Syyskokous ja tapaaminen!

Kansainvälinen leiriyhteistyö ry:n syyskokous ja tapaaminen järjestetään Juvalla sunnuntaina 29.11. alkaen klo 13 (os Tuhkalantie 370, Nuutilanmäki). Paljon on pelissä - tämä aika ei ole sellainen, että kannattaisi lyödä hanskoja tiskiin, mutta toisaalta myös uutta suuntaa ja neuvoa tarvitaan kun maailma ympärillä muuttuu. Tule mukaan pohtimaan ja etsimään tätä uutta suuntaa kassamme! 

Ota yhteyttä: Tapio (hall. pj.) p. 050 3233223 tai info(ät)menejakerro.fi

P.S. KIITOS kaikille lahjoittajille, olemme pystyneet lyhentämään v. 2015 leirin velkaa viimeisen kuukauden aikana yli 3000 €:lla. Jäljellä on enää laskuja tältä kesältä noin 3000 € verran tähän hätään. 

Ollako vai eikä olla?

Arkki -leirin tulevaisuudesta väännetään kättä. Mitä näkökantoja asiassa on? Tässä yhteenveto.

1. Toiminta on tarpeellista ja tehokasta

Olemme järjestäneet leiritoimintaa, joka on poikinut ja tuottanut monenlaisia. Toiminnasta ovat hyötyneet 

• ne lastenkotinuoret, jotka ovat päässeet leirille. Monille heistä Arkki -leirin tarjoama kokemus on ollut vallankumouksellinen: he ovat saaneet kokea, että on olemassa ihmisiä, jotka todella välittävät ja että on olemassa Taivaallinen Isä, joka välittää hänestä. 
• lastenkotinuoret niissä lastenkodeissa, joitten työntekijät ovat saaneet kokea Arkki -leirin ilmapiirin. Se on vaikuttanut paljon yli sadan lastenkodin työntekijän elämään ja muuttanut heidän asenteitaan ja toimintatapojaan.
• lastenkotinuoret niissä lastenkodeissa, joissa Arkki -leireillä olleet vapaaehtoiset toimivat. Vapaaehtoiset toimivat lasten kanssa heidän parhaakseen, eivät maineen tai näön vuoksi.

Tällä hetkellä tuloksista tiedetään, että ainakin kymmenien nuorten elämän suunta on korjaantunut ja heillä on ystävistä koostuva turvaverkko. Lukuisat leirillä olleet lastenkotien työntekijät ovat nyt johtavissa tehtävissä omalla alueellaan ja omaavat mm. positiivisemman suhtautumisen protestanttisiin seurakuntiin. Leirillä olleet vapaaehtoiset toimivat ainakin 11 eri alueella ja toimivat siellä alueensa lastenkotinuorten hyväksi.

Hyvänä mallina toimii Irkutskin alueella tapahtuva kehitys. Vuonna 2014 sieltä oli 12 henkeä leirillä. Jo samana syksynä heille avautui mahdollisuus aloittaa vierailut lastenkodissa Irkutskissa. Arkki -leirillä he saivat mallin, kuinka toimia lastenkotinuorten kanssa. Nyt lastenkotien johtajat ja alueen paikallisviranomaiset soittavat toiminnan koordinaattorille ja pyytävät käymään lastenkodeissa ja rukoilemaan lastenkodin tilanteiden puolesta.

2. Tarvitaan rahaa

Tämä toiminta on ollut taloudellisesti tiukkaa koko ajan. Pääsääntöisesti leirien kuluja on maksettu aina jälkijunassa. Nyt tätä on jatkunut kymmenen vuotta ja vastuunkantajat väsyvät. Tarvitaan tukijoita. Jotta olisi lähtijöitä, tarvitaan lähettäjiä. Muuten vaihtoehtoja on yksi: lappu luukulle eli toiminta loppuu.


3. Venäläisten vapaaehtoisten on otettava vastuuta toiminnan organisoimisesta

Suomesta käsin toimintaa ei voida enää johtaa. Toiminnan tavoitteet kohdistuvat yksinomaan Venäjälle, johtajienkin tulisi olla siellä. Arkki -leiritoiminnan yleiset tavoitteet ovat:

