ARKKI 2012

Arkki (Ковчег) - kristillinen leiri Venäjältä tuleville lastenkotilapsille Suomessa
9. - 18.08. ja 20.8. - 29.08.2012

Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja Kerro ry järjestää kesällä 2012 jo seitsemäntenä vuonna peräkkäin kaksi ”Arkki/Kovcheg”-leiriä Luoteis-Venäjän lastenkotilapsille ja -nuorille. Leirit on tarkoitettu kouluikäisille (7-18 v.) venäläisille lastenkotien, internaattien ja turvakotien lapsille. Leireille kutsutaan lasten lisäksi lastenkotien henkilökuntaa, sekä vapaaehtoisia Venäjältä, Suomesta ja muista maista.

Tämän kesän viralliset leirivuorot ovat 9.8. - 18.8. ja 20.8. - 29.8. Osa kutsutuista lapsista ja aikuisista, sekä vapaaehtoisista saapuu tosin jo aikaisemmin osallistuen molemmille leirivuoroille vapaaehtoisina.

Tänä vuonna olemme kutsuneet leirille lapsia ja nuoria seuraavista paikoista:
- Pietarista
- Leningradin läänistä kaksi lastenkotia
- Karjalasta 6 lastenkotia
- Ryazanin läänistä yksi lastenkoti

Lisäksi henkilökunta kutsutaan eri puolilta Venäjää. Arkki-leirit järjestetään alusta loppuun vapaaehtoistyönä. Varainhankinnasta leiriä varten vastaa Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry yhdessä kostamuslaisen ”Alternativnaja Pozitsija” -järjestön kanssa. Leirityön talous perustuu ennen kaikkea yksittäisten ihmisten lahjoituksiin. Lastenkodit osallistuvat kustannuksiin kykyjensä mukaan. Tänä vuonna lastenkotien osallistumismaksut kattavat jo merkittävän osan kustannuksista.

Leirit järjestetään edellisvuosien tapaan Laukaassa, Kallioniemen leirikeskuksessa (www.kallioniemenleirit.net). Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry järjestää tilausajobussit leirille ja takaisin.

Leirin ohjelmasta: Lastenleirillä on ohjattua toimintaa sekä opetustunteja. Runsaasti aikaa on kuitenkin varattu myös virkistymiseen, saunomiseen, rentoon yhdessäoloon ja urheiluun. Suuri osa opetuksesta tapahtuu ryhmissä, aikuisen ryhmänohjaajan johdolla. Leirin ohjelma on verrattava suomalaisen rippikoululeirin ohjelmaan, paitsi että on jossain määrin vapaamuotoisempi.

Lisäksi luvassa on liikkumista luonnossa, kansainvälinen jalkapalloturnaus, tutustumiskäynti paikalliseen suomalaiseen kouluun, yhdessäoloa uusien ystävien kanssa, jne. Leirillä tarjotaan 4 ateriaa päivässä.

Lisätietoja leirihankkeesta internetissä www.arkki-leiri.blogspot.com

Matti Anttonen
Toiminnanjohtaja, Arkki-2012 leirihankkeen johtaja
P. +358-50-3089663, matti.anttonen@menejakerro.fi
p. +7-921-3433100
Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry (Y-1760127-5)
www.menejakerro.fi

Lastenkotinuoret tarvitsevat Arkkia

Venäjän v. 1995 tilastojen mukaan vain noin 10% lastenkodeissa kasvaneista nuorista selviää nk. normaaliin elämään. Loput joutuvat päihde- ja vankilakierteeseen tai tekevät itsemurhan. Leirillämme me yritämme ohjata nuoria terveisiin elämäntapoihin ja ihmissuhteisiin. Leirin henkilökunta koostuu eri seurakunnista tulevista kristityistä ja heidän kauttaan monet nuoret oppivat myös luottamaan Jumalaan.

