Arkki X

No niin, olisi varmaan taas aika tehdä vähän yhteenvetoa kesän leirisuunnitelmista. Kymmenennen Arkki-leirin aikataulu näyttäisi nyt tältä: 

1. leiri 30.7.-10.8. PERUTTU!!
2. leiri 11.-20.8. Kallioniemessä 
3. leiri 21.-30.8. - paikka toistaiseksi auki - 

Kaikki ilmoittautuneet lastenkodit tänä vuonna ovat Karjalan tasavallasta. Iloitsemme yhteydestä Karjalan alueen lastenkotien kanssa, ja hieman suremme, ettei tänäkään vuonna Pietarista tai Leningradin läänin alueelta yksikään lastenkoti lopulta saanut lupia tai rahoitusta tulemaan. Kutsuja lähetettiin kyllä monelle. Kansainvälinen tilanne saattaa vaikuttaa taustalla. Enimmäkseen yhteys Pietarin alueen lastenkoteihin on nykyään paikallisten ystäviemme aktiivisuuden varassa, mikä on tietysti hyvä juttu tulevaisuutta ajatellen. Siis ensi vuonna leirit Venäjällä? 

Mitä Arkki-leirin paikkaan tulee niin oleellinen asia ei ole leirikeskuksen hienot varustelut, tai edes sijaintimaa, vaan sujuva yhteistyö leirikeskuksen kanssa. Kallioniemi on ollut Arkki-leirille optimaalinen leirikeskus. Tänä vuonna järjestämme kaksi ensimmäistä leirivuoroa Kallioniemessä ja kolmannen, hieman pienemmän jossain muualla. 

Erityisenä haasteena juuri on kahden pohjoisemman Karjalan alueen lastenkodin osallistuminen 1. leirille. 

Toivotamme leireille tervetulleeksi myös suomalaisia vapaaehtoisia. Vaikka Arkki-leirillä kaikki tapahtuukin vain venäjäksi, kokemus on osoittanut, että sujuva venäjän kielen taito ei ole edellytys yhteyden luomiseksi, vaan asenne ratkaisee! Kesäleiri voi olla elämäsi tilaisuus saada uusia ystäviä Venäjältä - vaikkapa lastenkotilapsista ja esim. erilaisista seurakuntataustoista tulevista vapaaehtoisista! Tule ja tutustu! Nyt olisi vielä hyvä uusien yhteyksien luomiseen!!!

(Näitä kirjoitteli tällä kertaa Tapio-puhis)

Arkin 5-vuotisjuhlakakku 2010

Muutoksia kesän - ja leirin keskellä

Sunnuntaiaamuna lähdimme Suomea kohti. Vielä pari vuotta sitten Vova ja Marina olivat kiinteästi mukana Arkki -leiritoiminnassa, nyt heillä on muita kuvioita elämässä. Oli kuitenkin kiva käydä, nyt oli lähdön aika.

Suomea kohti lähdössä.

Menimme käymään Juvalle ystävien luokse. Siellä ehdimme tehdä yhtä ja toista: kalastaa, käydä katsomassa kotieläimiä ja ratsastaa, lapset ehtivät leikkiä ja halkojakin syntyi.

Paavo ratsastaa.

Matkan loppuvaiheessa blogipäivitykset jäivät tekemättä; johtuen osin varmaan matkaväsymyksestä ja osin siitä uutisesta, että käyttämämme Kallioniemen leirikeskus ei olekaan käytössämme elokuun loppuun saakka. Olimme juuri Aunuksessa sopineet heidän tulostaan Laukaaseen, kun seuraavana päivänä luin sähköpostin, jossa asia kerrottiin.

Aluksi mietittiin monia vaihtoehtoja, mutta jäljelle on karsiutunut yksi: leiri pidetään jossakin toisessa leirikeskuksessa Suomessa. Ehdotuksia otetaan vastaan: leirivahvuus tullee olemaan n. sata henkeä. Mieluusti kokkaisimme ruoat itse.

Samuel keinumassa talon lasten kanssa.

Loppumatkasta lomameininkiä.

Perjantaina lähdimme liikkeelle Petroskoista aamupäivällä kohti Aunusta. Siellä meitä ei odottanut kukaan, sillä viesti tulostamme ei ollut mennyt perille. Andrei oli vielä nukkumassa eikä ollut siis lukenut viestiä. Se ei kuitenkaan haitannut oloa. Päinvastoin, ehdimme hyvin juttelemaan leiristä ja siihen liittyvistä järjestelyistä. Aunuksesta on yhteensä tulossa ehkä n. 40 henkeä Arkkiin.

Saatiin tällainen lahjaksi.

Teetä, pullaa ja kakkua tarjolla.

Aunuksesta ajoimme suoraan Nuosjärvelle. Vovan luona oli sopivasti koolla iso osa tuttavistamme ja saimme näin nähdä toisiamme.

Jalkapalloa Nuosjärvellä - ohittamaton perinne. :)

Teetä ja purtavaa hyvän seuran lisäksi.

Rikkaruohojen kimpussa perunapellolla.