• kouluttaa vapaaehtoisia toimimaan lastenkotinuorten parissa. Leirillä annettu malli on yksinkertainen, mutta samalla mullistava: luotamme Jumalan tekevän oman osuutensa, kun me ihmiset teemme omamme. Palvelemme, leikimme, olemme ystäviä. Toimivaksi havaittu malli. Tästä lisää seuraavissa blogiteksteissä.
• antaa uudenlainen malli lastenkotien työntekijöille. Emme pyri kieltämään ja kontrolloimaan lapsia keksimällä ohjelman, johon heidän tulisi osallistua. Sen sijaan olemme aidosti kiinnostuneita lapsista ja heidän mielenkiinnon kohteistaan ja pyrimme toteuttamaan heidän toivomuksiaan. Rupeamatta kuitenkaan sätkynukeksi. Aikuinen johtaa ja sanoo viime kädessä, mitä tehdään.
• kehittää uusia tapoja auttaa kohdata ja auttaa lastenkotinuoria. Lastenkotilasten maailma on muuttunut hurjasti näiden kymmenen vuoden aikana, jolloin leiriä on järjestetty. Vuonna 2006 juuri kenelläkään ei ollut kännykkää, nyt kaikilla on älypuhelin ja pääsy internettiin 24 tuntia vuorokaudessa. Pelkästään se tuo suuria haasteita löytää yhteinen kieli. Tätä varten pyrimme löytämään uusia, tehokkaampia toimintapoja.

Millä tavalla vastuuta saadaan siirrettyä Venäjän puolelle? Palkattu koordinaattori, johtokunta? Tottakai tarvitsee selkeästi määritellä vastuut, mutta ennen kaikkea roolien pitää olla selvät: mitä kenenkin odotetaan tekevän? Tänä vuonna kaikki järjestelyt tehtiin Suomen puolelta niin hyvin kuin pystyttiin ja sen mukaisesti puutteet olivat nähtävissä kesän leireillä.

Saldoa: lehtiarkki

Haravointileiri päättyi pari viikkoa sitten. Paikalla oli yhteensä parikymmentä henkeä ja jälki oli sen mukaista: ehdimme siivota lehtien lisäksi jotain muutakin. Nauroimme itsekin tilanteen koomisuudelle: kymmenkunta henkeä tulee Pietarista ja Siperiasta saakka Suomeen haravoimaan lehtiä, aivan kuin suomalaiset eivät siihen pystyisi. Tosin meidän tavoite oli jotain muuta kuin lehtien haravointi: Arkki -leirin tulevaisuudesta päättäminen.

Työn touhussa, lehdet saavat kyytiä.

Havaitsimme, että Arkki -leirin tulevaisuudella ja Kallioniemen koivujen lehdillä on paljon yhteistä: Kummankaan kohdalla me emme saaneet asiaa päätökseen asti. Leirin tulevaisuus on riippuvainen hyvin monesta tekijästä ja lehdet taas eivät kaikki suostuneet putoamaan ajallaan. Siispä leirin tulevaisuus jäi lopullisesti päättämättä ja osa lehdistäkin jäi odottamaan kevättä.

Oksakasat siirtyvät juhannuskokkoon.

Tuo koivunlehtien epätoivoiselta vaikuttava oksassa pysyminen muistutti aika paljon meidänkin asennettamme. Pidämme kovasti kiinni tutusta, meille totutusta tilasta emmekä halua luopua saavutuksistamme. Kuitenkin syksy ja talvi kuuluvat luonnolliseen kiertokulkuun ja aina niiden jälkeen tulee kevät. Syksy ja talvi onkin nähtävä valmistautumisena uuteen kasvukauteen.

Ja turhat rojut saavat kyytiä.

Joka kevät puuhun kasvaa uudet lehdet ja samalla puu itsekin kasvaa vähän joka suuntaan. Syksyisten, ruskehtavien sävyjen sijaan keväiset lehdet ovat paljon vihreämpiä. Joka vuosi jokainen koivu tuottaa uudet lehdet ja päästää ilmoille siitepölyn, josta puolestaan aikanaan kasvaa uusia puita.

Ei. Vai ehkä sittenkin?

Kesän leirien aikana emme ehtineet pohtia leirin tulevaisuutta, mutta tämä haravointileiri antoi siihen mahdollisuuden. Monet pietarilaiset ystävämme olivat hämmentyneitä siitä, että näin hieno ja heidän mielestään korvaamaton toiminta lopetetaan. Keskustelimme tästä aika paljon. Leirin jälkeen ystävämme Venäjällä ovatkin aloittaneet aiempaa toimeliaamman varainkeruun leirin hyväksi. Leirin talous on se kaikkein suurin yksittäinen syy toiminnan lopettamispäätökselle.

Osanottajakaartia.

Toki on vielä mahdollista, että yhdistyksemme syyskokouksessa kuukauden päästä päätämme leiritoiminnan jatkamisesta, mutta näillä näkymin emme ensi vuonna järjestä leiriä Suomessa. Jotakin teemme, mutta mitä? Seuraa tätä blogia, niin pysyt kärryillä.

- Matti Anttonen

Lehtiarkki 2015!

