Onko Arkki orpoja varten?

Tässä ajatuksiani Miri Moriahin kirjan "Lesken sydän riemuitsee" tiimoilta.

Aluksi kirjoittaja (s.13) määrittelee `orvot`- orpoja ovat lapset, joiden vanhemmat tai toinen vanhemmista on kuollut. Useat lapset ovat myös `henkisesti orpoja`-yksinäisiä, jotka kärsivät hylkäämistä tai välinpitämättömyyttä vanhempien taholta. Sanan `lesket`Miri Moriah ymmärtää myös laajasti, on leskiä, joiden puoliso on kuollut, mutta on myös `henkisesti orpoja, eronneita, jätettyjä ja yksinäisiä, ja naimisissa olevia naisia, jotka kokevat välinpitämättömyyttä puolisonsa taholta.

Miksi haluan nostaa tämän määritelmän esille? Siksi, että Jumala erityisellä tavalla rakastaa juuri `orpoja`ja `leskiä`. Ja kyseisessä kirjassa Moriah kertoo, kuinka hän on vapautunut sekä orpouden, että leskeyden hengestä, koettuaan vanhempien hylkäämisen sekä aviomiehen kuoleman, mutta löydettyään Jumalan rakastavana Taivaan Isänä sekä kaikesta huolenpitävänä aviomiehenä.

Kirjassa siteerataan usein Raamatunkohtaa, Jaakobin kirje 1:27 : "Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." Kirjoittaja selventää jaetta heprean kielen tuntien. Sillä kielellä käytetään sanaa `tark...astaa`. Sana `ahdinko` taas puhuu "paineesta, tuskasta, taakoista, vainosta, koettelemuksista ja ongelmista". Eli tulisi ottaa selvää, mitä heidän (orpojen, leskien) elämään kuuluu, ja lievittää heidän kipujansa ja auttaa heitä heidän ongelmissaan. Riittääkö siis todella pelkkä vierailu kerran vuodessa?

Kirjoittaja tuo esille monia rukousvastauksia, kuinka Herra auttoi häntä elämän eri vaiheissa, mutta myös käytännön esimerkkejä, kuinka toiset ihmiset voivat olla auttamassa leskejä ja orpoja. Yksi näistä on isättömien lapsien tukeminen heidän kasvussaan aikuiseksi. Usein miehen ja isän rooli on tuntematon ja näin ollen erityisesti pojat kaipaavat miestä viemään heitä kalareissulle tai pelaamaan jalkapalloa. Vaikkeivat he sitä osaisikaaan itse ilmaista, he kaipaavat huomiota. 

 Nostan vielä esille muutaman Raamatun paikan, jossa puhutaan orvoista ja leskistä. Niitä olisi paljonkin, mutta tässä kaksi niistä. "Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi." (Ps.146:9) Tässä Jumala kehoittaa seuraavasti: (Jes. 1:16-17) "Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun sillmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus (puolustakaa orpoja), ajakaa lesken asiaa."

Miten sitten tämä liittyy Arkki-leiritoimintaan ja lastenkotimatkoihin? Kun Kansainvälinen leiriyhteistyö Mene ja Kerro ry - järjestö perustettiin, haluttiin nimenomaan tukea lastenkotien lapsia Venäjällä, pystyttiin järjestämään matkoja näihin lastenkoteihin ja sittemmin alettiin pitämään Arkki-leirejä kyseisille lapsille ja nuorille. Orpoja haluttiin auttaa, edes jotenkin.

Leirin ohjaajiksi ja vetäjäksi haluttiin alusta alkaen uskovaisia aikuisia samoista kaupungeista ja kylistä, mistä lapset ja nuoret tulivat. Näin haluttiin luoda siltoja eri seurakuntien ja lastenkotien välille, ja niiin on tapahtunutkin, ennakkoluuloja on murtunut ja yhteyksiä on syntynyt. Ainakin joissain lastenkodeissa on alettu ymmärtämään, että seurakunnissa käyvät ihmiset voivat olla todella avuksi kasvateille, vapaaehtoisesti auttamassa ja tukemassa heitä kaikissa heidän asioissaan, eivätkä yritä ´käännyttää´heitä mihinkään, kuten usein pelätään. 

Arkki-leireillä ovat nimenomaan hankalat teinipojat saaneet useita isä-hahmoja joihin he leirien jälkeenkin pitävät yhteyttä. Suomessa lapsia ja nuoria sijoitetaan perheisiin, Venäjällä tämä ei kuitenkaan usein toteudu, ja lapset jäävät lastenkoteihin ja sieltä poistuessaan 18-vuotiaana, eivät tiedä miten selviytyä normaali elämästä, esimerkiksi kuinka rahaa tulisi hankkia ja käyttää, tai kuinka perustaa oma perhe. Arkki-leireillä yritämme olla valmiita kohtaamaan näitä kysymyksiä, kun nuoret niitä esittävät.

Tässä pohdintaa orpoudesta ja Arkki-leireistä. -Tuulia Anttonen