Seuraavana päivänä saimme nauttia hyvän seuran lisäksi auringonpaisteesta ja kissanpoikasista. Lomailumeininki.

Ja uitiinkin.

Arkki -leirin tiimoilta saimme uutisia, joitten seurauksia puitaneen seuraavissa blogiteksteissä. Meidän tähtäimenä on muuttaa lastenkotinuorten kohtalo. Veikkaan, että ensi vuonna näemme useita Arkki -leirejä eri puolilla Venäjää. Jotta pysykäähän kanavalla! :)

Petroskoissa 4.6.

Terveiset Petroskoista! Tulimme tänne siis eilen 3.6. Nadvoitsan kautta. Sitä ennen ehdimme kalastelemaan Tikshassa.

Nadvoitsassa tapasimme Sergein ja Tanjan kaupassa, jossa he olivat ostamassa ruokaa leiriä varten. He olivat järjestämässä leiriä köyhistä perheistä tuleville lapsille. Menimme loppujen lopuksi heille syömään, kun alunperin suunnittelemamme ruokailupaikka ei tärpännytkään.

Tänään kävimme Nadezhda -keskuksessa. Tuulia ja lapset kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Meille esiteltiin mm. käsitöitä, lapsia kun ei saanut kuvata. Ovat jälleen tulossa Arkkiin 15 lapsen voimin.

Nadezhda -keskuksen ovella. Täällä on sekä päiväkeskus että turvakoti.

Matti ja Saara ihmettelemässä ilmoitustaulua.

Kahden maissa kävimme Nadezhda Pavlovnan luona. Hän tarjosi meille teetä ja purtavaa.

Teepöydässä Nadezhda Pavlovnan luona.

Neljältä haimme Brianin junalta. Hän on Pietarissa asuva amerikkalainen, joka oli kuullut leiristämme tutuiltaan ja halusi tulla tapaamaan ja kuulemaan lisää. Kello 18 olimme sopineet pelaavamme jälleen jalkapalloa lastenkodissa kasvaneitten nuorten miesten kanssa, mutta ruuhkan (5 minuutin matka kesti 30 minuuttia) ja varatun kentän vuoksi aloitimme vasta klo 19.

Junostilla miettimässä, mitä tehdään.

Tässä suurin osa pelaajista. Muutama ehti poistua.

 

Andreit ovat lähdössä mukaan Irkutskiin.

Myöhemmin saatoin vielä Brianin junalle takaisin Pietariin. Petroskoin asemanseutu on kaunis keskikesällä auringonlaskun aikoihin.

Jumala ei tykkää lastenkodeista

No ei varmasti tykkää. Ne eivät ole Hänen suunnitelmansa. Lastenkotijärjestelmä - organisoida orpojen kasvatus laitoksessa - on ihmisten suunnittelema. Se pystyy huolehtimaan lapsen fyysisistä tarpeista ja jollakin tavalla myös psyykkisistä, mutta ei läheskään niinkuin Jumala haluaa.

Koominen jalkapallo: hulluttelua, hauskanpitoa yhdessä.

 Jokainen ihmiselämä kun saa alkunsa siitä, että isä ja äiti jollakin tavalla tykkäävät toisistaan. Heidän vastuullaan on myös lapsen kasvattaminen. Kukaan ei synny lastenkotiin.

Lastenkodissa aikuiset ovat palkattuja työntekijöitä, jotka saavat yleensä oppinsa lastenkodissa pidempään työskennelleiltä. Näin lastenkodissa seuraavalle sukupolvelle siirtyvät sekä hyvät että vähemmän hyödylliset toimintatavat.

Talvileirillä 2010 Koivumäessä. Yhdessä on mukavaa.

 Yksi Arkki -leirin toiminnoista on näille lastenkodin työntekijöille suunnattu seminaari. Siellä käsitellään kasvatukseen liittyviä kysymyksiä ja pohditaan yhdessä sitä, miten lastenkotilapsia voisi palvella niin, että heistä kasvaisi vastuullisia ja terveen elämäntavan omaavia aikuisia.

Tällä kertaa kirjoitamme viestiä Tikshasta, Kostamuksesta 115 kilometriä itä-kaakkoon. Olemme reissussa koko Anttosen perheen voimin. Lähdimme kotoa lauantaina, pysähdyimme Toholammilla ja Nurmeksessa. Eilen 1.6. ylitimme rajan ja tulimme Kostamuksen kautta tänne Tikshaan.

Kostamuksessa Anttoset ja Pasha yhteiskuvassa.

  Tarkoituksena on sopia lastenkotien tulosta leirille, sillä monen lastenkodin tulo leirille on vielä epäselvä. Lisäksi järjestämme jalkapalloaiheisen tapaamisen Petroskoissa torstaina 4.6. ”vypusknikeille” eli lastenkodeista pois päässeille nuorille.

Polttopuita tekemässä.

Haaveena on myös päästä käymään Aunuksessa sopimassa tarkemmin vapaaehtoisryhmän tulosta elokuun kolmannelle leirille Laukaaseen. Aunuksesta on tulossa Sergei perheensä ja tiiminsä kanssa. Sergeillä on oma musiikkiryhmä, joka konserttien lisäksi järjestää myös leirejä. Heidän järjestämillään leireillä on ollut osanottajia isolta alueelta, ei vain Aunuksen piiristä.