Erityinen haaste on nuorten vääristynyt suhde ympäröivään yhteiskuntaan: he ottavat kuluttajan rooliin aivan kuin kaikki kuuluisi heille. Leirillä opetamme heitä osallistumaan aktiivisesti yhteiseen toimintaan ja auttamaan muita.

Palautetta leiriläisiltä ja lastenkotien työntekijöiltä

Leiriläinen Anna, 17-v., Karjala: Kiitos paljon leiristä! Kaipaan teitä kaikkia tosi paljon! Kutsuttehan taas ensi vuonna?

Leiriläiset Kirill 17-v. ja Mihail 16-v., Karjala: Kiitos paljon leiristä! Opimme, että elämässä tärkeintä on pitää Jumala mukana kaikessa.

Lastenkodin kasvattaja Julia, Karjala: Kiitos paljon tästä leiristä! Se muutti minun elämäni. Ja meidän lapsillemme se on todella tärkeä tapahtuma, he odottavat sitä koko kesän. Lapset tarvitsevat tätä!

Lastenkodin kasvattaja Natalia, Pietarin alue: Kiitos paljon teille kaikille, jotka olette auttaneet leirin järjestämisessä! Suuri kiitos leirin järjestäjille, olette todella mahtavia ihmisiä! Meidän nuoremme tarvitsevat tätä leiriä. Olen täällä leirillä oppinut, että Jumala todella rakastaa näitä lapsia ja nuoria.

Talvileirin kuvasatoa / Фотки зимнего лагеря

Talvileiri 2012 on ohi! 8 nuorta internaatista Pietarista ja saattajana vanha tuttu Natalia Timofeevna.

Leirin osanottajat. Участники лагеря.

Jalkapallon talvinen versio. Paljon valkoisia kortteja, erityisesti pelin lopussa. Футбол. Зимний вариант. Много белых карточек, особенно в конце игры.

Poroajelu. 10 euroa / henkilö, pienet lapset ilmaiseksi. Катание на оленах 10 евро / человек, маленькие дети бесплатно.

Välipala Tahkolla. Poromiehet olivat tulleet Utsjoelta saakka pariksi viikoksi ajeluttamaan turisteja. Снэк в Тахко. Оленоводы из г. Утсйоки катали туристов.

Koivumäen ulkosauna. Ensin nuoria pelotti, lopussa jotkut kävivät kahdesti päivässä. Сауна в Койвумяки. В начале не хотели париться, а в конце уже 2 раза в день!

Iltashakki. Вечерный шахматы.

Lumiukko, liekö savolaista perua? Снеговик. Русский или финский?

Leirin osanottajat, osa heistä. Участники лагеря, но не все.

Hyvää ja tarpeeksi. Вкусно. Достаточно.

Ljuba -kokki. Повар Люба.

Talvinen Koivumäen koulu. Meno vähän samanlaista kuin Kunnaksen Koiramäellä? Зимний вид школы Койвумяки.

Tanja tykkäsi touhuta lumen kanssa. Тане понравилось заниматься со снегом.

Mäkihän pitää ensin testata, onko turvallinen vai ei?
Попробуем, бесопасно или нет?

Suksittelua. Катание на лыжах.

Pääkokki työn touhussa. Главный повар в работе.

Sää oli suotuisa, ehkä hieman tuulinen. Lunta oli tarpeeksi. Meininki Koivumäen kylän keskustassa oli rauhallista ja se sopi meille.

Погода хорошая, ветер чуть-чуть мещал. Снега достаточно. Центр поселка Койвумяки спокойный, нам понравилось!

Taloudellisesti... Osanottajat maksoivat itse suurimman osan leiristä. Budjetti oli noin 1000 euroa, josta kuljetuksiin suurin osa.

По финансам... Участники платили самим большую часть расходов. Размер бюджета - около 1000 евро, из них большинство транипортных расходов.

