeneille ja matkassa mukana olleille!

Petroskoin seudulla vierailimme siis kahdessa lastenkodissa/turvakodissa, joiden kanssa neuvottelimme mahdollisesta leirille tulosta tänä kesänä. Illansuussa nostimme kytkintä ja jatkoimme matkaa Nadvoitsaan, mihin saavuimme aika myöhään illalla. Sielläkin asuu tuttuja jotka ovat olleet vapaaehtoisena leirillä. Asuimme päihdekuntoutujien asuntolassa ja juttua riitti taas pikkutunneille... vähiin jäivät kyllä yöunet matkalla, juu.

Tiistaina hyppäsimme aamulla taas rattiin ja käväisimme Belomorskissa Vienanmeren rannalla. Mukaan lähti Nadvoitsasta myös eräs Sergei, joka on ottanut omakseen vapaaehtoistyön lastenkodeissa ilahduttavan rohkaisevalla tavalla ja vierailee nykyään aktiivisesti mm. oman seutunsa lastenkodeissa.

Illalla jatkoimme matkaa vielä Kostamukseen missä pidimme taas yötä myöten palaveria paikallisen yhteistyöjärjestömme edustajan kanssa (siis Pashan, joka on ollut parina vuonna virallisesti Arkki-leirin leirinjohtaja, ja vastannut etenkin leirien ohjelmapuolesta).

Belomorskin lastenkodilta

Vappua vietimme Kostamuksessa koleissa tunnelmissa - räntää satoi jne, mutta meillä oli vihdoinkin aikaa mm. viimeistellä yhdistyksemme täysin uusittuja webbisivuja (niistä tietoa myöhemmin). Vappuillaksi ajoimme tuttujen luo Kuhmoon ja sieltä Nurmekseen (rajanylitys meni kerrankin tosi kivuttomasti), jossa vietimme viimeisen matkayön. Torstaina palasimme sitten Kiuruveden, Kokkolan ja Evijärven kautta kotiin Vaasaan ja Helsinkiin. Tarkemmat kilometrilukemat jääkööt omaan tietoomme. ;)

Summa summarum, matkallamme Venäjällä saimme ymmärtää, että leirillämme on varsin hyvä maine lastenkotien keskuudessa. Kansainvälinen leiriyhteistyö – Mene ja kerro ry saattaa olla viimeinen järjestö Suomessa johon vielä luotetaan Venäjällä niin että lastenkotiryhmiä on tänne päästetty. Mahdollinen viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä tosin voi entisestään lisätä mahdollisuuksia. Arkki -leirejä on järjestetty vuodesta 2006 ja tänä vuonna olemme kutsuneet Suomeen 15 eri lastenkotia tai turvakotia elokuussa. Kuukausi on pilkottu kolmeen 8 vuorokauden mittaiseen leiriin. Tänä vuonna näin.

Onhan kyllä niin, että paikallisen lastenkotityön organisointityön (ja rahoituksen) pitäisi jo tulla Venäjältä. Moni muu suomalaisten aloittama työmuoto on jo siirtynyt kokonaan venäläisten veljien ja siskojen vastuulle, tai lakannut. Viimeksi kuulimme Nuosjärvellä, että Vova ja eräs pastori Karjalasta ovat jatkaneet vankilatyötä Karjalan vankiloissa ja kertoivat vankien positiivisesta suhtautumisesta heihin. Yhdessä vankilassa on jo syntynyt seurakunta.

Tämä on mahtavaa! Me emme halua pitää lastenkotityön tai leirityön omistajuutta väärällä tavalla itsellämme vaan yritämme rohkaista venäläisiä ottamaan työn haltuun. Tiimi on jo kasvamassa ja kehittymässä.

Kuitenkin myös kansainvälistä yhteistyötä tullaan aina tarvitsemaan. Suomalaiset voivat avata ovia paikallisille vapaaehtoisille lastenkotityöhön. Samoin me suomalaiset tarvitsemme täällä ulkomaalaisia täydentämään meitä.

Pietarissa kävimme tosiaan myös ystävämme Aleksandrin kanssa paikallisvirastossa hakemassa rekisteröintipaperit uudelle venäläiselle sisarorganisaatiolle. Nyt ystävämme voivat avata Venäjällä pankkitilin ja aloittaa varainkeruun myös Venäjän puolella. Tämäkin on iso edistysaskel. Talous on kasvanut Venäjällä ja yleinen elintaso- ja hintataso on tasaisesti noussut viime vuosina. Suomessa on menty toiseen suuntaan.