HUOM! Jos olet Laukaan seudulla maisemissa ja haluat tulla pärisyttelemään lehtipuhaltimella ja keskustelemaan "teekupin yli" leireistä, lastensuojelusta, Suomen ja Venäjän suhteista, hengellisestä tilanteesta tai ... jostain muusta, niin ota yhteyttä Mattiin (050 3089663)! Tällä viikolla taas käynnissä perinteinen lehtiarkki!!!

      t. Tapio

Leirin jälkeen - osa 1

Työ jatkuu - mutta miten? Tässä muutamia otteita viimeisimmästä Arkki-leirityön uutiskirjeestä... 

Tänä vuonna ilmoitimme siis kaikille leirille osallistujille selkeästi etukäteen, että tämä kesä on viimeinen, kun Arkki -leiri järjestetään meidän toimestamme. Päätös siitä oli loppujen lopuksi helppo tehdä, sillä leirin valmisteluprosessi oli taas melko raskas. Ymmärsin, että näin vaan ei voi jatkaa.

Toisaalta näiden vuosien aikana on tapahtunut sellainen muutos, että Arkki -leiristä on tullut jotakin muuta kuin vain ”leiri”. Venäjän puolella on parinkymmenen hengen joukko, jotka ovat olleet leirillä useampana vuonna ja kokeneet sen olevan heille niin tärkeän, että haluavat olla mukana järjestämässä leiriä tulevinakin vuosina. Arkki -leirillä olleista ihmisistä on siis muodostunut yhteisö - tiimi, joka on valmis tekemään uhrauksia järjestääkseen leirin uudestaan ja uudestaan.

Kansainvälinen leiriyhteistyö

Perustimme Mene ja kerro ry:n (nyk. Kansainvälinen leiriyhteistyö - Mene ja kerro ry) vuoden 2000 syksyllä pitkien pohdintojen ja monen teekupillisen jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna itse yhdistys ei olisi ollut välttämätön, mutta tavallaan tuossa vaiheessa tehty perusteellinen pohdinta on monessa tilanteessa antanut tukea tulevaa koskeville päätöksille.

Yhdistys perustettiin kirjaimellisesti "insinöörilogiikalla" tiettyä tarvetta varten. Nähtiin tarve, johon ei löytynyt muita vastauksia kuin perustaa yhdistys. Perustettaessa päätettiin, että yhdistys lopetetaan, kun se käy tarpeettomaksi. Yhdistyksen kautta järjestettiin leirejä ja matkoja Venäjälle vuoteen 2006 asti, jolloin järjestimme ensimmäisen suuremman leirin Suomessa. Tuolloin tarvittiin omaa yhdistystä, sillä mikään muu taho ei olisi ollut valmis niin riskialttiiseen ja uhkarohkeaan projektiin.

Yhdistystä tarvittiin

Nyt on selvinnyt, että ilman  itsenäistä yhdistystä Arkki -leirin järjestäminen olisi loppunut v. 2011. Venäjän lainsäädäntö on tiukentunut vuosien mittaan, mutta aina olemme pystyneet täyttämään lain kirjaimen vaatimukset jollakin tavalla. Meidän kannaltamme henki on kuitenkin ollut sama: haluamme omalta osaltamme olla ratkaisemassa Venäjän lastenkotinuorten ongelmaa ja tätä tarkoitusta varten emme tiedä parempaa työkalua kuin Arkki -leiri.

Nyt leirit ja niiden perusideana oleva vapaaehtoisten omatoiminen lastenkotinuorten auttaminen on tehnyt tehtävänsä tietyltä osin: kymmenet vapaaehtoiset eri puolilla Venäjää toimivat aktiivisesti ja omatoimisesti lastenkotinuorten parissa leirillä opitun mallin mukaan. Ja kysymys kuuluukin: mitäs nyt tehdään?

Halua jatkaa on, mutta...

Niin, Arkki -leiri on tietyllä tavalla tehnyt tehtävänsä, monet vapaaehtoiset ovat ottaneet lastenkotien asettaman haasteen vakavasti ja tarttuneet toimeen. Hyvä niin! Ainakin meidän suomalaisten organisaattoreiden kannalta.

Erityisesti tänä vuonna monet leirillä olleet venäläiset vapaaehtoiset toistivat, että Arkki -leiri on erittäin tarpeellinen ja sen järjestämistä on jatkettava. He eivät näe muita vaihtoehtoja, jotka edes jollakin tavalla voisivat korvata leirin annin. Tässä tullaankin ristiriitaiseen tilanteeseen: me suomalaiset organisaattorit haluaisimme siirtyä uusiin tehtäviin, mutta venäläinen osapuoli on nyt vasta kunnolla ymmärtämässä Arkki -leirin syvällistä antia. 