Lapset hiekkakasalla Tikshassa.

Seuraa matkamme edistymistä täällä blogissa, pyrimme kirjoittamaan kuulumisia tuoreeltaan.

Petroskoista Kostamukseen ja kotiin Vaasaan

Joo, tässä vaiheessa matka on tehty. Nyt voi jo katsoa vähän taaksepäin ja kääntää katseen

kauemmas eteenpäin. Tässä vaiheessa leirivalmisteluja voi nähdä jonkun verran konkretiaa, mutta enemmän on avoimia kysymyksiä. Aloitetaan matkan kelaamisesta loppuun.

Petroskoista ajelin toissapäivänä Kostamukseen. Tie Muurmanskin on loistavassa kunnossa eikä kuoppia tarvitse väistellä. Kostamuksentie onkin mielenkiintoisempi, ensimmäinen 30 km on paikoin kuin sodan jäljiltä, keskinopeus jää n. 40 km/h. Sitten on hyvää tietä Tikshaan asti ja loppumatka on 35 vuotta vanhaa tietä, korjauksen tarpeessa. Siis yllätyksiä löytyy. Muuten matkan tieolosuhteet olivat hyvät: Vaalimaa – Pietari – Aunus – Petroskoi – Kostamuksentien risteys. Ainoastaan taajamissa oli kuoppia. Suomen puolella tien kunto oli paikoin heikko, väisteltäviä kuoppia oli esimerkiksi Kajaani – Kärsämäki -osuudella.

Tämä parantunut teitten kunto on yksi tekijä, joka on mahdollistanut Arkki -leiritoiminnan. Toinen merkittävä syy on teknologian kehittyminen, kännykät, kannettavat tietokoneet ja internet ovat arkipäivää joka paikassa. Kolmas tekijä on Suomen ja Venäjän välillä oleva perusluottamus: median esiinnostamat riidanaiheet eivät ole totuus, vaan suomalaisiin luotetaan. Neljänneksi, kiitos teille tukijoille. Ilman teitä leiri olisi jäänyt järjestämättä.

Luotamme tottakai Jumalan apuun tässä Arkki -leiritoiminnassa, mutta näemme myös tämän käytännöllisen puolen. Viime vuosina leirin tilille tuli tukea 50 – 70 lahjoittajalta, joitten lisäksi leirin aikana tuli käteislahjoituksia ehkä 20 lahjoittajalta.

Jo vuosi sitten kuulin profetioita, joitten mukaan Venäjällä tapahtuu suuri hengellinen herääminen ja että se leviää sieltä myös länteen. Tällä matkalla pystyin vertaamaan Suomen ja Venäjän tilannetta juteltuani usemman kymmenen eri ihmisen kanssa. Täytyy sanoa, että Suomessa kehitys on päinvastainen Venäjään verrattuna; Venäjällä seurakuntien tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin Suomen.

Kostamuksessa juttelin lähinnä ystäväni Pavelin kanssa leirin tilanteesta. Lähetimme vielä muutamalle lastenkodille kutsun elokuun leirille ja mietimme kesäkuussa toteutuvaa Irkutskin leiriä. Arkki -leirin näkymä on hyvä siinä mielessä, että lastenkoteja on tulossa sopivasti ja uusia vapaaehtoisiakin on ilmoittautunut. Haasteet ovat aika lailla samoja kuin aiemminkin: leirin kassa on käytännössä tyhjä ja toiminnan organisointivastuu on edelleen pitkälti parin suomalaisen vastuulla. Toivottavasti tänne blogiin ilmaantuu seuraavien viikkojen aikana tietoa Etelä-Suomessa ja Jyväskylän seudulla järjestettävistä leiripalavereista, se olisi hyvä alku. TERVETULOA MUKAAN SINNE!!!

Jalkapalloterveiset Petroskoista

Saimme pelata jalkapalloa reilut kaksi tuntia hyvässä säässä, aurinko paistoi eikä tuuli haitannut peliä. Edellisenä päivänä Petroskoissa tuuli niin kovaa, että pelaaminen ei olisi onnistunut. Pelaamassa oli 10 lastenkodista jo pois päässyttä nuorta miestä, lisäksi yksi oli kentän laidalla katselemassa ja hengessä mukana.

Kentän tekonurmi oli hyvässä kunnossa ja sää suosi.

Andreit olivat toisen joukkueen puolustuksen lukkoja.

 Paikallaolleista neljä nuorta ovat halukkaita lähtemään Irkutskiin jalkapallojoukkueena. Kolme Andreita ja Ilja.

Tässä kuva osasta pelaajia Andrein ottamana.

Tässä Andrei itse kuvassa.

Petroskoissa lastenkoti No4 suljettiin pari vuotta sitten. Nyt monilla näillä nuorilla ei ole mitään paikkaa, jossa voisi käydä tapaamassa lapsuuden ajalta tuttuja ihmisiä. Lastenkodin henkilökunnalla oli jonkinlainen auktoriteetin tai äidin rooli, siksi nuoret tulevat näyttämään omia lapsiaan heille. Nämä nuoret jäävät vaille sukupolvien perintöä, koska heillä ei ole juurikaan vanhemman tai isovanhemman roolin ottavia ihmisiä.

