Matkaraportti 25.5.

Lähdimme aamulla liikkeelle Kunnonpaikasta vitostien ja ysitien risteyksestä. Matkan ensimmäisenä päivänä emme päässeet niin pitkälle kuin alunperin ajattelimme. Nyt alkuperäisenä suunnitelmana oli ajaa lauantain aikana Petroskoin kautta lähellä Pietaria.

Joensuussa. Kassillinen tuliaisia, suklaata ja kahvia. Ja vessapaperia. :)

Tullissa meillä kesti jonkun aikaa. Odottavan aika oli pitkä. Lopulta saimme tarvittavat leimat papereihin. Nälkäkin ehti tulla, joten pysähdyimme syömään ja vaihtamaan valuuttaa.

Värtsilässä syömässä

 Alunperin tavoitteena oli iltapäivällä tavata tuttuja Petroskoissa, mutta teimme perjantaina muutoksen suunnitelmiin, että katsoisimme yhdessä Suomen ja Venäjän välistä jääkiekko-ottelua jossakin kahvilassa. No, lopulta peli ehti mennä sillä aikaa, kun ajoimme rajalta Petroskoihin. Matkan varrella pysähdyimme lopulta Nuosjärvellä tuttujen luona. Olipa mukava nähdä, kuinka lapset olivat kasvaneet. Tämä perhe on ollut iso osa leirejämme kymmenen vuoden ajan.

Auton takana Vovan ja Marina kotitalo

Nuosjärven tyyni pinta ja Paavo

Vova ja Marina Matin kanssa poseeraamassa

Illalla ajoimme Andrein luo Petroskoihin. Hän oli joskus 8-9 vuotta sitten leirillämme, sittemmin ehtinyt tutustua päihteisiin, tulla uskoon kuntoutuskeskuksessa 2014 ja nyt hän on seurakunnassa aktiivijäsen. Tämän vuoden alusta hän on asunut Petroskoissa ja haluaa 5-henkisen perheensä kanssa tulla leirillemme elokuussa. Andrei auttoi meitä saamaan nettiliittymän, jotta voisimme soitella ja käyttää internettiä matkan aikana.

Kello oli puoli kymmenen illalla, kun ajoimme Elävä lähde -seurakunnan pihaan. Pjotr -pastori tarjosi yöpaikan meille. Muut menivät nukkumaan nopeammin, allekirjoittanut jutteli Pjotrin ja hänen siskonsa kanssa kuulumisista yhteen asti yöllä. Oli mukana kuulla seurakunnan terveestä suhtautumisesta poliittisiin ilmiöihin. Jumala tietää kaiken ja hallitsee myös poliittisia johtajia.

Sunnuntaiaamuna Petroskoissa lähdössä

Nyt olemme päässeet jo kunnolla matkaan. Olemme Venäjän puolella, rahaa on vaihdettu ja internet toimii. Pietarissa ja Moskovan lähellä pari tuttua miettii, lähtisivätkö meidän mukaan. Kenet Jumala lähettää meidän mukaan?

Ensimmäisenä päivänä pääsimme etenemään Keski-Suomesta alle 200 kilometriä. Nyt jo 450 km. Kyllä tämä tästä.

Matkaraportti, päivä 1. 24.5.

Vaasan asemalla. Saara ja Pekka eivät ole vielä ymmärtäneet eron pituutta.

Näin pääsimme matkaan Tadzikistania kohti. Vaasasta puolenpäivän aikaan junalla Jyväskylään.Pojat ovat juuri päässeet koulusta.

Jyväskylän asemalla, Marko vastassa.

Jyväskylässä alkaa lähtöstressi pikku hiljaa laueta. Ajelemme nimittäin ympäri Jyväskylää tunnin ajan, kun ajatus ei oikein kulje. Haemme mukaan lahjoitetut pallot ja kengät Dimalta.

Dima auttoi tavaroitten toimittamisessa.

Dima juuri tasan vuosi sitten heitti idean Tadzikistanissa tehtävästä toiminnasta. Nyt me olemme menossa. Tuumasta toimeen.

Harmi, että Juha ei päässyt kuvaan. Olisi ansainnut kunniaa sen verran.

Jyväskylästä ajelimme Laukaaseen kebabille. Sitten viimein pääsimme itse auton hakuun. Juha oli korjannut autoa yötä myöten ja viimein klo 16 oli laittanut käyntiin. Juuri oikeaan aikaan. Nyt saimme perusteellisesti kunnostetun auton alle todella edullisesti. Vielä kaksi vuorokautta aiemmin moottori oli levällään ja nyt pääsemme matkaan. Kello lähellä kahdeksaa illalla, kun starttaamme Valkolasta, Pohjois-Laukaasta.

Ben-Hur -elokuva oli mielenkiintoinen.

Saas nähdä, miltä samalla tavalla otettu kuva näyttää parin päivän päästä. Tuleeko mukaan lähtijöitä Petroskoista, Pietarista, Moskovasta?

Etupenkkiläiset, Marko ratissa ja Matti apukuskina.

Henkisesti ensimmäinen päivä oli hankalan oloinen, kova meininki päästä kauas ja sitten pysähdymme yöksi Savoon. Ajatuksena oli ollut päästä edes rajan pintaan. No, ensimmäinen askel on ensimmäinen askel.

Viittä vaille valmis

Parin viikon päästä starttaamme kohti kaukaista Tadzikistania. Matka on pitkä ja mutkia riittää. Olemme varautuneet moneen, mutta varmasti saamme kokea yllätyksiä. Olkoot ne positiivisia.

Petroskoi, Pietari, Moskova, Ryazan, Kazan, Ufa, ?, Taskent, Dushanbe. Siinä suunniteltuja pysähdyspaikkoja. Yksi kysymysmerkki joukossa viittaa siihen, että välimatkaa Ufan ja Taskentin välillä on niin paljon, että välillä on pysähdyttävä. Matkaa 5000 kilometriä.