Meitä organisaattoreita kiehtoo ja motivoi se, että me voimme olla auttamassa naapurimaan kristittyjä sillä, mitä itse olemme saaneet. Onhan moni asia Suomen yhteiskuntajärjestelmässä on aikanaan rakennettu kristillisille arvoille, minkä hedelmistä me nyt voimme vielä nauttia.

Yksi tärkeä tehtävä on siis tehty. Seuraavaa varten on löydettävä uudet tekijät. Tottakai olemme valmiita olemaan edelleen mukana, mutta päätöksenteko- ja vetovastuussa on oltava muitakin. Meidän on jatkossa käytettävä aikaa siis uusien vastuunkantajien tukemiseen ja auttamiseen.

Arkki -leirin haaste on siinä, että se ylittää kieli-, kulttuuri-, maantieteelliset, tulli- ja kirkkokuntarajat. Sen lisäksi toiminnan perusidea on rajat ylittävä: yhdistämme lastenkotien lapset ja seurakunnan vapaaehtoiset. Haaste on lievästi sanottuna valtava, mutta onneksi Jumalalle se ei ole mikään ongelma. Sehän on nähty! :)

Рамки нет!

Mitä olemme oppineet 15 vuodessa lastenkotilasten kohtaamisesta ja leirien järjestämisestä? Jotain, vaikka usein tuntuu, ettemme paljon mitään. Emme voi olla nuoria nuorille, olemme aikuisia. Voimme yrittää olla vähän parempia aikuisia. Leireillä voimme luoda tilanteita, joissa kohtaamme toisiamme. Tilanteiden luominen on hyvin yksinkertaista, siihen ei tarvita suuria suorituksia tai ohjelmanumeroita.

Lapset tarvitsevat perheen. Jos heillä ei ole omia vanhempia, he tarvitsevat joka tapauksessa "korvaavan kokemuksen", siis ihmisiä!

Arkki-leireillä olemme minimoineet "raamien" määrän. Tämä toimintatapa on muodostunut vuosien varrella. Joitain raameja ja rakennetta tarvitaan, sen verran kuin se palvelee kohtaamista. Esim. ruokailuajat, saunat ja lyhyt leirin yhteinen iltatilaisuus tiettyyn aikaan. Arkki-leirin eräs suuri löytö on se vapaus ja raamien vähyys.

Olemme saaneet paljon hyvää koulutusta leirien järjestämiseen kansainvälisen Christian Camps International -järjestön koulutuksissa mm. Moskovassa ja Pietarissa. Venäjällä, Pohjois-Amerikassa ja monessa muussa maassa leirien järjestäjät ovat verkostoituneet ja oppivat toisiltaan. Tällaista toimintaa olisi kiva nähdä enemmän Suomessakin. Jospa seurakunnat täällä voisivat herätä toimimaan yhteistyössä ja järjestämään enemmän leirejä kaikenikäisille, suomalaisille, maahanmuuttajille - kaikille!

  - leirin jälkeisin terveisin, Tapio-puhis

Taas oli yhdet synttärit! Paljon onnea Artur!!!

Se oli nyt siinä - Arkin ovet avattiin...

Bussit lähtivät juuri pihasta kohti Terijokea ja Aunusta. Muutamat paikalle jääneet ystävät vielä siivoavat huoneita. Lyhyesti päälimmäiset kuvat ja tunnelmat, syvällisemmät pohdinnat vähän myöhemmin...

Arkki siis karahti nyt kunnolla "Araratille" ja ovet avattiin. Tulevaisuus on varma, mutta millainen se on, siitä ei ole vielä edes aavistuksia. Ikään kuin avasimme nyt ovet jollekin uudelle. Ei voi väittää etteikö tuntuisi olevan helppo nähdä jotain symboliikkaa siinä että onnistuimme ajamaan Törmälän kirkkoveneen karille. Nostetaanko Arkki nyt kuivumaan? Millainen ylipäänsä on toimintaympäristömme vuoden kuluttua?

Leiri Törmälässä oli joka tapauksessa erittäin onnistunut, paikka itsessään upea ja historiallinen. Säät olivat koko elokuun aivan käsittämättömän upeat, aivan kuten ensimmäisellä Arkki-leirillä vuonna 2006! Leirillä oli myös tällä kertaa riittävästi vapaaehtoisia. Pyrimme kommunikoimaan kykyjemme mukaan tunnelmiamme leiritoiminnan jatkosta. Suomi on edelleen hyvä paikka leirien järjestämiseen, mutta... miten ja kuka?

10. leirin kuvasatoa

Tässä joitain parhaita otoksia päältä. Kiitokset mm. Tatjanalle, Ninalle ja monille muille loistavista otoksista!

