Kertausta viime vuosista

Kymmenettä Arkki-leiriä odottaessa pieni kertaus historiasta. 

Arkki -leirityö aloitettiin vuonna 2006. Olimme siihen mennessä tavanneet lastenkotien lapsia ja nuoria eri leireillä Pietarin lähistöllä sekä vierailleet lastenkodeissa kymmeniä kertoja. Olimme nähneet, että kaikki toimintamme oli parhaimmillaankin vain häivähdys siitä, mitä oli tarpeen tehdä. Lastenkotilasten elämänkohtaloiden muuttamiseen tarvittiin jotain muuta...

Vuonna 2000 perustettiin yhdistys nimellä Mene ja kerro ry. Pohjana oli innoittavat kokemukset Love for Kids -leiriaktioista Venäjältä. Teimme vierailuja ent. pioneerileireille kesäisin sekä lastenkoteihin Pietarissa ja Karjalassa juhlapyhien aikaan. 

Vuonna 2005 turvakoti Elämän ryhmä vieraili kutsustamme Suomessa mm. Ison Kirjan järjestämällä jalkapalloleirillä. Saman vuoden lopulla saimme idean järjestää leiri lastenkotinuorille Suomessa.

Vuonna 2006 järjestettiin ensimmäinen Arkki -leiri. Paikka löytyi Suomen Adventtikirkon leirikeskuksesta, Laukaan Kallioniemestä. Paikalla ensimmäisellä leirillä oli yli 180 lastenkotinuorta ja leirin kokonaisvahvuus oli pitkälti yli 300... Leiri oli raskas mutta päätimme kuitenkin jatkaa jo seuraavana vuonna. 

Vuonna 2008 järjestimme talvileirin Keiteleellä ja ensimmäistä kertaa peräkkäin kaksi leiriä.

Vuonna 2011 yhdistyksen nimi vaihdettiin muotoon Kansainvälinen leiriyhteistyö. 

Vuonna 2013 järjestimme peräkkäin jo kolme leiriä.

Arkki -leirille on osallistunut yhteensä n. 700 – 800 nuorta kymmenen vuoden aikana. Leirillä on ollut vuosittain 50 – 100 vapaaehtoista, suurimmalta osin Venäjältä.

Vuonna 2015 järjestämme kaksi leiriä. Tulevaisuudennäkymänä on, että vuonna 2016 leiritoiminta järjestettäisiin jo pääosin Venäjän puolella.

Uusia tuulia Siperiassa ja täälläkin...

Kaksi viikkoa kesän leirikauden alkuun! 

Kuten kerroimme, yhdistimme 1. leirin toisen leirin kanssa ja tämän kesän Arkki alkaa siis virallisesti 11.8. viiden lastenkodin ryhmän voimin. Tule mukaan!

Myös Irkutskin leiri muutti muotoaan. Aina asiat eivät mene niinkuin suunnitellaan, mutta ne voivat mennä myös paremmin kuin suunnitellaan! Irkutskin Arkki -leirin kanssa kävi niin.

Alun perin suunnitelma oli siis järjestää leiri 50 lastenkotinuorelle Baikalin rannalla kesä-heinäkuun vaihteessa. Kaikki oli valmiina - paitsi rahoitus. Sitä odoteltiin viimeiseen hetkeen saakka joiltakin Irkutskin alueen yrityksiltä, mutta vaadittavaa summaa ei saatukaan kasaan.

Nämä leirin järjestäjät eli vapaaehtoistoimijat eri seurakunnista eivät jääneet toimettomiksi: erään leirille tulossa olleen lastenkodin johtaja otti heidät vastaan omalle leirilleen, jolla kesän mittaan vierailevat lukuisat muut alueen lastenkodit. Ja nämä vapaaehtoiset voivat vierailla, syödä ja asua tuolla leirillä ilmaiseksi. Lastenkodin johtaja antoi näillä vapaaehtoisille vapaat kädet järjestää toimintaa koko kesän ajan.