Perillä odottaa tuntematon

Kaikkein hauskimmalta saattaa kuulostaa, että meillä ei vielä ole mitään tietoa siitä, mitä aiomme perillä tehdä. Sen on ”korkeemmas käres” ja olkoot. Toisin sanoin: meille ei ole vielä auennut matkan päämäärästä perillä Tadzikistanissa vielä juuri mitään, mutta sen sijaan Jumala on puhunut sinne menemisestä.

Tämä kuulostaa perinteiseen projektiajatteluun tottuneilta täysin päättömältä idealta, mutta toisaalta siinä on ajatusta. Uudet, kekseliäät ratkaisut ovat usein hyvin yksinkertaisia, mutta vaativat uudentyyppistä lähestymistapaa. Meillä on kokemusta uudentyyppisen toiminnan käynnistämisestä: lastenkotimatkat Pietariin 2001-2006 ja Arkki -leirit lastenkotinuorille Suomessa 2006-2015 olivat juuri sellaisia.

Mitä uutta on tulossa?

Tämän matkan tavoitteena on edesauttaa ”lähetyskeskuksen” syntymistä Tadzikistaniin tai ainakin sinnepäin. Se oli alkuperäinen ajatus, kun Jumala puhui tästä matkasta. Ja toinen ajatus oli, että Venäjän kristittyjen pitäisi olla siinä mukana.

Tämä ”lähetyskeskus” kuulostaa hienolta termiltä, mutta annapas kun selitän vähän ajatuksenjuoksuani. Raamattu – Jumalan Sana – sisältää Jumalan meille ihmisille antaman täyden ilmoituksen. Jumalan Sanan totuuksia käytäntöön soveltamalla voimme ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia.

”Palvelkaa toisianne Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina sillä armolahjalla, jonka kukin on saanut. Jos joku puhuu, puhukoon kuin Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa, että Jumala tuli kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” 1 Piet. 4:10-11a

Jeesuksen seuraajina meidän on tärkeää tunnistaa, kenelle Jumala on antanut johtamisen armolahjan ja asettaa hänet johtajaksi. Kun jokainen palvelee Jumalan antamalla lahjalla, silloin myös Jumalan voima pääsee toimimaan.

Leirit työkaluna

Meille Jumala on antanut leirit työkaluksi. Kun tulemme koolle uuteen yhteisöön joksikin aikaa, joudumme ”etsimään paikkaamme” vähän aikaa. Uusien ihmisten kesken syntyy myös uusia keskinäisiä tapoja toimia. Tämä on toiminut sekä lastenkotimatkoilla että Arkki -leireillä, missä toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset toimivat yhdessä aivan kuin olisivat tunteneet toisensa jo pitkään. Ilman suurta keskinäistä kilpailua, päinvastoin, toinen toisiamme kehoittaen ja palvellen.

Uskon, että tämän matkan jälkeen meillä on loppukesän Arkki -leirillä 1-10. elokuuta paljon jaettavaa Venäjältä tuleville leiriläisille. Jotta Venäjän seurakunnissa syttyisi into ja palo palvella kanssaihmisiä – jotta hyvä sanoma Jeesuksesta leviäisi myös Venäjän saavuttamattomiin kansanryhmiin.

Innostuitko tästä? Tule mukaan seikkailuun! Leirille tarvitaan tekijöitä monille osa-alueille. Rahaa tarvitaan matkojen ja leirien kulujen kattamiseen. Tarvitsemme myös rukousta, että voisimme toimia Jumalan ohjaukselle kuuliaisina näissä haasteissa.

Pyrimme tekemään matkapäiväkirjaa tähän blogiin, joten pysy kanavalla!

Sillämäessä Nikolain luona

Terveiset Virosta! Olin käymässä 29-30.9. Sillamäessä Tapio Luoma-ahon kanssa, veimme pyörätuolin, pari rollaattoria sekä muutama sata kiloa ruokaa ystävämme Nikolai Dezhinin johtamalle invalidien avustusjärjestölle. Heidän nettisivu on www.miloserdie.ee

Koillis-Virossa tulevaisuudennäkymät ovat lohduttomat. Töitä ei ole, siksi nuoret muuttavat töiden perässä muualle. Sosiaaliturvan taso on alhainen, siksi erityisesti kehitysvammaiset ovat huonossa asemassa. Nikolain järjestö pyrkii auttamaan näitä heikoimmassa asemassa olevia, vaikka heillä ei ole siihen juurikaan resursseja.

Tutustuimme alunperin vuonna 2010 Arkki -leirillä, kun Nikolai tuli tiiminsä kanssa vieraaksemme. Siitä lähtien olemme pyrkineet käymään heidän luonaan ja viemään apua ainakin kerran vuodessa. Apumme tuntuu niin pieneltä, että isompi merkitys on varmaan meidän yhteydenpidollamme ja rohkaisulla. Tälläkin kertaa pidimme lyhyen hartaushetken Nikolain toimistossa hänen ydinporukkansa kanssa.

Tässä minä auton vieressä, kuva muistettiin ottaa vasta paluumatkalla

Nikolai ja Tapio Nikolain kodin edessä sunnuntaiaamuna juuri ennen lähtöä

 Nikolain järjestöllä on oma paikkansa Koillis-Viron alueella. Toimistolla ja nettisivulla on joka puolella muistutuksia siitä, että olemme kaikki samanalaisia. Kehitysvammaisille ja heitä auttaville läheisille on tärkeää muistuttaa, että olemme kaikki ihmisiä ja sellaisenaan arvokkaita. Haluamme sekä Arkki -leirin edustajina että myös ystävinä pitää heihin yhteyttä ja auttaa heitä heidän toiminnassaan. Hei tarvitsevat koko ajan mm. vaippoja, pyöratuoleja ja muita apuvälineitä. Jos haluat auttaa heitä kauttamme, ota yhteyttä www.menejakerro.fi

ARKKI 2018 -yhteenveto

Taas on yksi leirikesä mennyt. Tämä oli taas erilainen kuin aiemmat. Tämä yhteenveto lähtee aika myöhään, kuukausi leirin päättymisen jälkeen, mutta tähän kuukauteen on mahtunut monenlaista. Kaikki pitää kuitenkin asettaa sopiviin raameihin, jotta voi hahmottaa kokonaisuuden, ja siihen tarvitaan aikaa.