Lipunryöstö alkamassa

10-vuotisjuhlan herkkuja

Vesisota ei ole tuttu vain suomalaisille... :)

Perusasioita

Hei hei Kallioniemi!

Tervehdys jo Törmälästä, Pohjois-Savon upean luonnon keskeltä! Entinen Sisälähetysseuran hoitokoti luo toiselle leirille hyvän kontekstin, paikalla on myös historiallinen yhteys Karjalaan: tänne muutti sodan jaloista suuri osa Sortavalan Vaalijalan (kehitysvammaisten hoitokodin) asukkaista. Nyt juuri valmistelemme toista leiriä joka alkaa illalla.

Galina Pietarista osallistui Arkki-leirille v. 2014 ensimmäistä kertaa ja se riitti: Galinan käsitys lastenkotinuorten auttamisesta muuttui. Kysymys ei ole oikeista ohjelmista ja toiminnoista, vaan rakastamisesta. 

Galina kertoi: ”Lastenkotinuoria pidetään toisen luokan kansalaisina. Heille järjestetään retkiä ja leirejä, heille annetaan monenlaista hyödyllistä tietoa ja koulutusta. Kuitenkin nämä heidän parastaan ajattelevat ihmiset samaan aikaan sanovat, että he ovat kakkosluokkaa, ei heistä mitään tule.”

Galinan mukaan tällainen asenne on hyvin yleinen, jopa seurakunnissa ajatellaan niin. Tästä asenteesta johtuen lastenkotinuoret eivät saa tarvitsemaansa tukea ja syrjäytyvät. Myös meidän kokemuksemme mukaan heidän ystäväpiirinsä koostuu hyvin pitkälti toisista lastenkotinuorista! Miten tällainen elämä voisi katkaista syrjäytymiskierteen?

Leiri jatkuu siis tänään ja aina elokuun loppuun asti. Tämä vuosi täysillä - ensi vuodesta on aikaista sanoa mitään.

Blogissamme ensikertalaisena vierailevalle pari linkkiä vanhempiin kirjoituksiin: Mitä hyötyä leiristä? sekä: Mitä ja miksi? Lisätietoja myös www.arkkileiri.fi !

Palautetta ja tunnelmia

Arkkienkeleitä 2015 (yhteiskuvaan ehti vain pieni osa vapaaehtoisista)

Leirillä hulinat ovat hetkeksi tauolla ja parhaillaan siivoamme Kallioniemen leirikeskusta, tällä porukalla se sujuukin hyvin. Ensimmäistä kertaa leirin historiassa koemme, että vapaaehtoisia on riittävästi, jopa enemmän kuin olisi "tarvittu". Tämä on kuitenkin työn jatkuvuuden kannalta elintärkeää - on aika siirtää organisointivastuuta uusille harteille. Kenties tärkeintä leirin hedelmää onkin se, mitä näiden vapaaehtoisten sekä lastenkotien henkilökunnan sydämissä tapahtuu. Vain he pystyvät jatkamaan työtä omilla paikkakunnillaan.

Ehdimme tänään kokoontumaan ja jakamaan toisillemme kokemuksia leiristä ja siitä miten se on meihin vaikuttanut.

• Arkki-leirillä on vapaus - mutta en odottanut että ihan näin vapaata... Arkki on aivan omanlaisensa leiri, ohjelmaa ei juuri ole järjestetty.
• Leirillä pidän erityisesti siitä vapaudesta, mikä täällä vallitsee ja minkä annamme myös lapsille.
• Leiri on ikään kuin intensiivikurssi - lyhyt mutta tehokas tapa vaikuttaa lapsiin. Tärkeää ei ole ajan määrä vaan laatu. 
• Teen vapaaehtoista lastenkotityötä Pietarissa vapaa-aikanani. Tulin leirille, koska ymmärsin että se kun käymme päivän silloin, toisen tällöin lastenkodissa katsomassa lapsia, ei riitä. Täällä asumme ja elämme yhdessä lasten kanssa 9 päivää. Silmäni ovat auenneet lapsille aivan eri tavalla. 
• Päästämmekö lapset lähellemme, vai järjestämmekö heille vain ohjelmaa, jotta pysyisivät poissa silmistämme? 
• Hyvää on se, että Arkki-leirillä lapset pääsevät osallistumaan ja myös oppimaan aloitteellisuutta ja käytännön taitoja. 

Vaikea on lopettaa...

Monille meistä internaatin kasvateista parhaat nuoruudenmuistot liittyvät Arkki-leiriin Suomessa... 