Loppujen lopuksi: Jumala pitää huolen niistä, jotka huolehtivat Hänen lapsistaan eli orvoista!

Tyypillinen valmistelumatka...

Kerrataan nyt oleelliset infoasiat ensin: 

1. Leiriaikataulujen osalta on muutoksia: 1. leiri on yhdistetty 2. leirin kanssa, eli Arkki 2015 alkaa vasta 11.8. paikkana Kallioniemi. Kolmannen leirin (21.-30.8.) paikka ilmoitetaan pian.

2. Kesätapaaminen Keski-Suomessa ensi viikon puolivälissä - lisää infoa pian!

3. Jos haluat saada tarkempaa tietoa Arkki-leiristä sähköpostilla, liity uutiskirjelistallemme. Lähetämme n. kerran kuussa tarkempia kuulumisia sekä rukousaiheita, ym. Ota yhteyttä: arkkileiri(at)gmail.com !

Matkablogi: Tyypillinen Arkki-leirin suunnittelumatka

Kuten sanottua, etsimme vielä leirikeskusta kolmannelle elokuun leirille ja näissä merkeissä lähdimme tarkistamaan muutamaa leirikeskusta Savossa ja Keski-Suomessa viime perjantaina ja lauantaina. No niin, matka lähti tällä kertaa liikkeelle Vantaalta perjantaina klo 22 aikoihin, josta suunnistimme yöksi Perheniemeen. Lauantaina heräsimme ennen kukonlaulua jotta ehtisimme ajaa Joensuuhun ennen hellekelejä. Matkalla tosin keksimme, että matka Joensuuhun ei varmaan olisi kovin paljoa pidempi Venäjän kautta ja kun autonkin dokumentit olivat kunnossa (ml. yhden esitteen takapuolelle käsin itse kirjoitettu valtakirja) niin miksipä ei hakea Saappiin halvempaa bensiiniä ja vierailla samalla Lahdenpohjan lastenkodilla, joka on tulossa leirille nyt toista kertaa. Laatokan länsipuolta emme olleet koskaan ennen sitä paitsi kulkeneet... 

Navigaattori opasti meidät raja-asemalta pikkutielle kohti Lahdenpohjaa, mutta aika äkkiä usko loppui kun tie päättyi kaatopaikkaan. Muutenkin reitti näytti varsin epäilyttävältä - mahtaisiko tästä päästä oikeasti läpi, matkaa kuitenkin olisi toistasataa kilometria. Parempi palata päätielle ja etsiä isompi tie Lahdenpohjaan. Reitti jatkui kohti kaakkoa ja olisi haarautunut Kamennogorskin kohdalla, mutta siinä vaiheessa olimme jo niin lähellä Viipuria, että totesimme, että oikeastaan tästä kannattaisi melkein jo jatkaakin Pietariin "samalla vauhdilla"! Pieni muutos suunnitelmiin siis. :)  Matkalla poikkesimme LFK:n entisellä toimistolla Terijoella. 

Onneksi lauantai oli sopiva päivä tapaamiselle ystävillemme Pietarissa lyhyellä varoitusajalla (ovat saaneet tottua tähän) ja ehdimmekin jo kahdeksi keskustaan tapaamiseen tärkeimpien vapaaehtoisten kanssa ja sieltä jatkoimme vielä meille tuttuun internaattiin. 

Sashalla oli tärkeitä dokumenttejä vietäväksi Lahdenpohjan lastenkotiin, joten nappasimme ne hänen kotoaan mukaan ja "korjasimme" jumiin menneen auton hanskalokeron lukon (= irroitimme koko lokeron), auton dokkarit kun olisivat tullissa tarpeen. Dokkarit tosin olivatkin koko ajan olleet Tapion repussa, mutta ei se mitään. :) Yhdeksän aikoihin pääsimme sitten viimein matkaan kohti Lahdenpohjaa Priozerskin (Käkisalmen) kautta. Tiet Karjalassa ovat kohentuneet kovasti, mutta lomiltapaluuruuhkat ovat kyllä täällä ihan jotain muuta kokoluokkaa kuin Suomessa!! Onneksi me kuljimme koko ajan ruuhkia vastaan. Melkoista mutkatietä ja kaunis kesäyö!