Leirin puitteet olivat upeat.

Leirin osanottajat olivat pääosin Venäjältä. Lisäksi mukana oli suomalaisia. Leirillä oli mukana lisäksi iranilaisia ja afganistanistanilaisia. Yhteensä meitä oli reilut 60 henkeä. Arkki -leirin erikoisominaisuuksiin kuuluu, että siellä ei erotella omia ja vieraita. Niin nytkin, kaikki pääsivät mukaan samanarvoisina.

Venäjä, Suomi, Afganistan. Yhdessä nuotion ääressä.

Jeesuksen sanoma oli vallankumouksellinen omana aikanaan. Toisaalta kaikki tapahtui rauhallisesti ja hyvää tehden. Samaa koettiin Arkissa: yhdessä pohdimme paljon aikamme ongelmia ja haasteita. Sodat ja levottomuudet johtuvat aina tiedon puutteesta, joka helposti johtaa ennakkoluuloihin ja sitten edelleen vihaan. On kuitenkin paljon vaikeampi vihata ja helpompi ymmärtää ihmistä, kun pääsee tietämään hänen taustansa ja kokemuksensa. Siksikin jaoimme toisillemme paljon omia kokemuksiamme. Alla yksi leirin parhaista hetkistä.

Leirin teemana oli lähetystyö. Maailmanlaajuisesti tapahtuu paljon, mutta voisimme kristittyinä tehdä paljon enemmänkin. Siitä puhuimme joka päivä. Leiri onnistui erinomaisen hyvin siinä, että kaikki pääsivät osallistumaan ja jakamaan omia kokemuksiaan. Parantamisen varaakin varmaan jäi, sillä olisimme voineet organisoida keittiön toiminnan paremmin ja sitä kautta olisi vapautunut enemmän aikaa raamatuntutkimiseen ja leirin teemaan liittyviin keskusteluihin.

Jumalan suunnitelma maailmaa varten on seurakunta. Jumala on päättänyt toimia seurakunnan kautta. Ei ole suunnitelma B:tä. Ongelmana on, että seurakunta, kristityt, eivät kuuntele Jumalaa eivätkä käytä Jumalan heille antamia lahjoja sitä varten, mihin ne on tarkoitettu: palvelemiseen ja rakastamiseen. Liian usein seurakunnasta tulee sisäpiirin kerho, joka näkee ulkopuolisen maailman uhkana eikä mahdollisuutena.

Leirin lopussa puhuimme jo rohkeasti ajatuksesta pitää seuraava Arkki -leiri Tadzhikistanissa. Se on suuri haaste ennen kaikkea asenteellisesti: liikkeelle on lähdettävä tietämättä kunnolla, ketkä tulevat mukaan ja mitä määränpäässä odottaa. On luotettava siihen, että Jumala osaa oman hommansa. Hänhän lupasi johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähtisimme Tadzhikistaniin autolla. Jatketaan tästä seuraavassa tekstissä.

ARKKI on taas laineilla

ARKKI -leiri on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Leiri alkoi vähän yllättäen aiemmin, kun jo eilen maanantaina 6.8. pari autokuntaa tuli Venäjältä paikalle. Keli on tänään ollut arkkisen kesäinen, kuten kuvasta näkyy.

Kallioniemen terassi käytössä

 Leirin teemana on kannustaa ja rohkaista venäläisiä seurakuntia lähetystyöhön. Konkreettisesti leirillä nostetaan esiin muslimitaustaiset vähemmistöryhmät, joita Venäjältä löytyy joka kaupungista. Suomessa monilla seurakunnilla on hyviä kokemuksia siitä, miten toimia Lähi-Idästä tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Osaammeko me suomalaiset välittää kokemuksiamme naapureillemme Venäjällä?

Keli on mitä parhain, puitteet kunnossa.

Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. (Matt.13:37-38) Kylvettävää riittää...

Toukokuun lopussa olimme koolla haravointileirillä ja silloin esiin nousi mahdollisuus kertoa evankeliumia afgaaneille Tadzhikistanista käsin. Sinne olisi suhteellisen helppo kutsua kristittyjä afgaaneja raamatunopetuksen pariin ja kokemaan yhteyttä muiden kristittyjen kanssa. Venäjän seurakunnat voisivat ottaa tämän toteutuksesta vastuuta. Seuraile blogia, niin katsotaan, mitä tapahtuu.

Rakkaat ystävät ja työn tukijat!

Eiköhän ole aika minunkin kirjoittaa pari riviä. Yhdessä teidän kanssanne olemme kulkeneet jo yli 10 vuotta, vaikka joitakin teistä en itse ole koskaan henkilökohtaisesti tavannutkaan. Silti olen teistä JOKAISESTA teistä äärettömän kiitollinen, sillä tiedän, ettei työmme ilman teitä olisi ollut mahdollinen.

Eli ensinnäkin haluan sanoa

SUURKIITOS sinulle, että olet olemassa,

KIITOS jokaisesta rukouksestasi, jonka olet huokaissut Taivaaan Isän suuntaan puolestamme,

KIITOS jokaisesta taloudellisesta uhrauksestasi, jonka olet työllemme osoittanut,

KIITOS pienimmästäkin käytännön avusta!

Tiedän, että useille ARKKI-leirien onnistuminen oli niin tärkeää, että he valitsivat vaatimattomamman tavan elää, jotta Jumalan valtakunta saisi levitä venäläisten ja sittemmin turvapaikan hakijoiden keskuudessa. Teille siitä kuuluu KIITOS – taivaassa yksikään uhraus ei ole jäänyt huomaamatta, vaikkei kukaan ihminen olisi hoksannut juuri sinua kiittää!