 - Sasha 20 v. Pietarista

Tänään juhlistimme yhdessä kymmenettä - ja viimeistä? Arkki-leiriä!! Vaikea on lopettaa. Iltajuhlan ohjelma oli koskettava, lasten esitykset, lastenkotien työntekijöiden kiitoslaulut... Arkki-leirin jatkamisesta kuulemme jatkuvaa vihjailua... maltammeko lopettaa? Joka tapauksessa, ihan näinkään emme jaksa jatkaa, vetovastuun on nyt aika siirtyä toisille.

Paikalla tänä vuonna on lukuisia seurakuntien leirityöntekijöitä jopa Keski-Venäjältä ja Itä-Siperiasta. Jos voimme olla heitä innostamassa jatkamaan lastenkotityötä omalla tavallaan, on Arkki tehnyt tehtävänsä!

Parempia kuvia tulossa pian...!

Kaikkien aikojen suurin Arkin synttärikakku! :) Paikalla oli ihan oikea kondiittori, eipä ihme.

"Ensimmäinen leiri" -matkakertomus

Alkuperäinen Arkki-logo 2006

Tervetuloa Arkin 10-vuotissynttäreille lauantaina 15.8.2015 Kallioniemeen!
Aloitamme klo 16:30 päivällisellä ja juhla alkaa klo 17:30

Tule mukaan!

Kymmenes Arkki-leiri on täydessä vauhdissa. Tänä vuonna leiri aloitettiin hieman poikkeuksellisella tavalla, pienellä leirikiertueella Venäjällä. Tässä Tuulian kirjoittama matkakertomus:

Matkakertomus

Jo useana vuonna elokuussa Kallioniemessä olemme pitäneet 3 leiriä. Näin suunnittelimme tänäkin vuonna. Ensimmäinen leiri piti kuitenkin perua, ja kysymys heräsi: mitä teemme sillä aikaa. Meillä oli kourallinen vapaaehtoisia sillekin ajalle, ja päätimmekin lähteä heidän kanssaan matkaan. Suunnitelmia ”ekan leirin korvaavuusmatkalle” oli paljon. Muutoksia ja yllätyksiä kuitenkin riitti matkan varrellakin. Siispä näin kaikki alkoi...

Meidän perhe lähti liikkeelle Vaasasta. Haimme ruokakuorman Teuvalta Laukaaseen jaettavaksi. Olimme varanneet matkaa varten 11-paikkaisen pikkubussin Laukaasta ja kuljettajan Kuopiosta. Su-iltana olimme menossa hakemaan auton avainta, kun kuljettaja joutui perumaan tulonsa työmatkan takia. Oma automme oli kolissut pahasti tulomatkalla, joten Matti pelkäsi merkittävän remontin olevan paikallaan. Mitä tehdä!!

Maanantaiaamuna Laukaassa Matti availi kolisevia renkaita ja huomasikin, että auto olikin siltä osin kunnossa. Pääsisimme lähtemään Pietariin, jossa meitä ti-aamuna odotettaisiin. 

Haaveemme oli mennä jollekin Pietarin lähistöllä sijaitsevalle leirille, kuten joskus ennenkin ”Love for Kids” -tiimien tyyliin. Yritimme saada selville, missä leireillä lastenkotilapsia olisi ja mihin tiimimme (meidän perhe, kolme lastenkodista päässyttä nuorta Pietarista sekä kolme vapaaehtoista Irkutskista) otettaisiin vastaan. Tämä ei ollutkaan niin helppoa kuin haaveilimme... Toinen haaveemme oli kiertää lastenkoteja Karjalassa, näyttää Venäjän Karjalaa sekä pietarilaisille, että irkutskilaisille.  

Tiistai-illaksi ehdimme Pietariin. Meitä oli tutussa internaatissa odottamassa lähtijöiden lisäksi kaksi internaatin tyttöä, joista oli hiljattain tullut äitejä. Vaihtelimme kuulumisia, ja neuvottelimme pitkään, kunnes meidän oli tehtävä päätös mitä tehdä. Jätimme irkutsilaiset Pietariin tuttujen luo ja jatkoimme itse 3 nuoren kanssa nokka kohti Karjalaa. ”Jos ette nyt ota heitä kyytiin ja vie heitä pois kaupungista, ette enää heitä elokuussa näe.” varoitteli meitä Natalia, tutuksi tullut internaatin kasvattaja, ojentaen nuorten passit meille. Nuoret – Nikita 19v, Anzhelika 20v, Sasha 19v - olivat lupautuneet leirillemme vapaaehtoisiksi koko kuukaudeksi, ja vasta viime hetkessä heille oli kerrottukin, että lähtisimme ensin käymään Karjalassa, ennenkuin tulisimme Suomeen leirille. 