Pietarin internaatti No24 ollaan samoin sulkemassa kokonaan. Lastenkodin olemassaolo instituutiona olisi hyödyllistä näille nuorille, jotka ovat kasvaneet lastenkodissa ja joilla ei ole muita siteitä vanhempaan ikäpolveen. Aunuksessa tilanne on parempi, siellä helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä Sergei ottaa halukkaita nuoria luokseen asumaan. Tällä hetkellä siellä asuu kolme nuorta miestä, jotka huolehtivat jokailtaisesta raamatunlukuhetkestä.

Andrei ja Sasha vapunvietossa Aunuksessa.

Kutsumme näitä nuoria mukaan Arkki -leirille. Leirille kuitenkin tulee eri ikäisiä ihmisiä, joitten kanssa nuoret voivat ystävystyä. Mekin leirin organisointivastuun kantavana tahona pyrimme edesauttamaan nuorten kasvua ja kehitystä tukevien ihmissuhteitten syntymistä sisällyttämällä leirin ohjelmaan sopivia elementtejä.

Lisää kuvia vkontaktessa: vk.com/club_kovcheg

Vappuruuhkassa

Pietari - Aunus - Petroskoi - Kostamus

Transporteri starttasi vappuaattona aamukuudelta Iitistä kohti Pietaria ja ensimmäinen palaveri pidettiin jo iltapäivällä meille hyvin tutussa Internaatti 24:ssa. Paikalle oli tullut tällä kertaa peräti 6 aivan uutta kiinnostunutta vapaaehtoista sekä saman verrran vanhoja tuttuja. Tämä oli rohkaisevaa.

Ystävät Pietarissa ovat miettineet syvällisesti sitä, mitä lastenkoteja tänä vuonna kutsutaan paikalle. Eräs tänä vuonna kutsun saava lastenkoti on Siverskyn lastenkoti, joka oli mukana edellisen kerran aivan ensimmäisellä Arkki-leirillä jo 2006. Siversky oli tuohon aikaan Leningradin läänin suurin lastenkoti (yli 200 lasta) ja jäi hyvin mieleemme.

Monen lastenkodin tulevaisuus on vaakalaudalla, laitoksia suljetaan ja yhdistellään myös Venäjällä. Olemme saaneet seurata muutamien Karjalan alueen lastenkotien elämää niiden viimeiset vuodet lakkauttamiseen asti. Inhimillisesti toki tuntuu hieman kaihoisalta - moni näistä paikoista on jo tullut tutuksi. Toivottavasti tämä kuitenkin kertoo tarpeen vähenemisestä sekä esim. sijaisperheiden määrän kasvusta, eikä jäljelle jäävien laitosten paikkaluvun kasvusta. Laitos ei ole oikea paikka kenellekään, tämä toki tiedostetaan naapurimaassakin.

Eväät jäivät tällä kertaa suosiolla Suomen puolelle, sillä tuontirajoitukset tiukkenivat jälleen 3 pvää sitten

Vaikeudet alkavat laitoslapsuuden jälkeen

Valitettavasti Pietarissa saimme taas kuulla muistutuksen siitä miten vaikea lastenkodeissa varttuneiden on löytää oma-aloitteista suhtautumista elämään ja esim. määrätietoista asennetta opiskeluun. Moni jättää opiskelut kesken ja aika moni meille tutuista lastenkotien tytöistä on saanut lapsen, miehen kanssa josta ei voi odottaa läsnäolevaa isää. Toki rohkaisevia esimerkkejäkin löytyy, joskus ihan odottamattomilta tahoilta. Joskus ne, joista vähiten odottaisi, pärjäävätkin parhaiten.

Lastenkodeista poispäässeiden ”vypustnikien” elämä muuttuu usein kertaheitolla ja ”vapautta” pitää toki saada kokeilla. Ongelmana onkin mm. se, ettei lastenkodeista poispäässeillä nuorilla usein ole oikein minkäänlaista luonnollista tukiverkkoa mihin nojata kun elämä menee vaikeaksi. Moni lastenkodista poispäässyt tukeutuu vielä luottamiinsa lastenkotien kasvattajiin - jos he vain ehtivät ja jaksavat vielä työajan ulkopuolella auttaa entisiä ”asiakkaita”. Tämähän on tietysti omalla tavallaan oikein ja luonnollista, mutta juuri tällaisia välittäviä ihmisiä pitäisi olla enemmän. Toki on yhteiskunnan turvaverkkoja, mutta ne eivät koskaan korvaa luontaisia sukulais- ja ystävyyssuhteita.

Juuri tästä taas Arkki-leirissä pitäisi olla kyse. Siitä että lastenkotilapsilla olisi enemmän aikuisia ystäviä ja terveen perhe-elämän malleja.

Poislähtiessä oli aikaa jutella Nikitan kanssa, joka oli ostanut uuden mopon.