Mitä nämä vuodet ovat tarkoittaneet meille. Mekin olisimme voineet valita toisin - ”normaalin” suomalaisen elämän, ”normaalit” työpaikat, riskittömät lomien viettotavat. Mutta täytyy sanoa, että ihailen mieheni Matin sinnikkyyttä etsiä Jumalan kutsua ja tarkoitusta elämälleen ja sitä kautta koko perheemme elämälle. Meille se tarkoitti Arkki-leirien alussa hyppyä tuntemattomaan – silti niin tuttuun ympäristöön, olivathan venäläiset lasten ja nuorten leirit olleet iso osa molempien meidän historiaa Love for Kids – Russia – aktiotoiminnan kautta. Eli siirryimme leirien vierailijoista leirien järjestäjiksi – ruusuinen tie – matkalla kauniita ruusuja, mutta myös ikäviä piikkejä.

Muistan kauhun, mikä välillä leireillä öisin iski. Tajusin, että nukkuessani leirihuoneessani, sillä aikaa 100-200 ihmistä ovat juridisesti vastuullamme. Jos joku hölmöilee, Matti ja Tapio Luoma-aho ovat vastuussa siitä. Kyseessä kuitenkin olivat lastenkotien erityisnuoret, jotka lastenkotien johtajat olivat tarkasti meille valinneet. :) Onneksi olivat paikalla myös uskovat vapaaehtoiset Venäjän seurakunnista, jotka paimensivat lapsia ja nuoria niin hyvin kuin pystyivät. Ja TE, rukouksin meitä kannoitte joka hetki. Eivätkä enkelit väistyneet leirimme yltä.

Hyviin muistoihin kuuluvat tietysti hengelliset voitot. Kapinoivat nuoret ”sulivat”, lauloivat leirilauluja vielä talvella koulutunneillakin, lastenkotien kasvattajat heittivät ennakkoluulonsa ”lahkolaisista” romukoppaan tutustuttuaan vapaaehtoisiimme, yms. Perheellemme Arkki-leirit olivat työtä, mutta myös hienoja lomahetkiä kauniissa Keski-Suomalaisessa leirikeskuksessa.

Turvapaikan hakijoiden leirit olivat jälleen jotain uutta, sisältäen silti paljon tuttua ainesta. Vaikka väkeä oli huomattavasti vähemmän kuin venäläisten lastenkotilasten leireillä, haasteita riitti. Yksi tekijä on yhteisen kielen puuttuminen. Silti rakkaus on kekseliäs tässäkin. Eräs venäläinen vapaaehtoisemme jutteli ainoastaan arabiaa puhuvan nuorukaisen kanssa ja sai kysymykseensä nyökkäyksen ja hymyn: Jeesus asuu sydämmessäni.

Voisin jatkaa pitkäänkin, mutta mitä siis haluan tällä sanoa: Ilman teitä leirejä ei olisi ollut, eikä myöskään tule. Tarvitsemme teitä yhä!!! Monet teistä ovat eri käänteissä laittaneet viestiä, että ovat hengessä mukana, vaikka ovatkin toisella puolella maailmaa. Fyysinen etäisyys ei siis välttämättä este näissä hommissa.

TAVATAAN JA RUKOILLAAN! Kesällä yleensä ihmiset liikkuvat enemmän ja haastankin teitä, olisiko mahdollista tavata, tutustua ja ”tiivistää rivejämme”. Rukoillaan vaikka hetki yhdessä, annetaan Jumalalle tilaa puhua, kun tapaamme.

KYSY! Mitä olet aina halunnut kysyä minulta, Matilta, tai joltakulta yhdistyksemme aktiivilta. Laitahan viestiä, ja ehkäpä raapustan uuden kirjeen vastaukseksi.

PYYDÄ KAVERIA! Toivoisin, että meitä olisi enemmän, mieti ketä Sinä voisit pyytää mukaan tukemaan tai tekemään

-Tuulia 

Erityismainintoja

 

Kevät on aika todistusten, stipendien jaon oppilaitoksissa, miksemme voisi antaa pientä tunnustusta myös hengellisen työn saralla. Haluaisimme tehdä nyt jotain epäsuomalaista, mutta noudattaa tässäkin Paavalin esimerkkiä (Room.16. Luku) ja mainita nimeltä muutamia mukana olleita.

Otimme riskin silläkin uhalla, että unohtaisimme mainita juuri sinut. Voit muistuttaa meitä yhteisestä menneisyydestämme ja kertoa, miten haluaisit jatkossa olla mukana.

Huom. Emme (onneksi) tiedä, kuka minkäkin verran on yhdistyksen tilille lahjoittanut, joten tämä lista ei koske taloudellisia uhrauksia. Toki, todellakin, KIITOS niistäkin!

Kansainvälinen leiriyhteistyö – Mene ja Kerro ry – mukana on ollut myös venäjän, englannin, arabian, farsin yms. kielien puhujia, joten mainitsemme tässä vain suomenkieltä ymmärtäviä uutiskirjeidemme saajia.

Aloittakaamme alusta. Siis alusta alkaen vierellämme kulkeneita.

Tapio L. , Helsinki – kiitos pitkään kestäneestä ystävyydestä, tuumaustunneista ja ark(k)isista muistoista

Helga ja Kari K. , Nurmes – pitkän matka ollaan kuljettu yhdessä, mitähän vielä edessäpäin...

Joona K. Perheineen, Laukaa

Sitten te, yhdistystä pystyssä pitäneitä.

Marjatta M., Petri Y., Lauri R, Olli H, Markus I, - te olette olleet työmme selkäranka. Ilman vankkoja luita ei kehokaan pysy pystyssä! :)

Toiminnassa eri vaiheissa tukeneita.

Niina T. , Anu P. , Katja O, Matti ja Tea T., Keijo P.

Helena ja Marko T, Selkäinahot

Missionuoret. Toimintaa ja rukousta.