Lähdimme siis matkaan iltaseitsemältä, tietämättä missä olla seuraavat yöt. Teemaksi matkalle olikin jo tullut ”nie dozvoniilis- ei saatu puhelimella kiinni”, ja nytkään ei alkanut tärpätä mahdolliset majapaikat puhelimella.. . Ajoimme siis Kelton teologiselle opistolle, josta Matti tiesi löytyvän vierashuoneita. Nyt onnistui, pääsimme nukkumaan.

Yöpaikkavalinta osoittautui onnistuneeksi, sillä vaikka olimmekin vielä käytännössä Pietarissa, olosuhteet olivat kuin Suomessa ja nuoret tunsivat olevansa melkein ulkomailla. Hinnatkin onneksi saimme neuvoteltua venäläisten hinnoiksi, jos olisimme joutuneet maksamaan suomalaisille varatut taksat, olisimme varmaan jääneet tiskaamaan vielä viikoksi...

Keskiviikkoaaamuna venäläisen Arkki-säätiön edustaja Aleksandr tuli meidät siunaamaan matkaan ja muistutti vielä Anzhelikaa: ”Pidähän huoli, ettei Nikita karkaa.” Nikita viihtyikin hyvin Anzhelikan seurassa, kuten sisarukset konsanaan. Vasta myöhemmin saimme kuulla, että Nikitalla on Pietarissa tyttöystävä. Mutta matkamme pääsi alkamaan ja ajoimme Aunukseen. Matti kävi allekirjoittamassa tyhjässä lastenkodissa sopimuksen lasten Suomeen tulosta. Lapset olivat sillä hetkellä omalla leirillään ja tulisivat Arkkiin elokuun lopussa. Vahtimestari kertoi lastenkodin historiaa ja totesi, että suuresta lastenkodista on sijoitettu perheisiin jo paljon lapsia, jäljellä enää 55 lasta. Ajoimme sieltä paikalliseen luterilaiseen kirkkoon, jossa oli kokous alkamassa. Pääsimme yöksi kirkon nuorisopastorin Sergein luokse. 

Sergein tekemä vesiliukumäki jokeen.

Sergein talo oli täynnä porukkaa. Sergei asuu aluksi "polttopuiksi" ostetussa talossa nelilapsisen perheensä sekä neljän lastenkodista sijoitetun nuorten kanssa. Lisäksi kylään oli tullut toisesta kaupungista perhe, sekä juuri pidetylle leirille osallistuneet paikalliset nuoret päättivät sateen sattuessa jäädä yöksi taloon. Lisäksi olimme me 8 henkeä... Ja hyvin taisi tilaa riittää!

Aunuksesta ajoimme vihdoin Petroskoihin, jossa ystäväseurakunnassa oli häävieraita seurakunnan majatalo täynnä. Tämän takia päädyimme yöpymään narkomaanien kuntoutuskotiin, jossa oli vapaita huoneita. Ennen majoittumista kävimme kuitenkin pelaamassa jalkapalloa. Paikalle melko spontaanisti sovittuun peliin saapui 4 nuorta miestä ja sopiva kenttäkin löytyi. Illalla saimme päät tyynyyn, kun huoneet oli jynssätty puhtaaksi. Kuntoutuskodin henkilökuntaan ei taidakaan kuulua naisia, joten pölyä oli melkoisesti... 

Pietarilaiset taisivat aikalailla säikähtää paikkaa, sillä aamulla Nikitaa ei näkynyt missään ja hänen tavaransakin olivat poissa. Iltaisin Nikitalla oli ollut vaikeuksia nukahtaa ja hän valitteli yksinäisyyttä. Aamupäivän yritimme saada häneen yhteyden puhelimen ja netin kautta, ja iltapäivällä tieto tuli Nikitan tyttöystävältä Pietarista: nuorimies oli tullut takaisin. Kenellekään meistä Nikita ei ollut vihjaissutkaan aikeistaan - ehkä tapa ottaa ja lähteä on sitkeässä näillä nuorilla. Vaikeuksista ei haluta puhua. Päätimme jäädä toistaiseksi Petroskoihin. Löysimme yöpaikan meidän perheelle ystävämme luota ja tytöt Anzhelikan ja Sashan lähetimme bussilla tunnin matkan päähän Nuosjärvelle oikeaan karjalaiskylään Arkki-leireillä alkuvuosina olleen Bojarinovien perheen luokse vieraiksi. Tyttöihin ja Bojarinoviin luotimme.

Lauantaista tuli perheellemme vapaapäivä. Pääsimme mukaan erään seurakunnan nuorten hääjuhlan vihkimisosuuteen, Matti kävi pelaamassa jalkapalloa, teimme ostoksia, kävimme parturi-kampaajalla yms. Tytöt olivat tällä aikaa päässeet ensimäistä kertaa elämässään kuokkimaan perunoita ja ulkosaunaan. Lisäksi perheen isän kanssa heillä oli ollut hyvät keskustelut Raamatusta.