Mutta leirin järjestäminen ei ole helppoa. Elämän ja yhteiskunnan todellisuus on hyvin samanlaista joka maassa maassa: paperit ja leimat ovat tärkeitä samoin kuin vastuukysymysten määrittely ja myös positiivinen julkisuus, eli kuka saa irtopisteet. Vaan ovatko nuoret ja heidän elämänsä? Kenellä on oikeasti aikaa heille? Onko minulla - entä onko sinulla? Vai etsimmekö kaikki vain omaamme, kuten Paavalikin jo aikoinaan valitteli (Filippiläiskirje 2:21).

Tänään on vapunpäivä ja Petroskoin paras jalkapallostadioni on varattu ystävyysotteluun klo 17. Tule mukaan pelaamaan jos ehdit! ;)

Tien päälle taas...

Arkki -leiri on paikallista toimintaa paikallisten lastenkotinuorten parhaaksi.

Kyllä, luit oikein. Leiri järjestetään Suomessa, mutta todellisuudessa nuorten parissa toimivat vapaaehtoiset samalta seudulta. Itse asiassa lastenkotien tilanne on hullunkurinen: ne sijaitsevat keskellä kaupunkia ja auttamisesta kiinnostuneita on useita, mutta esteenä on suuri kulttuurillinen kuilu. Lastenkodissa elävät nuoret asuvat henkisesti toisella planeetalla.

Arkki -leiri ratkaisee tämän ongelman. 8 päivää tiiviissä vuorovaikutuksessa rakentaa sillan tuon kuilun yli. Yhteiset ilon ja riemunhetket sekä myös konfliktit ja erimielisyydet luovat sen yhteisten kokemusten perustan, jolle voi rakentaa pitkäaikaisen ystävyyssuhteen. Ja sitä lastenkotinuoret oikeasti tarvitsevat.

Karjalan kierrokselle

Yhdeksän vuotta sitten olimme järjestämässä ensimmäistä Arkki -leiriä Suomeen ja ensi kesänä näemme, kuinka Siperiassa järjestetään ensimmäinen Arkki -leiri paikallisin voimin.

Vapunaattona 30.4. olemme lähdössä Karjalan kierrokselle. Tarkoituksena on käydä ainakin Pietarissa, Aunuksessa, Petroskoissa ja Kostamuksessa sopimassa lastenkotien ja vapaaehtoisten tulosta leirille. Meillä on useampia vapaaehtoisten ryhmiä Pietarissa, heidän kanssaan pitäisi saada sovittua konkreettiset ajankohdat, milloin ja miten kukin tulee leirille.

Pietarissa tapaamme myös Nikolain, tuttavamme lastenkodista yli kymmenen vuoden takaa. Tutustuimme paremmin Arkki -leirillä v. 2008. Hänellä oli tuolloin diagnoosi vakavasta mielenhäiriöstä, mutta hyvin tulimme toimeen. Nyt Nikolailla on jo oma perhe ja terve kaksivuotias poika. Hänellä on viime aikoina ollut ongelmia suhteessa vaimonsa kanssa ja hän on työttömyyden seurauksena rahaton. Valitettavasti aika yleinen ongelma, mutta se oli syy miksi hän otti yhteyttä pari kuukausi sitten.

Jalkapallo yhdistää

Olemme kokoamassa jalkapallojoukkuetta Irkutskin leirille kesäkuun lopulle. Tarkoituksena on osallistua Siperian Arkki -leiriin jalkapallojoukkueena, pelata jalkapalloa useampi tunti päivässä leirin poikien kanssa. Joukkueeseen kutsutaan 6-8 pelaajaa Arkki -leirillä olleista lastenkotien kasvateista, jotka tietävät tyylimme entuudestaan: tarkoituksena ei ole voitto vaan mukava yhdessäolo ja kontaktin luominen.

Jalkapallo on käyttökelpoinen toimintamuoto yleisemminkin. Tähtäämme kaikessa yhtä kesää pidemmälle ja siksi suunnitelmissa on kokeilla järjestää Arkki -tapaamisia eri paikoissa Suomen lähialueilla jalkapallo -teemalla: haastaa paikallisia joukkueita ystävyysotteluihin. Vappuna olemme järjestämässä Petroskoissa ystävyysottelua ”Arkki” - ”Petroskoi”. Monien lastenkotien poikien kanssa meillä ei ole muuta yhteistä kieltä kuin jalkapallo, mutta se on sitäkin tehokkaampi. Tuohon ystävyysotteluun on tällä hetkellä tulossa parikymmentä tuttua nuorta miestä, jotka ovat olleet Arkki -leirillä, mutta päässeet jo pois lastenkodista.

Leirit Suomessa

Laukaan Kallioniemeen on kolmelle leirille kutsuttu muutama kymmenen lastenkotia, joista ehkä 15 tulee leirille. Tällä hetkellä vain kuusi niistä on ilmoittanut tulosta selvästi, mikä on aiempiin vuosiin verrattuna suhteellisen normaali tilanne. 15 lastenkotia tarkoittaisi vajaata kahtasataa leiriläistä ja muutamaa kymmentä lastenkotien työntekijää. Lisäksi odotamme sataa vapaaehtoista Venäjältä ja Suomesta. Vapaaehtoisia on harvoin liikaa, tervetuloa mukaan!