Mark ja Hannele E. , Mika ja Johanna , Clarita ja Armand.

Vaasassa ystävämme, jotka kaikki nämä vuodet olette jaksaneet kuunnella meitä,

Teija ja Jukka H. , Fredrika C. rukouspiireineen, Laura ja Juha H. , Stefan ja Marina S ja Sion -seurakunta. Kiitos!!!

Leirien käytännön järjestelyistä auttaneita.

Tarja ja Raine L. Kiitos monenlaisesta avusta eri vaiheissa, läsnäolosta ja neuvoista.

Jarmo T. Kiitos rohkaisusta, ruoista ja yhteydenpidosta!

Kari P. Kiitos luennoista

Vihtavuoren Pamaus Kiitos jalkapallopeleistä!

Orvo ja Raakel P. Kiitos monesta avusta!

Igor B. Kiitos alkusysäyksestä ja tiimin kasaamisesta!

Ivan P. Kiitos palvelusta ja vierailuista!

Ljuba ja Sergei V. Kiitos majoituksista ja yhteydenpidosta!

Kyösti H. Kiitos kuljetuksesta!

Jouni P. Kiitos kuskauksista ja auton lainasta!

Toivon silta Kiitos ruoka-avusta ja kaikesta muustakin!

Jokapäiväinen leipä Kiitos ruoista!

Heikki M. Kiitos mansikoista ja kaikesta muustakin avusta!

Laukaa helluntaiseurakunnan kirppis Kiitos vaatelahjoituksista ja lakanoista!

Dimitry ja Oksana U., Olette tuoneet aina erityisen ilmapiirin mukananne!

Esko U. Kiitos avusta, mukanaolosta ja rohkaisusta eri käänteissä

Petri H. Kiitos tuesta, avusta ja joustavuudesta vuosien mittaan

Anita M. Kiitos kananmunista!

Erja H. Kiitos tuesta!

Pasi ja Mari A. Kiitos kuskauksista, munkeista, mansikoista ja aina avoimista ovista

Tuula N. Kiitos avusta oikeaan aikaan, kirjallisuudesta yms materiaaleista

Eeva L. Täsmäjohdatusta. Paikalla oikeaan aikaan

Juha T. Kiitos loistavasta palvelusta

Risto V. Kiitos kuskauksista

Reijo S. Kiitos yhteydenpidosta ja kontakteista!

Timo K. Kiitos tuesta, rohkaisusta ja yhteydenpidosta!

Raimo V.Kiitos kuskauksista ja kaikesta muustakin!

Helena ja Markku F. - Kiitos, kun tuotte ilon ja musiikin mukananne! Herra kanssanne!

Vanhempamme ja sukulaiset.

Riitta ja Jouko A, Tuija ja Seppo L, Jani ja Merita L. , Kosti ja Sanna L. , Jussi ja Anna A.

Kiitos, kun kasvatitte meidät palvelemaan Herraa ja olette yrittäneet ymmärtää meitä silloinkin kun ette ole ymmärtäneet :)

Sitten vielä viimeiseksi eräitä, joita ei enää sähköpostit eikä etanapostikaan tavoita. Eli keskuudestamme hiljattain kirkkauteen kutsuttuja Herran palvelijoita.

Paavo T. - hiljainen Herran soturi, vakaa ja esimerkillinen. Lämmin osaanottomme Annelille.

Irja R. - Halusimme kiittää Irjaa uskollisesta tuesta, hänen vieraanvaraisuudesta, uskonhenkisestä ja sinnikkäästä esirukouksesta, käytännön avusta mm. askartelutarvikkeiden ja mustikoiden kanssa. Mutta nyt tämä kiitosviesti myöhästyi Irjan kohdalla. Ja kysymys nousee, kuka ottaa Irjan paikan esirukoilijana ja työmme tukijana. Irja saa palkan työstään ja vaivannäöstään jo nyt Taivaallisen Isämme luona. Lämmin osaanottomme myös omaisille.

Päätän tämän viestin Exit -yhtyeen kappaleen sanoihin.

He vaelsivat täällä ennen meitä. He sytyttivät soihdut pimeään. Vaikka moni maksoikin sen hengellellään. He työskentelivät käsin herkin. He uneksivat maasta vapauden. He jättivät näin meille esimerkin.

 

Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti. Kunnes Herran näämme kasvoista kasvoihin. 

Missä ovat apostolit tänään? Ääni huutavan on hiljennyt. Kuka tahtoo käydä Hänen ystävänään? Kuka pimeyttä vastaan nousee nyt? Missä ovat lapset aamuruskon? Kuka valon toisi maahan särkyvään? Mistä löydämme isiemme uskon? Joka ihmissydämet saa sykkimään. 

Jeesus, sinä tunnet heikkoutemme. Me vaellamme kylmin sydämin. Jeesus, tule itse voimaksemme. Ja anna Henkes tulta lamppuihin. Anna meille uusi, vahva mieli. Ja sydän, joka osaa rakastaa. Että kaikki sukupolvet, joka kieli kerran ylistävät suurta Jumalaa

Elämä menee eteenpäin - yhteys jatkuu

Tervehdys Eestistä! 

Toimitimme avustuksena kuorman aikuisten vaippoja Sillamäkeen Miloserdie-järjestölle. Miloserdien vapaaehtoisia oli mukana kolmesti Arkki-leirillä ja siellä olemme tutustuneet. Ko järjestö auttaa liikuntavammaisia ja muita vähäosaisia venäjänkielisessä Itä-Virossa. 

Lähdössä Sipoon varastolta Irjan luota.

Ja perillä Sillamäessä

Matkaan hyppäsi tällä kertaa mukaan Peeter Tallinnasta. Peeter toimii aktiivisesti eräässä seurakunnassa Tallinnassa ja hienoa olisikin jos syntyisi yhteyksiä eestinkielisten ja venäjänkielisten välillä. 