Pietarissa 4.7.

Lahdenpohjaan saavuimme yhdeltä sunnuntain vastaisena yönä ja hälytimme johtajan paikalle hakemaan dokumentit. Tällä kertaa emme jääneet teelle. Värtsilän raja-asemalla ei onneksi ollut ruuhkaa, joten ehdimme Tohmajärvelle nukkumaan sentään hyvissä ajoin vähän ennen neljää. 

Lahdenpohja by night

Sunnuntai-aamuna jatkoimme matkaa Joensuuhun leirikeskukseen ja ajoitus olikin täydellinen esittelykierroksen kannalta. Leirikeskus oli erittäin viihtyisä, mutta oletettuun III-leirin vahvuuteen nähden ehkä hieman pieni, joten ajattelimme että parempi tarkistaa vielä toinen mahdollinen leiripaikka Heinävedellä (se olikin juuri matkan varrella, tai no, riippuu siitä mihin on menossa... ;) Heinävedellä sijaitseva Säynämö on myös oikein kaunis paikka, mutta puitteiltaan ehkä hieman erilainen kuin mihin olemme tottuneet Arkki-leireillä. Onpas tämä vaikeaa! 

Vanhoja muistojakin

Kolmannen leirin paikka on siis edelleen mietintä- ja rukousmyssyn alla. Majoitus- ja kokoontumistilaa tarvittaisi 90-hengelle, lisäksi tietysti riittävän iso keittiö ja ryhmille tiloja, sekä jonkinlaiset urheilumahdollisuudet. Näin isoja paikkoja ei sitten kuitenkaan ole kovin paljoa kohtuuhintaan. Jos tiedät jonkin sopivan leirikeskuksen Kaakkois- tai Keski-Suomen alueella, niin vinkit edelleen kelpaa!

Suomessa on paljon upeita leirikeskuksia!

Suunnitelmat uusiksi - vai kuntoon?

D'ouh! Pääsee Arkkiin vasta 11.8.!

Tällä viikolla teimme poikkeuksellisen päätöksen: yhdistämme ensimmäisen leirin (30.7. - 10.8.) toisen leirin kanssa. Tulijoita oli vaan aivan liian vähän, vain parikymmentä. Nyt he kaikki tulevat toiselle leirille, jolle odotamme 70 lasta.

Näyttää siis jälleen siltä, että suunnitelmat menevät osittain uusiksi. Mutta toisaalta näyttää siltä, että niitä vaan korjataan Pääsuunnittelijan ajatusten mukaisiksi. Niin paljon eri tavalla asiat menevät kuin mitä me ajattelimme...

Kolmannen leirin pitopaikka selvinnee muutaman päivän kuluessa. Olimme ajatelleet, että leirikeskuksen vuokraaminen puoleksitoista viikoksi Itä-Suomesta olisi helppo homma, mutta ei se näemmä sitä ole. Meille saa vinkata, mikäli tiedät vähintään 80 henkeä vetävän leirikeskuksen. :)

Ja oikeastaan, ensimmäistäkään leiriä ei kokonaan peruta. Aiomme nimittäin viettää sen ajan Pietarin lähistöllä ja vierailla lastenkotilasten luona niillä leireillä, joilla he viettävät kesäänsä. Tämä on tavallaan paluuta koko yhdistyksemme toiminnan juurille. Lähtihän kaikki liikkeelle aikanaan juuri näille kesäleireille osallistumisella Love for Kids -työmuodon puitteissa. Paljon on aikaa mennyt ja aika on kuitenkin sikäli toinen, että nyt "me" tarkoittaa etupäässä venäläisiä vapaaehtoisia, ystäviämme, joiden kanssa teemme työtä yhdessä. Näinhän sen pitääkin olla!

Vieljärvellä kesällä 2003 - eli 12 vuotta sitten!!