Niin, miksikäs me tätä tehdäänkään? Tottakai tämän toiminnan haastavuus on jo sinänsä kiinnostusta herättävä, mutta loppujen lopuksi sen voi kiteyttää yhteen Raamatun lauseeseen: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan...” (Jaakobin kirje 1:27a)


P.S. Tapaamme Helsingissä ke 29.4. klo 17:30 alkaen yhdistyksemme kevätkokouksen yhteydessä. Tervetuloa kuulemaan lisää! Ota yhteyttä tapio (at) menejakerro.fi tai p. 045 6785201 !

Mitä hyötyä Arkki -leiristä on?

Arkki -leirin ohessa on aina järjestetty seminaari lastenkotien työntekijöille, jotka tulevat leirille lasten saattajina. Nämä henkilöt ovat koulutukseltaan yleensä filosofian maistereita tai vastaavia. Seminaarin ohjelmasta on vastannut fil. lis. Tarja Leppäaho. Vuonna 2013 hän kertoi leirikokemuksestaan seuraavasti.

Leirikokemuksia

Joka vuosi olen ollut Arkki-leirin järjestämisessä jotenkin mukana, mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa onnistuin asumaan Arkissa yhden leirin ajan.

Kannatti. Näin käytännössä, miten Arkki toimii, ja vakuutuin siitä, että Arkki todella on tarpeellinen. Itse keskityin palvelemaan lastenkotien työntekijöitä, joilta kuulin mm. seuraavaa palautetta Arkista:

• On hyvä, että lapset pääsevät leirillä tutustumaan uusiin aikuisiin ja lastenkotien työntekijät jäävät taka-alalle. Tämä jo yksistään on lomaa lapsille.
• Lomasta tekee luksusta se, millaisessa ympäristössä Arkki järjestetään: on puhdasta ilmaa, metsää, mahdollisuus uida järvessä, poimia marjoja ja sieniä, liikkua luonnossa. Kaupunkilaislapselle tämä on ELÄMYS.
• Ohjelma haastaa lapsia ylittämään rajojaan ja löytämään lahjojaan. Lapset tulevat rohkeammiksi. Kokemus selviämisestä ryhmässä lisää itseluottamusta.
• Ryhmässä toimiminen yhdessä ennestään tuntemattomien lasten kanssa synnyttää jopa solidaarisuutta, joka ei lastenkodeissa ole tavallinen ilmiö.
• Se, että lapset leirillä saavat kokea, että heitä arvostetaan ja heistä iloitaan, synnyttää toivoa.
• Suuri vapaus (Arkilla ei ole lastenkodeille tyypillistä riskejä kaihtavaa "ei saa"-kulttuuria) samalla kun lähellä on turvallisia aikuisia, jotka myös asettavat selkeät rajat, luo mahdollisuuden luottamuksen syntymiselle.
• Kaikkein tärkeintä on rakkaus, joka ympäröi lapsia. Epäonnistumisenkin hetkellä ohjaajalla on lohdutuksen ja rohkaisun sana. Rakkaus ravitsee.

Lue lisää: http://arkki-leiri.blogspot.fi/2013/09/leirikokemuksia.html

Tue toimintaamme: http://www.menejakerro.fi/yhteystiedot.php 

(kuvien henkilöt ei liity tähän tekstiin, vaikkakin kuvat on kyllä leiriltä vuosien takaa. ;)

Arkki -leirin tilanne 2015

Kymmenes leirikesä Suomessa on tulossa. Monen vuoden sinnikäs ja kärsivällinen uurastus tuottaa tulosta: nyt Venäjällä on jo monta henkilöä, jotka pitävät yhteyttä lastenkotien johtajiin ja kutsuvat lapsia leireille. Erityisesti Pietarissa tämä näkyy selvästi, kun Galina M. on tullut mukaan. Viime vuonna hän oli ensimmäistä kertaa leirillämme miehensä kanssa ja nyt hänen kauttaan on tulossa 2-3 uutta lastenkotia Pietarista.

Mitäs jos säästetään ja pidetään leiri teltoissa rajan lähellä?

Kaikkiaan leirille tullee 15-18 lastenkotia Karjalasta, Pietarin alueelta ja Baltiasta. Kaikki eivät pääse tulemaan ja tilanne elää koko ajan, sen kanssa on elettävä. Samoin vapaaehtoisia on tulossa hyvin: Olemme kuulleet halukkaista tulijoista Irkutskista, Jaroslavista ja Moskovan alueelta.

Ei, se ei ole sallittua. Sen sijaan voitaisiin laittaa heidät kävelemään rajalta leirille.

 Irkutskiin jalkapalloa pelaamaan

Irkutskin leiri elää omaa elämäänsä. Paikalliset ystävystävämme ottavat vastuun leiristä, meolemme luvanneet lähteä jalkapallojoukkueen kanssa. Ajatuksena on koota joukkue Arkki -leireillä olleista, lastenkodeista poispäässeistä nuorista vahvistettuna meillä leirin johtotiimillä. Mahdollisesti tällä joukkueella pelaamme ystävyysotteluita myös Suomessa elokuussa. Joukkueeseen mahtuu mukaan!