Ystävämme oli itse asiassa mukana jo Olevisten herätyksessä 1970-luvun lopulla. Kyseinen herätys oli varmastikin Neuvostoliiton merkittävin herätys ja sen tuulet levisivät yli koko NL:n. Eräs herätyksen avaimia ja edellytyksiä oli sovinnonteko ja anteeksiantaminen eestiläisten ja venäläisten välillä. Kun kokoukset alettiin tulkata myös venäjäksi, väkeä alkoi aivan yllättäen saapua Tallinnaan mitä eriskummallisimmista paikoista ympäri NL:oa, aina Itä-Siperiasta asti. 

Aiheesta on ilmestynyt Päivä oy:n kustantama erinomainen kirja, Ihme Jota Länsi Ei Tiennyt. Kirjaa voin lämpimästi suositella, sen opetus herätyksestä on aivan yhtä ajankohtainen nyt kuin 30 vuotta sitten!

Sunnuntaina aloittelemme Kallioniemessä talkooleiriä suomalais-venäläis-irakilaisin voimin. Mukaan on tulossa siis myös Arkki-leireiltä tuttuja ystäviä! Saamme iloita kansojen yhteydestä ja mukavasta talkoohengestä! Mukaan mahtuu!

Jos tahdot voit tukea Eestin avustustoimintaa kauttamme: 
Tilinro:  FI46 4730 4720 0148 78
Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry
Viite: 1300  (Avustus Eestiin)

Arkki-leiri kiittää ja kumartaa! ;)

   
Pikkuhiljaa on siis tullut aika päätellä yhden leirihankkeen tarinaa... Arkki-leirejä Venäjän lastenkodeille ei tänä vuonna järjestetä Suomessa, vaikka kiinnostusta olisi yhä ollut. Sen sijaan leiritoiminta jatkuu ja itse asiassa toiminta leirien määrä on jopa laajenemaan päin! Ei ole todellakaan tullut aika pistää hanskoja tiskiin vaikka tämä blogi pikkuhiljaa hiljeneekin (ainakin joksikin aikaa). Myös yhteys Venäjälle jatkuu, onpa kesän 2016 leireille tulossa muutamia vapaaehtoisiakin Siperiasta asti! 

Päivitämme tänne vielä silloin tällöin tunnelmia sikäli kun ne liittyvät Arkki-leirien teemoihin. 

Aiomme siis hyödyntää leirityöstä hankittua kokemusta järjestämällä leirejä turvapaikanhakijoille ja muille maahanmuuttajille. Leirit kulkevat teemalla "Suomi-leiri" ja uuden leiriblogin löydät osoitteesta finlandcamp.blogspot.fi   Käypä tutustumassa! Sivuilta löydät leirien aikataulut ja yhteystietomme! Myös vapaaehtoisia leireille tarvitaan! Ota yhteyttä!

Kiitos kun olet kulkenut mukana tähän asti! Tervetuloa myös mukaan tämän kesän Suomi-leireille! Kiitos myös teille jotka olette tukeneet leiritoimintaa taloudellisesti ja muin tavoin.

Tapio Luoma-aho
hall. jäsen. 

Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry
Rahankeräystilimme:  FI76 4730 4720 0237 47
Viitteet:
  1025 Suurin tarve
  1122 Maahanmuuttajien leirit
  1300 Avustus Eestiin (humanitaarinen apu)

Rahankeräyslupa POL-2014-1100  (voimassa koko Suomessa, pl. Ahvenanmaa)
Luvan saaja: Kansainvälinen leiriyhteistyö – Mene ja Kerro ry
Keräysaika: 10.6.2014 – 9.6.2016
Lisätiedot:  www.menejakerro.fi/contact-us/

Suomi -leirejä

Toiminta muuttuu ja sitä varten perustimme uuden blogin: finlandcamp.blogspot.com

Tässä kuorma lähdössä

Tulevana kesänä järjestämme siis Suomi -leirejä turvapaikanhakijoille. Lastenkotinuorten tuominen Suomeen leirille kävi työlääksi ja muutenkin koimme sen ajan olevan ohi. Nyt puhaltavat uudet tuulet siltä osin. Jumala pitäköön huolen orvoistaan - ja hän kyllä se tekee. Me jatkamme yhteydenpitoa leirillämme olleisiin lapsiin, nuoriin ja vapaaehtoisiin.

Avustuskuorma Viroon

Tänään invalidien avustusjärjestö "Miloserdie" eli suomeksi "Laupeus" sai kuormallisen vaippoja, jotka me toimitimme perille. Järjestö maksoi suurimman osan vaipoista, me kustansimme kuljetuksen. Alla kuvat täydestä autosta ja purkutouhusta Sillamäessä.

Purku menossa Sillamäessä, johtaja Nikolai pyörätuolissa vastaanottamassa.

Mistä arkkileiri alkoi?

Siitä on nyt aikalailla tasan kymmenen vuotta kun ensimmäistä Arkki-leiriä alettiin tosissaan rakentamaan... Nyt kun toiminnan suunta muuttuu, lienee aika pohtia vähän 

Syksyllä 2005 erään pietarilaisen lastenkodin opettaja Natalia oli tiedustellut meiltä ohimennen sattuisiko Suomessa olemaan mitään leiriä minne lähettää internaatin lapsia kesällä. Emme tienneet, joten saimme ajatuksen oman leirin järjestämisestä.