Sunnuntaiaamuna päätimme lähteä Suomeen Pietarin kautta. Otimme tytöt kyytiin Nuosjärveltä ja istuimme iltaa rattoisassa Pietarin ruuhkassa... Kaikki mökkiläiset nimittäin palaavat suurkaupunkiin su-iltana, joten autoja oli matkalla muutama. Iltamyöhään olimme perillä, ensin söimme iltaruuan Olgan luona, jossa Sasha sai paljon hyviä käytännön neuvoja asuntotilanteeseen – internaatista lähteneellä kaikki asuntoasiat ovat hankalia, kun ei ole ketään neuvomassa, ja siten tulee helposti petetyksi ja helposti moni menettääkin asunnon.

Yövyimme Pietarissa turvakodin tiloissa, josta lapset olivat toisaalla leirillä. Sasha yöpyi kotonaan, Anzhelika tykkäsi olla meidän kanssa. Ma-aamulla otimme irkuskilaiset ja tytöt mukaan ja lähdimme kohti Suomea. Jätimme Nikitan ulkomaan passin Aleksandrille. Vielä elää haave, että Nikita tulee Arkkiin toisten mukana isolla bussilla ensi viikolla...

Turvallisesti turvakoti Elämän sängyissä

Pietarista ajoimme Suomeen ja olikin aika päästä lepäämään reissusta, ennenkuin alkaa Arkki-leiri jälleen toden teolla. Arkki-leiri, 10v!!!!

Arkki 2015 alkaa

Arkki -leirit aloitettiin vuonna 2006. Olimme siihen mennessä tavanneet lastenkotien lapsia ja nuoria eri leireillä Pietarin lähistöllä sekä vierailleet lastenkodeissa kymmeniä kertoja. Olimme nähneet, että kaikki toiminta, humanitaarinen apu, vierailut ja konsertit ym. oli parhaimmillaankin vain häivähdys siitä, mitä oli tarpeen tehdä. Lastenkotilasten elämänkohtaloiden muuttamiseen tarvitaan jotain syvempää...

Syntyi idea Suomessa järjestettävästä leiristä, jonne kutsuttaisiin mukaan vapaaehtoisia Venäjän seurakunnista, jotta seurakunnissa paremmin ymmärrettäisiin lastenkodissa elävien lasten todelliset tarpeet eikä "vain" kerrottaisi kertomuksia Jeesuksesta, joka eli joskus kauan aikaa sitten ja rakasti lapsia. Jotta nämä lapset saisivat henkilökohtaisen kokemuksen, että joku oikeasti välittää ja
kuuntelee. Jotta he saisivat elämyksen, että Jumala todellakin välittää orvoista ja lähettää ihmisiä heidän ystävikseen.

Leiriltä 2008

Olemme nyt ilmoittaneet, että tämä kymmenes Arkki-leiri olisi tässä laajuudessaan viimeinen ja toiminnan aloitteen ja painopisteen täytyy siirtyä Venäjän puolelle. Tämän vuoden erityinen tavoite on vapaaehtoisten kannustaminen ja ideoiden synnyttäminen lastenkotityöhön. Lastenkotityön herätys! Seurakunnat Venäjällä ovat valtava resurssi vapaaehtoisia. Leirille onkin tänä vuonna tulossa lukuisia vapaaehtoisia, ml. pastoreita ja leirityöntekijöitä eri seurakuntataustoista ja kaupungeista. Mahtavaa!

Vielä ehdit mukaan leirille! Voit tulla mukaan vapaaehtoiseksi, apua tarvitaan etenkin siivouksessa jos pääset vain muutamaksi päiväksi. Lisäksi Arkki-leiri todella tarvitsee myös taloudellista tukea. Leirikassasta puuttuu edelleen n. 10 000 Euroa. Kiitos jos voit tukea leiritoimintaa myös näin. Leiri järjestetään alusta loppuun vapaaehtoisvoimin ja kulut koostuvat leirien järjestämiseen liittyvistä kuljetus-, ruoka- ja vuokrakuluista.

  Kansainvälinen leiriyhteistyö ry
  Kannatustili:    FI76 4730 4720 0237 47

  Viite: 1083  (Arkki -leirit)

Rahankeräyslupa POL-2014-1100  (voimassa koko Suomessa, pl. Ahvenanmaa)
Luvan saaja: Kansainvälinen leiriyhteistyö – Mene ja Kerro ry
Keräysaika: 10.6.2014 – 9.6.2016