Vai olisiko sittenkin hyvä kuljettaa lapset linja-autoilla Kallioniemeen?

Enemmän Irkutskin leiristä löytyy aiemmista blogikirjoituksista. 

Arkki -leirin taloudesta

Suomessa kesällä järjestetyn Arkki -leirin kustannukset ovat viime vuosina pysyneet suunnilleen samoina, noin 30 000 euroa kaikkineen. Tänä vuonna summa pysynee suurin piirtein samana, mutta suurempi määrä osallistuvia lastenkoteja saattaa tuoda mukanaan hieman lisää kuljetuskustannuksia. Toivoa on myös rahoituksen saamisesta Venäjän puolelta.

Kallioniemi on sittenkin hyvä paikka.

Pankkiyhteystiedot lahjoituksia varten:

IBAN FI76 4730 4720 0237 47  (Suupohjan POP)

Viitteet: 

Arkki -leiri 1083
Suurin tarve 1025

Rahankeräyslupa POL-2014-1100

Katso kotisivuiltamme rahankeräysluvan tiedot sekä tarkemmin siitä mihin varat käytetään.

Tien päällä taas!

Mikä on näkymme?

Keskustelimme pari päivää sitten Arkki-leiritoiminnan ja yhdistykseme näystä - mikä se on? Meillä jokaisella on omia näkyjämme ja paljon ajatuksia – meilläkin on ollut keskenämme erilaisia ajatuksia siitä miksi vapaaehtoista lastenkotityötä tehdään.

Itselleni alkuperäinen inspiraatio heräsi eräällä lastenkotimatkalla kohdatuista lapsista, lastenkodin työntekijän kysymyksestä sekä yksinkertaisesta kehotuksesta Jaakobin kirjeestä: Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä...

Käytännössä yhdistys ja etenkin Arkki-leiritoiminta on viime vuodet ollut olemassa siksi, että Matti on saanut tämän näyn sydämelleen ja hän on vienyt sitä eteenpäin päättäväisesti. 

Vaikka meillä voi olla erilaisia näkyjä ja ajatuksia, olemme kuitenkin Matin kanssa siitä yhtä mieltä, että toimintaa ei nykyisessä maailmantilanteessa kannata ainakaan lopettaa, vaan päinvastoin, lisätä höyryä! Leirien osalta emme ehkä osaa katsoa kesää pidemmälle, mutta Venäjän näemme yhteistyön kenttänä myös pidemmällä tähtäimellä. 

Tätä kirjoittaessa Matti on juuri lähtenyt taas Karjalaan Pavelin kanssa kiertämään alueen lastenkoteja ja tapaamassa vapaaehtoisia. Leirejä on siis tarkoitus jatkaa. Kesä 2015 olisi jo kymmenes Arkki. Alustavasti n. 15 lastenkotia olisi halukkaita lähettämään lapsia tämän kesän leirille, mutta matkassa on vielä monta mutkaa - ei siis pelkästään Karjalan teillä... 

Arkki-leirityö tarvitsee myös taloudellista tukea nyt:

 -  yhdistyksen www-sivujen ylläpitoon n. 400 € (ja apua uusien sivujen tekemiseen vuodenvaihteessa kun nykyinen palvelu päättyy)

 - Matin ja Pavelin valmistelumatkaan n. 500 € 

 - kesän 2015 leirin järjestelyihin ja toissavuoden leiristä jääneen velan (8000 €) maksamiseen. 

Kiitos jos voit olla mukana - lue lisää kotisivuiltamme.

Tapio-puhis

Arkki vm. 2006

Älä anna kalaa, vaan opeta onkimaan

Vanha viisaus pätee yhä. Me emme yritäkään kutsua kaikkia Venäjän lastenkotilapsia Suomeen, vaan yritämme saada paikalliset venäläiset innostumaan lastenkotilasten asiasta. Ja se näyttää onnistuvan.

Yhdeksän vuotta sitten olimme järjestämässä ensimmäistä Arkki -leiriä Suomeen. Kutsuimme vaatimattomat 15 lastenkotia ja 180 lastenkotinuorta leirille, jolle houkuttelimme ohjaajiksi Venäjältä henkilökuntaa kontaktiemme kautta. Tuolloin meillä oli 13 ryhmää eli keskimäärin 14 nuorta per ryhmä. Ei ihme, että monet olivat vähän shokissa saamastaan tehtävästä.

Monet ensimmäisen Arkki -leirin ohjaajista ovat edelleen mukana lastenkotitoiminnassa. Toimintamme on kuitenkin ottanut uutta muotoa ja nyt aiempaa isompi osa leirille tulleista vapaaehtoisista jatkaa yhteydenpitoa lastenkotien kanssa leirin jälkeen.