Musiikkituokio (2006)

Vieraita Koreasta leirillä 2006

Igor ja the original Arkki-lippu

Kevättalvella ja pääsiäisen aikaan 2006 kiersimme lastenkodeissa kutsumassa lapsia Suomeen leirille, Pietarin alueella, Karjalassa, jopa Komissa asti. Olimme tehneet yksinkertaisen yhden sivun mittaisen esitteen ja kävimme paikan päällä lastenkodeissa esittämässä asiamme. Minä olin ainakin tuohon aikaan täysin kielitaidoton... tilanteet olivat välillä aika mielenkiintoisia, kun paikalle pöllähtänyt kielitaidoton suomalainen ja asiasta lähes tietämätön paikallinen yhteyshenkilö yrittivät saada asian esitettyä.  :)

Niin vaan leiri kuitenkin toteutui! Kesän 2006 leiri oli itse asiassa suurin Arkki-leiri jonka koskaan järjestimme. Leirinjohtajaksi ryhtyi hieman aiemmin Suomeen muuttanut inkerinsuomalainen Igor. Leirin valtava koko (kokonaisvahvuus n. 330 henkeä, joista lastenkotilapsia 180) asetti omat haasteensa, ja välillä meno tuntui hyvin hallitsemattomalta. Mutta leiriltä saatu palaute oli käsittämättömän rohkaisevaa. Säätkin suosivat meitä, sillä ko. vuoden elokuu oli ennätyslämmin ja kuiva.

Palontorjuntaharjoitus 

Opimme paljon matkan varrella leirin järjestämisestä. Arkki-leirin varsinainen tarkoitus selkeytyi hiljalleen ja leirille muodostui omalaatuinen toimintakulttuuri, missä tärkeintä ei ole ollut valmisteltu ohjelma vaan perhemäisyys, vapaus, kohtaaminen ja oma-aloitteisuuteen kannustaminen. Tarkka suunnittelu ei olisi ollutkaan mahdollista, sillä emme oikeastaan koskaan voineet lopulta tietää ketä ja millaisia ihmisiä leirille osallistuu ennen kuin vasta siinä vaiheessa kun linja-autojen ovet aukenivat...

"Leiri on hyödyllinen - ei vain aikuisille, vaan myös lapsille", livahti erään petroskoilaisen lastenkodin ohjaajan suusta v. 2006 leirin aikana. Aloimme ymmärtää että kukatie vielä lapsia tärkeämpi kohderyhmä leirillä olivatkin pääosin eri seurakunnista kutsumamme vapaaehtoiset sekä lastenkotien työntekijät. Jos pystyimme tutustuttamaan paikallisia ihmisiä lastenkotinuoriin ja saamaan heitä aktivoitua, leirin tulokset saattoivat olla paljon pysyvämpiä. Ja lastenkotien työntekijät joka tapauksessa viettävät kaikki päivät lasten kanssa... Mitä lastenkotilasten sisäiseen todellisuuteen tulee, vuonna 2006 kuvattu Kotiin -dokumentti on vielä monilta osin ajankohtainen. Se löytyy YouTubesta.

Paljon on vettä virrannut Neva-joessa vuoden 2006 jälkeen. Arkki-leireille ehti osallistua ryhmiä yli 30 eri lastenkodista Venäjältä ja Baltian maistakin. Lukuisia leireille osallistuneita lastenkoteja on jo (tarpeettominakin) suljettu. On ollut etuoikeus nähdä joidenkin tällaisten omalla tavallaan merkittävää historiaa omaavien instituutioiden elinkaaren päätös.

Kesän 2006 vapaaehtoisia (pieni osa)

Jos olemme saaneet olla leirien kautta vaikuttamassa positiivisesti muutamien lasten ja nuorten elämään, ja ilmapiiriin lastenkodeissa on tämä ollut sen arvoista.

Miten työ jatkuu ja millaisiin haasteisiin seuraavaksi suuntaamme? Vastuu vapaaehtoisesta lastenkotityöstä on aika siirtyä ystäville Venäjällä. Vaan leirityö on työkalu jonka edelleen näemme toimivana ja jopa alikäytettynä. Ketä seuraavassa Arkissa on? Entä millaisessa toiminnassa sinä haluaisit olla mukana? 

Pääsiäisterveisin,

Tapio
Hall. PJ, Kansainvälinen leiriyhteistyö ry

P.S. Katso yhdistyksemme uudistetut kotisivut www.menejakerro.fi

Haikein ja kiitollisin mielin näitä aikoja vielä muistellaan

С новым годом!

Kiitos teille kaikille jotka olette eri tavoin osallistuneet Arkki-leirin tukemiseen vuosien varrella! Tässä vielä muutamia parhaita otoksia v:n 2015 leiriltä (kiitokset Nina, Sergei ja Tatjana Grigoreva)! Leiritoiminta jatkuu, vaikkakaan ei ehkä aivan samassa muodossa kuin tähän asti, samoin yhteistyö Venäjälle päin. Myös uusia suuntia ja unelmia uudenlaisen leirityön kehittämiseen on... Mutta niistä lisää kun on sen aika. 

Uuden vuoden terveisin,
Tapio Luoma-aho, hall. pj 2015
www.arkkileiri.fi

Jalkapallomaaottelu Suomi-Venäjä

Pieni väläys historiaakin... Päiväleiri jossain päin Karjalaa v. 2003. 

Vova ja itse Peurunkajärvestä ongitut kalat

Konneveden kansallispuistossa

Arkin 10-vuotissynttärikakku löi kaikki ennätykset!

Lakanavuori odotti toimistossa leirin alkua... 

Sasha ja Arkki-leirille myönnetty virallinen "parhaan leirin palkinto" :)

Arkki -leirit jatkuvat Venäjän puolella

No niin, nyt se on selvää ja päätetty. Arkki -leirit jatkuvat ensi kesänä Venäjän puolella. Ainakin yksi leiri järjestetään Suomen lähialueella ja ehkä myös kauempana Venäjällä onnistuu jonkinlainen leiri. Iso askel otettu taas.

Arkki -leirin järjestämiseen Suomessa oli monta hyvää perustetta ja siksi asiaa palaveerattiin useaan kertaan. Faktat tulivat kuitenkin eteen: meillä ei ole siihen varaa ja toiseksi olisi tarvittu myös uusien ihmisten konkreettista sitoutumista järjestämisurakkaan. Miten tähän päädyttiin ja mitä tuntemuksia päätös herätti – siitä seuraavassa.