Raportti lastenkotikierrokselta

Torstaina 8. joulukuuta Dima ja Matti starttasivat Mazdan Jyväskylässä ja lähtivät kohti Karjalan megapolista, Nuosjärveä. Tuossa reilun 200 ympärivuotisen asukkaan kylässä elelee entinen lehmipaimen, nykyinen kokopäiväinen sijaisperheen isä, Volodja. Heti Värtsilän rajanylityksen jälkeen pakoputki meni poikki ja siitä johtuen loppumatkan ajan Nuosjärvelle melu oli korvia huumaava.

Pääsimme aamuyöllä perille ja menimme suoraan nukkumaan. Päivällä pelasimme auratulla kylätiellä jääkiekkoa neljästään (Dima, Matti, Volodja eli Vova, sekä Denis, yksi Vovan lapsista. Ilman luistimia). Taklauksista ei tullut jäähyjä, koska ei ollut tuomaria. Siksi taklasimme toisiamme niin paljon kuin jaksoimme. Sitten kävimme saunassa ja ruoan jälkeen suuntasimme Volodjan kanssa Petroskoihin etsimään paikkaa, jossa pakoputki tulisi kuntoon. Kiersimme siis kolmestaan lastenkodeissa kolmestaan, Volodja, Dima ja Matti.

Volodjan sukulainen Aleksandr auttoi meitä löytämällä aamuksi korjauspaikan sekä ottamalla meidät yöksi. Tunsimme kaikki toisemme entuudestaan ja siksi aloitimme "apostolisen palvelustyön" keskustelemalla elämän tärkeimmistä kysymyksistä yö kahteen asti. Käyttämämme nimitys "apostolinen palvelustyö" tulee siitä, kun Raamattu kertoo erään nuoren nukahdettuaan pudonneen toisen kerroksen ikkunasta apostoli Paavalin puhuessa yömyöhään. Meidän omaa huumoria...

Lauantaiaamuna korjauksen jälkeen lähdimme heti ajamaan Aunukseen, jossa oli käynnissä Karjalan kuuden eri lastenkodin välinen salijalkapalloturnaus. Tapasimme tuttuja Petroskoista ja Aunuksesta sekä kutsuimme turnauksessa mukana olleen Veshkelitsan lastenkodin seuraavalle leirillemme. Ohessa kuva turnauksesta. Valitettavasti emme saaneet mukaan vapaaehtoisia Aunuksen seurakunnista, vaikka jo ties kuinka monetta kertaa pyysimme.

Aunuksesta ajelimme Pietarin lounaispuolelle Lopuhinkan kylän lastenkotiin. Siellä meidät otettiin hyvin vastaan, vaikka tulimme vasta iltamyöhään. Aamulla lähdimme kello yhdeksän jälkeen käymään Kingiseppissä, vajaa 30 kilometriä Viron rajalta. Kävimme tuttaviemme luona, jossa oli lähes 50 henkinen seurakunta koolla. Kerroimme lastenkotitoiminnastamme ja kehotimme seurakuntaa palvelemaan oman kaupunkinsa lastenkotinuoria. Alla kuva sieltä.

Kokouksen jälkeen lähdimme käymään lastenkodissa yhdessä parin paikallisen uskonveljen kanssa. Toinen heistä oli juuri saanut urheiluasun ja ihmetteli, mitä sillä tekisi. Me kerroimme, että jalkapalloa pelaamalla on hyvä aloittaa menestyksekäs auttamistyö.

Käytyämme ensin hyvän keskustelun lastenkodin vanhemman kasvattajan kanssa kesän leiristä siirryimme ulos juttelemaan ja silloin viisi nuorta miestä tulee paikalle. Käy ilmi, että he kaikki ovat lastenkodista, osa asuu jo itsenäisesti. Kyselemme, kiinnostaisiko heitä tulla kesällä leirille. Tottakai kiinnostaa. Samoin pari heistä ovat kovia jalkapalloilijoita. Näin mukanamme lastenkodissa ollut kaveri löysi porukan, jonka kanssa pelata.