Irkutskiin, Siperiaan suunniteltu leiri on vielä paljon idea-asteella, vielä puuttuu viranomaisten suostumus leirin järjestämiseen ja rahoitus. Uskon leirin kuitenkin toteutuvan, sillä mukana on itse Jumala. Inga, Siperian leirin johtohahmo, kertoi meille muutaman kuukauden takaisen historian kohtaamisesta erään lastenkodissa asuvan tytön, Nadjan, kanssa. (nimi muutettu)

Inga leikittämässä lapsia eräässä Irkutskin seudun lastenkodissa 25. tammikuuta

Inga meni ensimmäistä kertaa käymään tuohon lastenkotiin. Hänen päätavoitteensa on viettää aikaa lasten kanssa. Lapset heti kysyivätkin, miksi Inga tuli heidän luokseen. Inga vastasi, että hän tuli, koska Jumala rakastaa teitä lapsia.

Nadja otti Ingan erilleen ja halusi tietää lisää Jumalasta. Inga kertoi tarkemmin, mitä Raamattu sanoo Jumalasta. Nadja sanoi, että haluaa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka Ingan kertomalla tavalla rakastaa lapsia. Inga kysyi, miksi hän on niin halukas uskomaan Jumalaan. Silloin Nadja kertoi Ingalle tarinansa.

Nadjan äiti oli hylännyt Nadjan pienenä vauvana ja peittänyt syksyiseen lehtikasaan. Ohikulkeva mummo oli kuullut Nadjan itkun ja ottanut hänet kotiinsa. Mummo ei kuitenkaan jaksanut hoitaa Nadjaa itse ja siksi antoi hänet lastenkotiin. Nadja ajatteli, että jos Jumala varjeli hänen elämäänsä tuolla tavalla, niin hänellä täytyy olla jokin tarkoitus hänen elämälleen.

Tapahtunut kosketti Ingaa ja osin sen vuoksi hän päätti järjestää Arkki -leirin Irkutskissa. Meille tätä kertoessaan Inga ihmettelikin ääneen, että kuinkahan paljon lastenkodeissa on Nadjan kaltaisia lapsia, jotka vain odottavat, että joku menee sinne kertomaan Jumalasta.

Matti Anttonen

Tervehdys Irkutskista!

… sekä Pietarista, Moskovasta, Angarskista, Baikal-järveltä, ym! Matkamme meni loistavasti – kiitos mukanaolosta! Tässä parilla sanalla ja kuvalla yhteenvetoa matkasta.

Angarskin lastenkodilta

Siperianmatkan tarkoitus oli tukea paikallisista vapaaehtoisista koostuvaa sekalaista porukkaa heidän unelmassaan järjestää leiri Irkutskin alueen lastenkodeille. Inga ja monet muut ovat tehneet lastenkotien kanssa yhteistyötä jo vuosia; leirin järjestäminen olisi seuraava iso askel eteenpäin.

Ulkoleikkejä Irkutskin lastenkodilla

Matkalla Olhonille

Vierailimme kahdessa lastenkodissa/internaatissa Angarskissa ja Irkutskissa pelaamassa jalkapalloa ja ulkoleikkejä lasten kanssa siperialaisittain -20 asteen ”pikkupakkasessa”.

Matkustimme Olhonin saarelle pitämään ”unelmointipalaveria” 13 -hengen vapaaehtoisjoukon kanssa. Monet heistä tutustuivat toisiinsa ensi kertaa vasta nyt, monet olivat eri puolilta kaupunkia ja kokoontuivat eri seurakunnissa. Parhaat ideat ja keskustelut tuppasivat syntymään vasta pikkutunneilla ja yöunet jäivätkin aika vähiin. Olhonin saaren luontoon ehdimme kuitenkin hieman tutustua. Ensimmäisiä haasteita leirin järjestämiseen Siperiassa olisi sopivan leirikeskuksen löytäminen. Olhonin saari voisi olla eräs vaihtoehto.

Eräs leirikeskus Olhonilla

Paluumatkalla ehdimme tavata uusia ja vanhoja vapaaehtoisia Pietarissa sekä poiketa pikipäin Kansainväliset Kristilliset leirit -järjestön leirinohjaajien konferenssissa, minne Inga, Pavel ja monet muut Arkki-leiriltä tutut jäivät opiskelemaan ja verkostoitumaan vielä täksi viikoksi. Oli ilo nähdä, että muutamat vapaaehtoiset ovat ottaneet aktiivisen asenteen esim. uusien lastenkotien kutsumisessa. Jospa ensi kesänä myös Pietarin seudulta pääsisi useampi lastenkoti osallistumaan. 

Eräs palaverihetkonen...

Loppu lastenkodeille? 

Joskus olemme kirjoittaneet ylös toimintamme perimmäisen näyn: ettei lastenkoteja enää tarvittaisi. Venäjällä on menossa SOTE-uudistus (kuulostaako tutulta jostain muustakin yhteydestä, heh? ;), jossa lastenkoti -käsitteestä on tarkoitus luopua kokonaan. Mitä tämä uudistus voi tarkoittaa leirin kannalta, on vielä epäselvää. Joka tapauksessa paperityöt mennevät jälleen uusiksi. 

Isäntäperheemme luona Irkutskissa.