Palaveri Arkin tulevaisuudesta Juvalla marraskuun lopussa

Kokoonnuimme parinkymmenen hengen voimin Juvalle, Tuhkalan vanhalle koululle marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Mukana kymmenkunta henkeä Pietarista ja loput eri puolilta Suomea. Oli siis selvää, että asia kiinnosti ja kysymys oli tärkeä.

Palaverin osallistujia: Arkki -leiri on heille tärkeä

On todella sääli jättää hieno leirikonsepti. Monet venäläiset vapaaehtoiset ovat nähneet ne tulokset, joita leiri on tuottanut. Siksi jatkamisen puolesta löytyi paljon argumentteja:

• Arkki on ainutlaatuinen, sitä ei saa lopettaa
• ilmapiiri Arkissa on sellainen, jota ei ole missään muualla
• monet lapset ja nuoret eivät missään muualla oppisi tuntemaan Jumalaa

Miehet mietteliäinä. Kirjoittaja keskellä raitapaidassa.

Itse kertasin useampaan kertaan kaikkia niitä positiivisia kokemuksia ja nuorten aiheuttamia kommelluksia, joista kaikista loppujen lopuksi tuli jotain hyvää. Paljon positiivisia muistoja ja yhteisiä kokemuksia. Minullekin Arkin lopettaminen on iso juttu monesta syystä. Miksi en olisi halunnut lopettaa Arkkia Suomessa – tässä nuo syyt jonkinlaisessa suuruusjärjestyksessä:

1. Joka vuosi elokuussa Arkissa olen tavannut venäläisiä ja suomalaisia ystäviäni. Milloin taas tavataan?
2. Arkki on myös ollut luonteva kanssakäynnin muoto meidän suomalaisten ja venäläisten välillä. Mitä saadaan tilalle?
3. Jo kymmenen vuoden ajan olen käyttänyt kesän Arkin järjestämiseen. Mitäs nyt teen?

Lapsetkin halusivat osallistua. Arkkiin he ovat aina tervetulleita. :)

Pohdimme asioita pitkään. Keskustelimme yhdessä ehkä 8-9 tuntia ja jokaisen näkökanta tuli selväksi. Palaveri Juvalla päättyi siihen, että pietarilaiset päättivät järjestää leirin Karjalassa tai Pietarin alueella ensi kesänä. Suomalaiset ovat tervetulleita sinne auttamaan.

Meidän suomalaiselle organisaatiolle – Kansainvälinen leiriyhteistyö – mene ja kerro ry:lle tämä päätös oli helpottava. Suomessa järjestettävän leirin kaikki vastuut ja riskit olivat meidän harteilla. Tässä oli kaikkein suurin epätasapaino: riskit ja vastuut suomalaisille, tulokset ja hedelmät Venäjällä. Siksi tämä päätös järjestää leirejä Venäjällä oli helpottava.

Entä nyt, kun ”perinteistä” Arkki -leiriä ei enää tule?

Juvalla naapurissa oli seurankipeä koira.

Hyvä kysymys. Sitä mekin vielä mietimme. Joka tapauksessa haasteita riittää, toimettomaksi emme tule jäämään. Ideoita on jo ihan riittävästi, vaikka toisille jakaisi. :)

Jossakin muodossa tulemme jatkamaan lastenkotityötä ja reissuja Venäjälle. Vaikka ihan vain yhteydenpidon itsensä vuoksi.

Loppujen lopuksi me ihmiset voimme tehdä aika vähän. Ehkä hälinää, toimintaa ja numeroita voi olla paljonkin, mutta kestäviä, pitkän tähtäimen tuloksia saadaan aikaan vain toimimalla yhteistyössä Jumalan kanssa. Siis antamalla Jumalalle se vähä, mikä itse kullakin on. Tehdään se ilman laskelmointia ja epäluuloja. Samalla mentaliteetilla järjestettiin Arkki -leirikin ja hyvä tuli. Samalla reseptillä mennään.

Hyvää Joulua!

Matti Anttonen

Miksi leirityö on edelleen hyvä työkalu?

Miksi leirityö on edelleen hyvä työkalu?

Amanda Henderson on gradutyössään (v. 2010) pohtinut kristillisen leirityön vaikuttavuutta, nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä Kanadassa. (Koko artikkeli on ladattavissa tämän linkin takaa.) 

Teksti on innostavaa luettavaa! Leirityössä on edelleen monia vahvuuksia:

• Leirin perhemäinen, yhteisöllinen elämä tarjoaa mahdollisuuden aitoihin kohtaamisiin
• Leiri on tiivis kokemus, jossa lyhyessä ajassa voi rakentaa ihmissuhteita paljon tehokkaammin kuin lyhyiden tapaamisten kautta
• Leiri vie lapset pois normaaleista kodin, koulun ja kaveripiirien ym. rutiineista ja antaa mahdollisuuden kokea jotain erilaista, mikä tukee hiljentymistä ja oman elämän syvien asioiden pohdintaa. Leiri on eräänlainen nykyajan pyhiinvaellus.
• Leiri on mahdollisuus ulkoilla, saada luontoelämyksiä ja pitää esillä myös luonnon ja luomakunnan tärkeyttä
• Leirit tavoittavat tehokkaasti myös niitä lapsia ja nuoria jotka muuten jäisivät seurakunnan toiminnan ulkopuolelle. Lapsille on luontevaa kutsua myös ystäviään mukaan leireille
• Leirityö on upea mahdollisuus uusien nuorten johtajien kasvattamiseen. ”Camp is a place where Kingdom leaders are launched”. Leirillä kaikenikäiset voivat kokeilla johtajuutta turvallisessa ympäristössä.
• Leiri on mahdollisuus omaksua uusia elämänmalleja. Hyvien roolimallien merkitys korostuu leiriolosuhteissa.

Monista näistä kohdista voimme olla Arkki-leirien kokemuksen perusteella samaa mieltä!

Ehdimme tavata tuttuja myös Pietarissa syyskuussa.