Jokainen vanhempi sen tietää, että lasten kasvattaminen on todella kallista touhua. Ainakin jos haluaa saada hyviä tuloksia. Kuka tahansa voi tulla biologiseksi isäksi tai äidiksi, mutta todellinen isyys ja äitiys maksaa. Paljon. Vuosien uhrautuvaa työtä, epäitsekkyyttä. Ja aika on rahaa. Samoin todellisen luottamuksen ja yhteyden rakentaminen lastenkotilasten kanssa maksaa - aikaa ja vaivaa.
”Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” (Joh 12:24).
Tämä on hyvin konkreettista. Kallista on myös vapaaehtoistyö lasten parissa. Arkki-leirityö on maksanut yhteensä monia työvuosia vapaaehtoistyötä ja yli 100 000 Euroa vapaaehtoisten lahjoittajien rahaa. Silti se on vain pisara meressä siitä miten paljon rakkautta nämä lastenkodeissa varttuvat nuoret tarvitsisivat. Me olemme ehtineet kohtaamaan Venäjän lastenkotinuorista vain murto-osaa.
Raamatun opetus on selkeä siinä, että lasten kasvatusvastuu on ensisijaisesti lasten vanhemmilla ja perheellä. Ja toisaalta orpoja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kuka voisi olla heille vanhempi? Myös Venäjällä ollaan lastensuojelussa siirtymässä hiljalleen kohti sijaisperhetoimintaa - ainakin joillain alueilla. Mutta tämä ei tapahdu hetkessä; lastenkodeissa yhä asuu paljon lapsia.
Vanhan testamentin temppelipalveluksesta voimme yhä oppia tärkeitä periaatteita antamiseen liittyen. Ensinnäkin, uhriksi ja kymmenyksiksi piti aina tuoda virheetön eläin: siis PARAS osa karjasta. Viallisen eläimen antaminen uhriksi oli vakava rikos.
Toiseksi: Mihin uhrit menivät? Suuren osan ruokauhreista saivat papit ja leeviläiset - he saivat näistä uhreista elantonsa. Uhrien antaminen Jumalalle oli käytännössä niille antamista jotka huolehtivat jumalanpalveluksesta ja temppelin toiminnasta. Samoin on asia yhä vieläkin - tai ainakin tulisi olla! Uusi testamentti puhuu köyhien (= itsestään huolehtimaan kykenemättömien) avustamisesta sekä hengellisen työn tekijöiden tukemisesta. (Sen sijaan rakennushankkeiden rahoittamisesta UT ei mainitse esimerkkejä...). Kts. myös Fil. 4:18.
Niin. Haluammeko me antaa parastamme? On toki oikein ja raamatullista antaa köyhille "jämiäkin" (3. Moos. 23:22). Joskus on hyvä olla leirillä satoja kiloja 4-viljan puurohiutaleita, tai EU-avustusnäkkileipää. Lahjoitusvaatetavaraa olemme käyttäneet leireillä esim. "koomisen jalkapallon" pelaamiseen.
Haluaisimme kuitenkin pääsääntöisesti tarjota näille nuorille parempaa! Olemmeko valmiita antamaan Jumalalle kaikkein parastamme: ajastamme, huomiostamme, varoistamme?
Tapio L.