Palattuamme Lopuhinkan lastenkotiin menimme heti pelaamaan salijalkapalloa lastenkodin poikien kanssa. Peli oli niin hyvä, että emme malttaneet keskeyttää sitä edes illallisen vuoksi. Yllä kuva Lopuhinkan salista pelin loputtua.

Lopuhinkan lastenkoti sijaitsee syrjäisessä paikassa ja siksi nuoret ovat säästyneet monilta kaupunkielämän houkutuksista. Heillä tuntui kuitenkin oleva suuri huomiontarve aikuisilta, aivan kuten melkein jokaisessa lastenkodissa. Yllä ja alla olevissa kuvissa olemme maanantaiaamuna hyvästelemässä lapsia ja nuoria heidän lähtiessään kouluun.

Lopuhinkasta suuntasimme Pietarinhovin ja Chernaja rechka -metroaseman kautta Internaatti No24, jossa meillä oli sovittu tapaaminen internaatin henkilökunnan, nuorten sekä leirimme vapaaehtoisten kanssa. Jälleen huomasimme, että on tärkeää kuunnella myös lastenkotien henkilökuntaa ja palvella heitäkin. Kukapa heitä muuten kuuntelisi ja ymmärtäisi. Viranomaiset tekevät tarkastuksia ja vaativat monenlaista, mutta tarvittaisiin enemmän auttavia ja tekeviä käsiä.

 

 

Internaatin nuorten ja vapaaehtoisten kanssa meillä oli mukava hetki. Ehdimme jutella tulevista leireistä ja vaihtaa kuulumisia. Yllä ja alla kuvia internaatista Pietarista.

Tämän jälkeen lähdimme Dima Ivanovin ja Aleksandr Zaharovin kanssa IKEAan syömään. Juttelimme syvemmin leiriin ja lastenkoteihin liittyvistä asioista. Ruoan jälkeen ajelimme lasten junalla ja otimme ajelun videolle.

Sitten starttasimme jälleen matkaan Pudozhia kohti. 450 kilometriä Äänisen taakse, vaikka kello oli jo seitsemän-kahdeksan illalla. Pysähdys Podporozhessa ja yhden, keskellä tietä olevan vallihaudan luona. Onneksi pääsimme juuri ja juuri hivuttamalla ohi puoli metriä syvästä vetisestä vallihaudasta. Muuten tiet kelit olivat sopivan talviset. Tiet alkoivat olla liukkaat Äänisen etelä- ja itäpuolella.

Pudozhiin tulimme joskus klo 2-3 aikaa yöllä. Meitä oltiin kuitenkin odottamassa Aleksandrin ja Olgan luona. Yöaterian päätyttyä kävimme nukkumaan. Kello 9 maissa tiistaiaamuna Vanda, eräs paikallinen tuttavamme tuli jo herättelemään meitä. Menimme aamupalalle keittiöön, missä Vanda ja Olga odottivat meitä. Söimme ja vaihdoimme kuulumisia. Vanda lupasi lähteä kanssamme Avdeevon lastenkotiin käymään.

Ensimmäisenä käväisimme kuitenkin Pudozhin aluehallinnossa huostaanottoyksikössä, joka vastaa lastenkodeista. Kiitimme heitä joustavasta yhteistyöstä, jonka ansiosta Avdeevon lastenkoti ensimmäistä kertaa pääsi kesällä Suomeen. Sitten 40 kilometriä ajoa Karhumäen suuntaan, missä sijaitsee Avdeevon kylä ja lastenkoti. Yllä ja alla kuvia Avdeevosta.

Tässä pienessä kylässä ei paljon muuta olekaan kuin lastenkoti. Se sijaitsee kaukana kaikesta. Kuitenkin lapset ovat siellä aivan samanlaisia kuin missä tahansa muuallakin. Alkoholi on iso ongelma, työtä ei juuri ole... Nämä lastenkodin työntekijät tarvitsevat erityisannoksen voimaa.

Oli mukava huomata, että ystävämme Vanda ymmärsi lastenkodin tarpeita ja ilmaisi halunsa tukea yhtä, opintojensa kanssa kamppailevaa nuorta. Sitten tuli lähdön aika ja menimme takaisin Pudozhiin. Sieltä jatkoimme suoraan Kargopoliin, 160 kilometriä itään. Kargopolissa on uusi, henkeäsalpaava, jopa palatsimainen lastenkoti. Tutustuimme lastenkodin johtajan kanssa 1,5 vuotta sitten ja kutsuimme heitä leirillemme viime kesänä, mutta Arkangelin lääninhallinto oli vastaan.

Nyt menimme käymään vain ystävämme, helluntaiseurakunnan johtajan, Andrein luo käymään. Heillä on vähän jäseniä, parikymmentä yhteensä, mutta haasteita senkin edestä. Käyntimme aikana vaihdoimme kuulumisia ja me kutsuimme heitä kesän leirillemme, jotta he pääsisivät sitä kautta tutustumaan lastenkodin henkilökunnan kanssa. Juttua riitti aamu kahteen saakka. Lähtiessämme takaisin Pudozhiin otimme vielä kuvan (alla).

Muutaman tunnin yöunen jälkeen lähdimme keskiviikkoaamuna liikkeelle Pudozhista kohti Belomorskia. Matkalla pysähdyimme vielä Avdeevossa, missä varajohtaja halusi tarjota teetä ja keskustella kanssamme. Hänkin näkee lastenkodin ongelmat ja ymmärtää nuorten tulevaisuuden olevan haasteellinen. Siksi kehoitimme häntä aloittamaan yhteiset rukoushetket henkilökunnan kanssa. Lopuksi hän otti Jeesuksen vastaan ja oli selvästi iloinen.

Lopetimme lastenkotikäyntimme jalkapalloon, lumisotaan ja paikallisten kalastajien pitkälläsiimalla pyydystämien mateitten ihmettelyyn. Suurin oli 12,5 kiloinen.

Ilta oli jo myöhäinen, kun tulimme Belomorskiin Vienanmeren rannalle. Evankelisen seurakunnan pastori Nikolai otti meidät vastaan. Hänen luonaan kävimme vakavan keskustelun eri sukupolvien välisestä kuilusta seurakunnassa. Monesti isät hylkäävät lapsensa ja lapset isänsä. Nikolai on onneksi viisas mies ja ottaa varmasti virheistä onkeensa.

Aamulla klo 7 lähdimme lastenkotiin herättelemään nuoria kouluun. Nikolain vaimo Lidia lähti mukaamme. Monet nuoret olivat aivan pöllämystyneitä (kuva yllä), kun me ilmestyimme yht'äkkiä heidän eteensä. Juttua olisi varmaan riittänyt, mutta aikaa ei ollut. Pian hyvästelimme heidät ja siirryimme pienten lasten puolelle odottamaan johtajan saapumista. Joku kasvattajista taisi kyynelehtiäkin, kun me leikimme lasten kanssa. Kuva alla.

Juteltuamme johtajan kanssa jatkoimme matkaa Petroskoihin, missä tapasimme lastenkoti No4:n sosiaalityöntekijän ja varajohtajan Julian. Lisäksi paikalle tuli Ksusha, joka on 16-vuotias Avdeevon lastenkodin kasvatti, joka oli kesällä leirillämme ja opiskelee nyt Petroskoissa. Julia otti Jeesuksen vastaan leirillämme pari vuotta sitten. Alla kuva tapaamisesta.

Sitten, viimeinkin, pääsimme takaisin Nuosjärvelle ja saunaan. Volodjan Uzbekistanista tulleet tadzhikki -ystävät, Kadir ja Hairullah, olivat laittaneet meille lammasherkkua. Oli hyvää. Alla kuva.

Viimein seuraavana päivänä, perjantaina illalla olimme kaikki kotona. Volodja Nuosjärvellä, Dima Jyväskylässä ja Matti Vaasassa. Milloinkahan taas lähdetään?